Näin lapsena paljon painajaisia, ja siksi nukkumaan meneminen jännitti. Isä luki usein lehteä sängyn vieressä, jotta minun ei tarvinnut olla yksin. Herätessäni painajaiseen hiivin yöllä vanhempien luo ja pääsin nukkumaan patjalle heidän sänkynsä viereen. Nyt minulla on omia lapsia, ja usein luen kännykältä uutisia jonkun lapsen sängyn vieressä, ja aamulla sängyn vierestä löytyy lapsi patjalta.
Muistan lapsuudestani häpeäntunteen mennessäni herättämään vanhempia. Kaipa aistin sen, että he olisivat halunneet mieluummin nukkua. Lapsena tein tästä tulkinnan, että minun pitäisi pärjätä noissa tilanteissa yksin ja on vähän raukkamaista pyytää apua. Tämä aiheutti pienen pään sisällä melkoista myrskyä. Totta puhuen, minäkin vanhempana mieluummin nukun ja toivon, etteivät lapset herättele. Tahdon myös kasvattaa lapsilleni omien siipien kantokykyä: “Kyllä sinä selviät ja pärjäät.” Toisaalta tahdon rohkaista heitä pyytämään apua ja luottamaan siihen, että yksin ei tarvitse myrskyis-säkään selviytyä.
Myrskyssä usko joutuu koetukselle
Opetuslapset joutuivat myrs-kyyn ja hätääntyivät. Jeesus nukkui veneessä. Apu oli lähellä: ”Herätetään Jeesus!” Jeesus heräsi, käski tuulta vaikenemaan ja rauha laskeutui.
Jeesus kuitenkin moitti opetuslapsia: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” (Mark. 4:40b.)
Mitä opetuslasten olisi sitten pitänyt tehdä? Tarina ei kerro. Joka tapauksessa Jeesus tahtoi rohkaista opetuslapsia luottamaan ja uskomaan Jumalan huolenpitoon myrskynkin keskellä.
Uskallanko luottaa?
Tulin kerran haastetuksi samankaltaisesti kuin opetuslapset. Olin valmistumassa diakoniksi, mutta minulla ei ollut tiedossa töitä. Tämä huoletti ja ahdisti.
Mieleni oli myrskyssä. Soitin silloiselle tyttöystävälleni (nykyiselle vaimolleni), kerroin huolesta ja odotin verbaalista päänsilitystä. Vastaus ei ollutkaan sitä, vaan yllättäen hän sanoi: ”Tuo on epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Tee parannus.”
Jeesus ei tarvitse myrskyn keskellä herättelyä, mutta me tarvitsemme.
Mielessäni vastustin: Eihän noin saa sanoa! Tarvitsen apua ja lohdutusta! Pidin kuitenkin suuni kiinni. Painin Jumalan edessä asian kanssa, kunnes lopulta jouduin nöyrtymään ja tunnustamaan, että totta se on. Tunnustin epäluottamukseni ja kiitin Jumalaa hänen huolenpidostaan. Rauha laskeutui sisimpääni.
Jeesus ei tarvitse myrskyn keskellä herättelyä, mutta me tarvitsemme. “Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!” (Ef. 5:14b.) Olemme hengellisesti unessa ja kuolleita, ellei Jumalan eläväksi tekevät sanat saa herättää ja valaista meitä: Herää Jumalan huolenpitoon, rakkauteen ja armoon! Ei tarvitse pelätä!
Kerran kaikki myrskyt taukoavat
Elämäämme tulee väistämättä pienempiä ja suurempia myrskyjä. Saamme luottaa Jumalan huolenpitoon niiden keskellä loppuun asti ja myös kuoleman rajan yli. Tämän maailman ajan loppu ja viimeinen tuomio nostaa helposti mieleen pelottavia kuvia. Kaiken peittävänä ja kirkkaimpana odotuksena me saamme kuulla vapauttavan tuomion: Synnin ote kirpoaa niin meistä kuin tästä luomakunnasta. Jeesus sanoo viimeisen sanan maan päällä, ja tulee lopullinen ja kestävä rauha. Siitä tulee maailmanhistorian paras päivä, jota saamme ilolla odottaa.
Minulla on tapana mennä illalla viimeisenä jokaisen lapsen luo erikseen ja siunata heidät Herran siunauksella. Siunaus on kuin peitto, jonka alla sinäkin saat olla turvassa ja rauhassa nukkuessasi. Rukoilen sinullekin rauhaa jo nyt ja kerran iankaikkisuudessa.
”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua – – ja antakoon sinulle rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä toukokuussa 2026.
Topi Viitasalo on Jyväskylän KohtaamisPaikan toiminnanjohtaja.
