Kirjoittanut
Otsikko on päivittäinen rukoukseni nykyään. Kun pelko leviää ja turvattomuus lisääntyy, rukoilkaamme Pyhää Henkeä osoittamaan meille, miten valittaminen ja nuriseminen ovat merkkejä kärsimättömyydestä ja luottamuksen puutteesta Herraamme kohtaan.
Toisessa Mooseksen kirjassa Mooses sanoi valittamisen olevan ”Jumalan kiusaamista”. Israelin kansa oli leiriytynyt Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. (2. Moos. 17) Uskomaton epäilys levisi leirissä! Ihmiset unohtivat kaikki tapahtuneet Jumalan ihmeteot ja alkoivat epäillä, ettei Jumala kuitenkaan ollut heidän kanssaan. He itkivät: ”Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?”
He olivat valmiit kivittämään Mooseksen. Suuressa armossaan Jumala antoi heille vettä kalliosta, mutta paikan nimeksi tuli Massa ja Meriba, mikä tarkoittaa moitetta ja koetusta. Se paikka jäi ikuisiksi ajoiksi Israelin historiaan.
Me ajattelemme, että meillä on oikeus valittaa ja nurista, koska kärsimykseksemme ovat mielestämme niin kipeitä, niin vaikeita. Olen itsekin joskus kiusannut Jumalaa, mutta aina kun luen uudestaan Toisen Mooseksen kirjan 17. luvun, sieluni valtaa Jumalaa kunnioittava pelko – ”Jumala ottaa asiat varsin vakavasti”.
Hän on auttanut meidät läpi niin monista koettelemuksista ja kärsimyksistä, ja hän on osoittanut uskollisuutensa moneen kertaan. Kysymys kuuluukin, luotanko koskaan häneen täysin? Milloin oikein täysin uskon, että hän pitää meistä huolen, rakastaa meitä, varjelee, on Isämme? Tarvitsemme tähän Pyhän Hengen apua.
Anon sinua, älä valita tai nurise. Sillä jokainen, joka pitäytyy tiukasti uskossa, tulee siunatuksi. Jumala auttakoon minua ottamaan tämän sydämeni asiaksi tulevina koetuksen päivinä. Me voimme tehdä kaiken Kristuksessa, joka vahvistaa meitä.
Jos tietäisit, miten kaikki päättyy lopulta Jumalan kunniaksi, lepäisit hänen Sanassaan.
Special by David Wilkerson (10.5.2010)
