Kirjoittanut
Kirjoittaja on Oulun Karjasillan seurakunnan pappi ja Toivon Päivän juontaja.Maaliskuun arkkipiispanvaali oli ennennäkemätön julkisuusnäytelmä kirkon historiassa. Koskaan aikaisemmin eivät kirkolliset asiat ole nousseet yhtä laajasti valtakunnallisen median pääotsikoihin.
Vaalin tulos oikeastaan vielä kruunasi koko vaalikamppailun – vain yksitoista ääntä erotti Miikka Ruokasen arkkipiispan hiipasta. Kuvaavinta tiukasta hiipparoinnista oli Iltalehti.fi-verkkosivun hätäinen uutisointi, jossa Miikka Ruokanen julistettiin huhujen perusteella jo voittajaksi.
Kuka tai ketkä olivat vaalin voittajat? Suuri voittaja oli luterilaisen kirkon imago. Aikaisemmin mediassa lähinnä naispappi- ja homovastaisena näyttäytynyt kansankirkko sai moniulotteisemmat kasvot. Kari Mäkisen valita arkkipiispaksi kertoo kirkosta vieraantuneelle, että avarampi kristillinen ihmiskäsitys on kirkossa voittamassa. Enää Paavalin sanoja ei pidetä yhtä sitovina kuin Jeesuksen opetusta lähimmäisyydestä. Mäkisen äänestäjäjoukko uskoo, että Raamatusta on oikeasti erotettavissa jokin ydin, johon ei kuulu naispappeuden torjuminen ja homojen ihmisoikeuksien riisto.
Toinen vaalin voittajista oli Miikka Ruokanen ja hänen edustamansa elävän evankeliumin puolesta puhunut kannattajakunta. Ruokanen haastoi tasapäisesti jo kertaalleen Turun arkkihiippakuntaan valitun piispan, mikä kertoo toisaalta Ruokasen karismasta ja mediaosaamisesta sekä Kari Mäkisen vaisusta valtakunnallisesta profiloitumisesta Turun arkkihiippakunnan piispana. Mäkinen jäi oman hiippakuntansa usealla alueella kakkoseksi vaalituloksessa, mikä kertoo myös Mäkisen paimennettavien tyytymättömyydestä esipaimeneensa.
Entäpä sitten vaalien häviäjät? Kirkko jakaantui vaaliprosessin jyrkästi kahtia. Mäkisen kannattajakunnan ytimen muodostivat körttitaustaiset kirkon älykkövaikuttajat, joiden mielestä Ruokasen edustama oppi- ja raamattukeskeinen teologia on auttamattomasti vanhanaikainen ja älyllisesti köyhä. Mäkisen kannattajat liputtivat suvaitsevaisen kirkon puolesta, mutta ovat tilaisuuden tullen tukkimassa kaikkien naispappeutta ja homoparien siunaamista vastustavien kirkon toimijoiden kirkolliset vaikutusmahdollisuudet.
Ruokasen kannattajat puolestaan nimittivät Mäkisen valintaa kirkon luopumuksen tilan osoitukseksi. Mäkinen edustaa heidän mukaansa epäluterilaista ”musta tuntuu” -teologiaa, josta Lutherin määrittelemä raamattuperiaate on kaukana. Kirkon jako liberaaleihin ja konservatiiveihin saattaa vaalin jälkeen elää hyvinkin sitkeästi, mikä luultavasti rapauttaa kirkon toimintakykyä tulevaisuudessa.
Summa summarum. Arkkipiispanvaali osoitti toimivuutensa. Media sai toisella kierroksella hiillostettavakseen riittävän erilaisen taisteluparin, josta oli herkullista laatia hyvä otsikoita. Jatkoa ajatellen on kuitenkin vakavasti pohdittava, onko kymmenen äänioikeutetun muodostama valitsijayhdistys riittävä kannattajapohja ehdokasasettelua varten. Vaali nimittäin osoitti, että turhan suuri ehdokasmäärä vaalin ensimmäisellä kierroksella rajoitti merkittävästi keskustelua.
Lisäksi Turun arkkihiippakunnan piispalla on liian suuri etulyöntiasema uutta arkkipiispaa valittaessa. Tätä taustaa vasten on suoranainen ihme, että Miikka Ruokanen kiri loppumetreillä ihan Kari Mäkisen kannoille.
