Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

 

Jeesus Nasaretilainen lahjoitti ihmiskunnalle rukouksen, joka kaikuu lakkaamatta ympäri planeettaa. Olen joutunut havahtumaan siihen, että vuosikymmeniä lausumani sanat ovat paljon ihmeellisempiä kuin kuvittelin. Siksi olen käynyt blogissani rukousta läpi lause lauseelta.

Rukouksen alku on keskittynyt ihmisen ja Jumalan suhteeseen, nyt päästään huoliin ja murheisiin. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme on rukouksen neljäs pyyntö ja ensimmäinen huolipyyntö. Tuntuu hyvältä, että ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus, lähtee realistisesti liikkeelle perustarpeista, ruoasta ja juomasta. Ei muustakaan muuten mitään tule.

Ihminen on olento, jonka elämää leimaa huoli huomisesta, eläinhän ei sellaiseen edes pysty. Tällä rukouksella ja siihen liittyvällä opetuksella Jeesus haluaa kuitenkin lyhentää huoltemme kestoa. Miksi? Hän haluaa parantaa elämänlaatuamme.

Nykyään tiedämme, että stressaaminen esimerkiksi heikentää immuunipuolustusjärjestelmää ja uhkaa terveyttä. Huomisen huolia pelkäävä saa kokea vaivat usein kaksinkertaisina: ensin pelkona ja sitten vielä todellisina, jos ne toteutuvat. Siksi sanavalinta ”tänä päivänä” ei ollut satunnainen, ei myöskään monikkomuoto ”meidän”. Kristus haluaa meidän elävän siten, että rukous yhteisestä toimeentulosta kohdistuu vain tähän päivään; siinä ei pyydetä minulle loppuelämäksi riittävää omaisuutta.

Halusiko Jeesus siis, että otamme kirjaimellisesti käskyn olla ajattelematta huomista? No ei varmaankaan. Kaikkihan tietävät, että hengissä pysyäkseen ihmisen on tehtävä suunnitelmia myös huomisen varalle.

”Perusturvattomuuden vastakohta on perusluottamus: se on sekä psyykkinen ominaisuus että uskon aikaansaama tila. Tähän tilaan Jumala kutsuu ihmistä.”

Tapio Saranevan Isä meidän -kirjan mukaan Jeesuksen sanojen valossa voi kuitenkin aavistaa, että omissa huomisen suunnitelmissa on usein jotakin raskasta, keinotekoista, jotakin joka estää elämästä tätä päivää.  Saraneva kuvaa ihmisen kyvyttömyyttä elää tässä hetkessä ja sanoo sen liittyvän ihmisen perusturvattomuuteen, peruspelkoon elämää kohtaan. Perusturvattomuuden vastakohta on perusluottamus: se on sekä psyykkinen ominaisuus että uskon aikaansaama tila. Tähän tilaan Jumala kutsuu ihmistä.

Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti Vähässä katekismuksessa, että tähän pyyntöön jokapäiväisestä leivästä sisältyy kaikki se, mitä ruumiimme tarvitsee ravinnokseen ja suojakseen. Hän luetteli siihen kuuluvan ruoan ja juoman lisäksi ”vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.” Lutherin lista on koskettava kuvaus Jumalan valtakunnan toteutumisesta arjessamme.

Tämä rukouksen kohta on saanut aivan uutta vakavuutta viime viikkojen sisällä. Monen taloudelta on putoamassa pohja pois emmekä näe pitkälle eteenpäin. Tämän rukouksen viesti on: älkää pelätkö, älkää murehtiko, etsikää Jumalan valtakuntaa, Jumala tietää tarpeemme ja tahtoo täyttää ne. Jeesus vetosi: katsokaa taivaan lintuja, katsokaa kedon kukkia. Niistä pidetään huolta, vaikka ne eivät ymmärrä surra. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta puoltakaan metriä, Jeesus haastoi hätäilijöitä.

Eija-Riitta Korhola käsittelee Isä meidän -rukousta Radio Deissä torstaisin klo 8.45 ja 12.50.

Lue Isä meidän -rukousta käsittelevän Eija-Riitta Korholan blogisarjan aiemmat osat:

”Isä meidän”

”Joka olet taivaissa”

”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”

”Tulkoon sinun valtakuntasi”

”Tapahtukoon sinun tahtosi”

”Myös maan päällä niin kuin taivaissa”