Eunukeille evankeliumia – evankelionnin strategiaa outsidereille

 

Olen viime aikoina kirjoittanut blogeja, joissa pohdin evankeliointia Raamatun valossa. Olen tutustunut Emmauksen tien kertomukseen myyntipolkuna. Viime blogissani käsittelin Apostolien tekojen lähetysstrategiaa. Nyt zoomaan lukuun Ap. t. 8, jossa kerrotaan, kuinka etiopialainen hoviherra, eunukki, tuli pelastuksesta osalliseksi. Apostolien teoissa tästä kääntymyskertomuksesta kerrotaan paljon yksityiskohtaisemmin, kuin muista kääntymyskertomuksista. Kertomus on siis todella merkittävä. Niinpä sitä on syytä mutustella ja tutkiskella sydämessään oikein kunnolla.

Etiopian hoviherran kääntymys muistuttaa myös siitä, että Afrikka on tänään maailmanmittakaavassa kristinuskon ydinaluetta. Paavi Paavali VI totesi vuonna 1969 Ugandassa: ”Kristuksen uusi isänmaa on Afrikka.” – Nova Patria Christi Africa. Omassa kotiseurakunnassani Afrikasta kotoisin olevia ihmisiä on paljon, ja heidän lahjansa kirkolle on todella suuri.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Africa Map with Neon Light. Outline of Continent Africa ...Mutta tutustutaan nyt tähän etiopialaiseen hoviherraan. Hän oli tietysti musta mies. Hän oli mahtava ja rikas, Etiopian kuningattaren taloudenhoitaja. Hän oli myös hurskas. Hän oli juuri käynyt Jerusalemissa pyhiinvaelluksella. Kotimatkallaan, hevosvankkureissaan istuessaan, hän luki Jesajan kirjakääröä. Tässä kertomuksessa toistetaan viisi kertaa, että etiopialainen hoviherra oli eunukki. Luukas, kertomuksen kirjoittaja, haluaa selvästi korostaa tätä asiaa. Mies oli eunukki. Herää kysymys, miksi oli niin iso asia, että mies oli eunukki!

Eunukeilta pääsy kielletty!

Eunukki on mies, jolta on jo lapsena tai vasta aikuisena leikattu kivekset pois. Hänet on kuohittu. Raamatun sivuilla eunukkeihin suhtaudutaan aika ristiriitaisesti. Pohjalla on 5. Mooseksen kirjan tiukat sanat, joiden mukaan eunukit eivät saa kuulua Jumalan kansan joukkoon. ”Ketään, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi.” (5. Moos. 23:2.)

Jeesuksen aikana vaikuttanut tiukimman linjan juutalaislahko, Qumranissa tukikohtaansa pitävät essealaiset, ovat kuuluisia armottomista rajavedoistaan. Heidän kirjoituksissaan linjataan, että eunukit ja muukalaiset eivät ole tervetulleita. Nämä ”Valon lapset” eli essealaiset, opettivat, että ”yksikään ammonialainen tai moabialainen, äpärä tai muukalainen” ei saa astua uuteen lopunajan temppeliin (4QFlor).

Yhtä kaikki tuo etiopialainen mies oli matkalla kotiin pyhiinvaellukseltaan Jerusalemista. Hänellä oli tahtoa ja uskoa, mutta koska hän oli eunukki, hän oli ulkopuolinen. Hänellä ei ollut sijaa Jumalan kansan parissa, eikä hän saanut astua temppeliin. Jerusalemin pyhiinvaelluksella hän sai vain katsella temppeliä ulkopuolelta, raja-aitojen takaa. Mitään asiaa hänellä ei ollut itse temppeliin. Moni meistä voi varmasti, jolloin tavalla samaistua hoviherraan, ulkopuoliseksi jääneeseen eunukkiin, joka haluaisi kuulua pyhien joukkoon.

Vielä tilaa on?

Pikkupoikana kävin lastenleireillä, ja sieltä on jäänyt laulu mieleeni: ”Vielä tilaa on. Tartu käteen, tääl’ on sulle paikka, vielä tilaa on. Ei tarvitse nyt olla arka, taivaan Isä rakastaa. Ei sano sulle, voi, voi, parka. Syliinsä hän odottaa!” Tällainen kutsuva henki leimaa Jeesuksen persoonaa. ”Tulkaa minun luokseni.”

Etiopialaisen hoviherran, eunukin, kokemus oli, että hänelle ei ole tilaa. Raamatun tulkinta ei ole aina niin yksioikoista, että jos Mooses sanoo näin, niin se on sitten niin paruusiaan asti. Ei, vaan jo Jesajan kirjassa Jumala antaa lupauksen, että eunukit ja muukalaiset saavat tulla mukaan Jumalan kansan jäseniksi (Jes. 56:3), ja että temppelistä tulee rukouksen huone kaikille kansoille (Jes. 56:6). Jesajan kirjassa Jumalan lupaukset menevät todella pitkälle. Monet ulkopuoliset saavat tulla sisäpiiriläisiksi! Eunukit ja muukalaiset otetaan mukaan! Ja vielä enemmänkin. Papeiksi temppeliin, toimittamaan uhreja, otetaan entisiä pakanoita, entisiä muukalaisia, vieraan kansan edustajia! Nyt he ovat tulleet Jumalan luo, hylänneet pakanuuden, ja heidät on otettu temppeliin papeiksi! (Jes. 66:19, 21.)

