Kirjoittanut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja entinen europarlamentaarikko.Jatkan blogisarjaa Isä meidän -rukouksesta, ja nyt ollaan alkupuhuttelun jälkeen toisessa pyynnössä ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Jos tästä rukouksesta pitäisi nimetä se lempikohta, minulla kuumottaa tässä eniten. Innostun ja voimaannun.
Olen monta kertaa esimerkiksi kotiäitinä ollessani siivonnut ajatuksella: nyt tänne pitää saada Jumalan valtakunnan tuntu ja tuoksu. Jumalan valtakunta on järjestystä, puhtaita lakanoita ja astioita, hyvin hoidettuja lapsia, kauneutta, rauhaa ja iloa. Se on myös läsnäoloa, rakkautta, huolenpitoa ja oikeudenmukaisuutta.
Innostun myös siksi, että tiedän tarinan lopun. Vaikka pinnallinen arkikokemuksemme ei aina vakuuta meille Jumalan valtakunnan voitosta, kristitty katselee maailmaa uskon silmin. Hän seuraa Kristusta, joka voitti pahan vallan kuolemallaan ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Näin ollen mikään ei ole enää esteenä. Mikään ei estä, että elämme ja rakennamme tuota valtakuntaa silmällä pitäen, pienissä ja suurissa asioissa. Me vain niin sanotusti implementoimme, saatamme voimaan sen, mikä on jo tehty mahdolliseksi.
”Jumalan valtakunnan odotus ei ole odotusta ´pääsystä sinne´ vaan odotusta sen ´tulemisesta tänne´.”
Tähän tehtävään meitä kutsutaan työn joka saralla. Kuten Josemaria Escriva sanoi: Jumala odottaa meitä joka päivä tehtaissa, toimistoissa, laboratorioissa, pelloilla että tekisimme työmme hänelle. Samasta syystä kaikki työ, arkinen tai juhlava, on arvokasta, kun se tehdään Jumalalle ja Jumalan kunniaksi. Tajuttuaan tämän Johann Sebastian Bach kirjoitti jokaiseen sävellykseensä kirjainlyhenteen SDG, soli deo Gloria, yksin Jumalalle kunnia. Mutta samasta syystä minä voin leipoa tai siivota tai kirjoittaa mahdollisimman hyvin. Samasta syystä toivottavasti juuri nyt joku tutkija kehittää lääkettä korona-virukseen. Jumalan valtakunta on kaikkea hyvää.
Tulkoon sinun valtakuntasi muistuttaa odotuksen pääsuunnasta. Jumalan valtakunnan odotus ei ole odotusta ”pääsystä sinne” vaan odotusta sen ”tulemisesta tänne”. Valtakunta on sisäisesti meissä ja alkaa jo täällä. Koko elämämme on kutsua toteuttaa sanomaa ilon valtakunnasta, jonka perustuslaki on rakkaus. Sitä ei voi viedä eteenpäin voimakeinoin.
”Valtakunnassa on jotain selittämätöntä.”
Millainen on tuo valtakunta ja mitä me pyydämme. Kaikki mitä Jeesus teki ja opetti, on kuvausta Jumalan valtakunnasta. Se on valtakunta, joka asettaa etusijalle köyhät ja syrjityt, joka parantaa sairaat ja vapauttaa vangitut. Jeesus ei määritellyt Jumalan valtakuntaa, mutta hän kuvasi sitä erilaisin vertauksin, joista monet liittyvät siemenen itämiseen ja kasvuun.
Ensinnäkin valtakunnassa on jotain selittämätöntä: vilja kasvaa itsestään, eikä maanviljelijä voi selittää miten – hän vain kylvää; kasvu tapahtuu salassa. Toisekseen se on paljon vaikuttavampi kuin päältä katsoen näyttää: pienimmästä siemenestä kasvaa merkittävin puu. Kylväjävertauksellaan Jeesus puolestaan muistutti, että sanan siemen osuu erilaisiin maaperiin, ja vain hyvä maa tuottaa moninkertaisen sadon. Kylväjän työstä merkittävä osa menee siis hukkaan, ja työtä on tehtävä tästä realismista käsin.
Kun siis rukoilemme, tulkoon sinun valtakuntasi, pyydämme saada olla hyvä maa, jonka satoa eivät tuhoa maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset, ja rukoilemme että ymmärtäisimme uskollamme tuon valtakunnan mittasuhteet, jotka havainnoltamme ja järjeltämme ovat salassa.
Eija-Riitta Korhola käsittelee Isä meidän -rukousta Radio Deissä torstaisin klo 8.45 ja 12.50.
Lue Isä meidän -rukousta käsittelevän Eija-Riitta Korholan blogisarjan aiemmat osat:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”
