Hybridikristitty

”Pidän itseäni hybridikristittynä. Olen luterilainen pappi ja toimin papin tehtävissä, mutta en ole millään tavalla jättänyt taakseni helluntailaisuutta. Olen joko helluntailais-luterilainen tai luterilais-helluntailainen.” Näin sanoi Veli-Matti Kärkkäinen Seurakuntalaisen mukaan Radio Dein haastattelussa. Loistavaa, Veli-Matti! Erinomainen uusi avaus kristilliseen terminologiaan. Enää ei ole vain luterilaisia tai helluntailaisia tai tunnustuksellisia tai viidesläisiä, voi olla myös hybridejä. Kärkkäinen ei haastattelussa yksilöinyt, miten hän suhtautuu luterilaisten ja helluntailaisten erilaisiin opinkohtiin.

Hybridiautothan ovat sellaisia vempaimia, jotka kulkevat sekä bensiinillä että sähköllä. En tiedä, kumpi Kärkkäisen mielestä on helluntailaisuutta, sähkö vai bensa voimanlähteenä. Kärkkäinen on entinen helluntailainen ja nykyinen luterilainen, joka toimii systemaattisen teologian professorina Yhdysvalloissa Fullerin teologisessa seminaarissa. Hän on julkaissut massiivisen tutkimuksen kristinuskon erilaisista teologisista suuntauksista. Tämän yli kolmetuhatta sivua sisältävän teoksen nimi on A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World.

Kärkkäisellä on siis kanttia puhua kristittyjen yhteydestä ja erilaisuudesta. Hän haastaa kyseisessä Arto Antturin haastattelussa meitä suomalaisiakin kristittyjä parempaan keskinäiseen kommunikaatioon. Hän sanoo, että vastakkainasettelut voisivat lieventyä, jos päästäisiin aitoon keskusteluun ja pyrittäisiin oppimaan sellaisistakin näkökohdista, jotka eivät tue omaa vakaumusta.

Lainaan vielä pari Seurakuntalaisen siteeraamaa ajatusta Kärkkäiseltä: ”Debatissa on aina kyse siitä, että on eriäviä mielipiteitä. Sitä ei tule välttää. Mutta kun otetaan mukaan luottamus ja ihmisten henkilökohtainen tuntemus, on mahdollista päästä keskustelemaan asiakysymyksissä hyvinkin jyrkistä eroista huolimatta tavalla, joka voi olla rakentavaa.” ”Ihminen voi olla juurtunut ja vahvasti sitoutunut omaan uskoonsa olematta itsepäinen ajattelija, joka ajattelee, että olen nähnyt sen kirkkaimman valon.”

Professori tuo meille hyviä Amerikan terveisiä. Voisiko sieltä suuresta maailmasta käsin nähdä terävämmin tätä pirstoutunutta kristikuntaa kuin täältä suomalaisten metsien keskeltä? En usko, että Kärkkäinen haastaa ketään tinkimään omasta vakaumuksestaan, enkä että hän suosii jonkinlaista leväperäistä opittomuutta. Arvelen, että hän on opillisista eroista paremmin selvillä kuin moni tällä mantereella. Mutta kuulen hänen haastavan meitä parempaan keskustelukulttuuriin ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiseen. Taivaaseenhan on menossa aika sekalainen seurakunta ja vaikka jokaisen on oltava uskollinen omalle hengelliselle kodilleen, niin toisten kotien ymmärtämisestä ei olisi suurta haittaa.

Erilaisten näkemysten hyväksyminen on eri asia kuin toimeen tuleminen toisinajattelevien kristittyjen kanssa. Paavali neuvoo: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa toisillenne anteeksi, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.” (Kol. 3:13). Moittimistahan siis kyllä löytyy. Nuokin tuolla ovat aivan hakoteillä Israel-asiassa ja nuo toiset tulkitsevat pappeudesta puhuvat raamatunkohdat väärin. Omasta bunkkerista on helppo ampua toisin ajattelevia, kun saa välittömästi selkään taputuksia omassa juoksuhaudassaan. Mutta hei, jos toinen ei olekaan vihollinen vaan ystävä. Jos hän on hybridikristitty, joka korostaa asioita hiukan toisin, mutta suurissa linjoissa on kanssasi täysin samaa mieltä.

Kyllä opillisia tarkka-ampujiakin tarvitaan, mutta koko hengellinen ilmastomme olisi raikkaampi, jos siellä täällä olisi joku hybridikristitty. Säästyisi polttoainetta tärkeimpiin puuhiin, esimerkiksi evankeliumin levittämiseen ja lähimmäisen rakastamiseen.

Lue myös: Professori Veli-Matti Kärkkäinen: ”Erilaisuuden kuilu syvenee luterilaisuudessa”