Nykyihmisen voi olla vaikea ymmärtää, kuinka radikaaleista lupauksista Jesajan kirjassa puhutaan. Mooseksen laissa pappeus oli varattu vain yhdelle heimolle, leeviläisille. Nyt pappeus avataan myös ulkomailta tulleille. Jeesuksen visio siitä, että monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja viimeiset ensimmäisiksi, resonoi voimakkaasti Jesajan kirjan sanoman kanssa.

Jesajan kirjan huima visio Herran palvelijasta

Etiopialainen hoviherra istui hevosvankkureissaan ja luki, kuinkas ollakaan, näitä Jesajan kirjan profetioita ja lupauksia. Hän luki profetiaa Herran kärsivästä palvelijasta (Ap. t. 8:32–34). Herran kärsivä palvelija on Jesajan kirjassa (Jes. 53) todella kansansa hylkäämä ja kiusattu mies, joka sysätään häpeälliseen kuolemaan. Profetian mukaan tuon miehen hylkäämisellä ja kärsimyksellä oli kuitenkin valtavan suuri merkitys. ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme… Meidän omat rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53.)

Diakoni Filippos istuutuu hoviherran viereen vankkureihin, ja he alkoivat keskustella. Filippos ”aloitti tuosta kirjoituksen kohdasta ja evankelioi miehelle Jeesuksesta.” (Ap. t. 8:35.) On hyvä huomata, että alkaen ”tuosta kirjoituksesta” Filippos evankelioi. Eli todennäköisesti hän kertoi ja luki hoviherralle eteenpäin tuota Jesajan kirjaa. He katsovat sitä suurena kokonaisuutena, erityisesti Jeesuksen valossa.

Kärsivä Herran palvelija saa lapsia, jälkeläisiä

Voidaan sanoa, että tuo profetia Herran kärsivästä palvelijasta, Jes. 53, on avainkohta, joka aukaisee monia lukkoja ja portteja. Kuollessaan häpeällisesti ja hylättynä, tuo Herran palvelija on todellinen sovitusuhri. Ja kaiken tämän jälkeen tapahtuu ihme. Hän ”saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.” (Jes. 53:10.) Seuraavassa luvussa näemme, että jotain on todella tapahtunut. Hänen kuolemansa kautta syntyy jotain ihan uutta! Kyse on nimenomaan syntymästä. Tähän mennessä Jesajan kirjassa on monessa kohtaa puhuttu Herran palvelijasta, mutta aina vain yksikössä (Jes. 41:9; 42:1, 19; 44:1–2, 21; 45:4; 49:3). Nyt ensimmäisen kerran, Jes. 54:17, puhutaankin Herran palvelijoista – monikossa. Nyt tuo Herran palvelija näkee sukunsa jatkuvan! ”Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa.” Hän saa perillisiä! Hän saa lapsia! Ihmeellisellä tavalla. Hylätystä, lannistetusta ja tapetusta Herran palvelijasta tulee Isä! Me olemme syntyneet ristiuhrin verestä ja vedestä.

Eunukit otetaan Jumalan kansan jäseniksi

Hoviherran vankkurit kulkivat natisten eteenpäin autiomaalla, tien ohessa oli vesipaikka. ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua.” – hän kysyi. Niin hoviherra kastettiin ja hänestä tuli Jumalan valtakunnan kansalainen, yksi monista Herran palvelijoista, perinnön saajista. Kun hoviherra luki Jesajan kirjaa eteenpäin, hän löysi kohdat, jotka puhuvat juuri eunukeista ja muukalaisista.

”Älköön murehtiko muukalaisen poika, joka on liittynyt Herran palvelijoiden joukkoon: ’Näinkö Herra sulkee minut kansansa yhteydestä?’ Älköön eunukki huokailko: ’Minähän olen kuivettunut puu.’ Sillä Herra sanoo näin: – Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni ja pysyvät minun liitossani, saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella.” (Jes. 56:3–8.)

Kristuksen eli Herran palvelijan uhrikuolema oli se ratkaiseva teko, joka avasi portit, se synnytti uutta. Paavali kirjoittaa tästä Efesolaiskirjeessään:

”Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin… Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamana. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi.” (Ef. 2:11–22.)

Etiopialaisen hoviherran matka jatkui, poispäin Jerusalemin maallisesta temppelistä. Sen sijaan hän oli päässyt todelliseen rukouksen huoneeseen, Jumalan temppeliin, joka on Kristuksen kirkko, seurakunta. Siinä hän oli elävänä kivenä, hän oli päässyt Kristuksen kautta Isän, Jumalan, luo.

Cardinal Robert Sarah cuts in Africa
Piispa ja kardinaali, Robert Sarah.

Afrikka tänään. Kirkon valokeila on suuntautunut etelään, Afrikkaan. Afrikassa evankeliumi on levinnyt viimeisen 100 vuoden aikana kaikkein voimakkaimmin. Afrikka on myös mukana pelastushistoriassa. Afrikkalainen mies, Simon kyreneläinen, auttoi Jeesusta kantamaan ristiään. Etiopialaisen hoviherran kääntymys oli tärkeä alkupotku Afrikka-missiolle. Afrikasta tulee nykyään Eurooppaan monia innokkaita Herran palvelijoita. Jesajan profetioista puheen ollen: ”Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra.” (Jes. 66:21.)

Pienenä, mutta oikeastaan valtavan suurena kuriositeettina, Raamatun tutkijat korostavat, että he palvelisivat pappeina (Jes. 66:21) nimenomaan temppelissä, uhreja toimittaen. Tämä visio, joka toteutuu kirkossa, on hulppea!

—————-

Tilaa tästä uutiskirjeeni, jossa kerron Raamatun käännöstyön huikeista löydöistä. Kirjoittaja kuuluu Pipliaseuran raamatunkäännöstyöryhmään.