Inkerin kirkko on muuttunut suuresti niiden lähes 30 vuoden aikana, jolloin se on ollut Merja Kramsun työpaikka.
Evankelisen Lähetysyhdistyksen ELY ry:n lähetystyöntekijä Merja Kramsu oli kiitosten ja muistamisten kohteena sunnuntaina 7.6.2026, jolloin hänen kotijärjestönsä vietti valtakunnallisia kesäjuhlia Ikaalisissa.
Päätösjuhlassa yleisö sai kuulla Kramsun kuulumisia tuoreeltaan esimiehensä, ELYn toiminnanjohtajan, Antero Rasilaisen esittäessä kysymyksiä.
Kramsu muutti Suomeen puolisen vuotta sitten tehtyään työtä Inkerin kirkossa lähes 30 vuotta.
Ulkoasian sihteerinä Merja Kramsu on huolehtinut mm. Inkerin kirkon yhteydenpidosta eri maiden konsulaatteihin, Amerikan evankelis-luterilaiseen kirkkoon ELCAan ja muihin yhteistyötahoihin, vastaanottanut kansainvälisiä vieraita sekä hoitanut emerituspiispa Aarre Kuukaupin kalenteria.
– Olen kokenut saavani olla sellaisessa työssä, johon Jumala minut tarkoitti.
Inkerin kirkossa puhuttiin suomea silloin, kun Kramsu aloitti työnsä. Nyt venäjä on pääkieli; vain pietarilaisessa Pyhän Marian kirkossa voi kuulla suomenkielisiä messuja.
– Herätyksen painopiste on siirtynyt kaukaisemmille seuduille.
Pienessä, luterilaisessa Inkerin kirkossa on tällä hetkellä 8 000 jäsentä. Noin 144 miljoonan ihmisen Venäjällä kyse on hyvin pienestä joukosta.
Erilaisia jännitteitä ja haasteita riittää nykyisessä maailmantilanteessa.
– Toiveeni ja rukoukseni on, että Inkerin kirkon ystävät ja isot kirkkoliitot kaikissa ilmansuunnissa antaisivat Inkerin kirkon johtaville henkilöille vapauden ja itsenäisyyden määritellä rauhassa sitä, mitä on olla protestanttinen kirkko Venäjällä. On hyvä rukoilla heille rohkeutta ja viisautta luterilaisuuden edistämiseen sekä kykyä vastata nykyvenäläisten ihmisten haasteisiin.
– Kristus kyllä ruokkii seurakuntaansa sanallaan ja sakramenteillaan.
– Ja se on lähetystyön tarkoitus, että jokainen ihminen, tulipa mistä kansasta tahansa, saa rohkeuden ja ilon uskoa olevansa taivaan valtakunnan perillinen.
Kramsun mieleen on jäänyt kaksi erityistä hetkeä Venäjältä.
– Yksi oli se, kun Pyhän Marian kirkko vihittiin uudelleen. Kirkonkellot olivat olleet 70 vuotta hiljaa, mutta sitten ne alkoivat soida! Oli ihana laulaa kirkossa yhdessä virttä 195: ”On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis, sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis.”
Vuodelta 1998 Kramsu muistaa retken Siperiaan, josta vielä löytyi luterilaisia, jotka osasivat ulkoa vironkielisiä virsiä ja rukouksia.
Se, että Kramsu päätyi lähetystyöhön juuri Venäjälle, oli monivaiheinen tapahtumien ketju.
– Aloin aikoinaan opiskella venäjän kieltä vain siksi, että latinan ryhmä oli jo täynnä!
– Ja kun paikka Venäjän työhön tuli avoimeksi, sain kuulla, ettei ilmoituksen alun perin pitänyt päätyä lehteen – ainoastaan ilmoitustaululle. Mutta lehdestä minä sen sitten löysin.
Evankelinen lähetysyhdistys ELY ry ei ole lähettämässä uutta työntekijää Merja Kramsun tilalle; Pietarissa ovat paraikaa työssä Anu ja Petteri Mannermaa.
– Vaikeaa heillä tulee varmasti olemaan, mutta nyt pitää jaksaa yrittää olla siellä. On tärkeää, että rukoilemme heidän puolestaan, Kramsu toteaa.
– Venäläinen ihminen on yhtä kalliisti Jeesuksen verellä lunastettu kuin suomalainenkin.
