Vuoristen rakkaustarina kesti 55 vuotta. Tutut rutiinit ja perheen läsnäolo ovat auttaneet surutyössä.
Pastori ja toimittaja Markku Vuorisen vaimo Sirpa Vuorinen nukkui pois toukokuussa 2023. Vuorinen on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Rakkain lähti luotani, jossa hän kuvaa vaimonsa viimeisiä viikkoja ja omia kokemuksiaan. Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela haastatteli Vuorista Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
Mitä Vuoriselle kuuluu tänään?
– No aika hyvää, täytyy sanoa, hän vastaa.
– Olen selvinnyt kaiken kaikkiaan hyvin.
Vuorisella on ollut vaimon poismenosta lähtien periaate, että hän pitää kiinni entisistä rutiineistaan.
– Vaikka toinen lähti pois, luen silti Raamattua joka aamu. Pidän hiljentymishetken ja sanon sydämeni pohjasta Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen. Se on kumma kuinka nämä auttavat, kannattavat ja vievät eteenpäin, Vuorinen sanoo.
– Ja tietysti kun tässä on ollut paljon menemistä ja kutsumuksen toteutumista, niin se antaa voimaa. Vaikka kyllähän sitä täytyy tietysti sanoa ja tunnustaa, että illat ja joskus yötkin ovat pitkiä: yksinäinen leskimies on yksinäinen leskimies.
Soittoa loppuun saakka
Pariskunnan yhteinen rakkaustarina kesti peräti 55 vuotta. Sirpa-vaimo sairastui yllättäen, ja sairauden diagnoosi jäi lopulta epäselväksi. Ensimmäisiin oireisiin kuului puhekyvyn heikkeneminen. Tauti paheni ja eteni askel askeleelta eteenpäin. Sirpa käveli loppuun saakka rollaattorilla ja pystyi soittamaan pianoa ja harmonia, vaikka puhekykyä ei enää ollutkaan.
Lopulta nieleminen ja syöminen tulivat vaikeiksi. Kuusi kuukautta hautajaisten jälkeen ainoa diagnoosi, joka osattiin antaa, oli ”akuutti sydänifarkti”.
Musiikillisesti lahjakas Sirpa soitti mökillä polkuharmonia vielä kaksi päivää ennen kuolemaansa. Aviomiehen tiskatessa astioita uruissa soi muun muassa Olen kuullut on kaupunki tuolla ja Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa.
– Minä siellä tiskasin ja itkin ja tiskasin ja itkin, Vuorinen kuvailee.
– Sellainen Jumalan hengen läsnäolo tuli koko mökin ylle. Viimeiseksi Sirpa soitti laulun Mun sydämeni tänne jää. Sitten soitto vaikeni ja menin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Väsynyt soittaja oli lysähtänyt urkujen ja soittonappien päälle. Autoin Sirpan sänkyyn ja hän nukkui kaksi, kolme tuntia ja sitten mentiin vielä illalla saunaan.
Seuraavana päivänä soitti terveyskeskushoitaja, jonka kanssa Vuorisen oli tarkoitus sopia Sirpan hoitoon liittyvistä asioista.
– Olin jo lupautunut ja sitoutunut Sirpan omaishoitajaksi. Mutta kun tämä sairaanhoitaja soitti, kerroin, että Sirpa ei ollut kahteen päivään juuri juonut tai syönyt mitään. Hän kehotti menemään viimeistään seuraavana päivänä Malmin sairaalan päivystykseen.
Päivystykseen päästyään pariskunta sai todeta, että päivystysjonossa on 60 ihmistä. Kun he olivat odottaneet kolme tuntia ja Sirpan vointi alkoi heikkenemään, Vuorinen päätti viedä vaimonsa kotiin.
– Sanoin, etten halua vaimoni kuolevan sairaalan käytävälle.
– Kuollutta ihmistä kuljetettiin meidän ohitsemme: hänellä oli lakana päällä ja ruusu rinnalla. Ei ollut kovin rohkaisevaa istua siellä. Halusin, että vaimoni siirtyy ajasta ikuisuuteen mieluummin kotona omassa sängyssään.
Oli äitienpäivän vastainen yö. Sirpa teki kotona normaalisti iltatoimensa ja kävi nukkumaan. Aamulla aviomies alkoi herättelemään vaimoaan, mutta tämä ei reagoinut kosketukseen.
– Nousin äkkiä ylös, menin sängyn toiselle puolelle ja tajusin, että Sirpa on lähtenyt taivaan kotiin, Vuorinen kertoo.
Jumalalla toinen suunnitelma
Ensimmäiset viikot Sirpan kuoleman jälkeen olivat vaikeita: niihin kuului paljon itkemistä, puhelujen soittelemista ja vastaanottamista.
– Mutta sitten eräänä aamuna kun nousin ylös ja kävelin sängyn päädyn ohi, pysähdyin ja näin: tuosta paikasta Sirpa lähti.
Silloin Vuorinen koki Jumalan hengen läsnäolon. Jumala ikään kuin kertoi hänelle, että hänen suunnitelmansa oli toinen kuin Vuorisen oma suunnitelma.
– ”Sinun suunnitelmasi oli se, että ryhdyt 55 vuoden jälkeen Sirpan omaishoitajaksi – kun Sirpa oli ensin hoitanut sinua koko elämänsä. Se oli kyllä kaunis ajatus ja hienosti suunniteltu, mutta meillä täällä taivaassa oli toisenlainen suunnitelma”, Vuorinen kuvailee.
– ”Me otettiin Sirpa tänne todelliseen kotihoitoon: ei kipuja, ei särkyjä. Täällä kaikki on hyvin”.
– Ja Jumalan huumori tulee joskus rivien välistä: ikään kuin Herra olisi sanonut minulle, että itse asiassa Sirpa olisi ollut liian arvokas annettavaksi minun käsiini.
Omaishoitajana Vuorinen olisi lisäksi ollut sidottu vuorokaudet ympäri.
– ”Mutta kun tämä asia nyt täältä ylhäältä käsin on näin hoidettu niin sinä voit jatkaa kutsumustehtävääsi armoituksen mukaan, ja me pidetään Sirpasta huolta”.
Paljon muistoja
Pitkän yhteisen avioliiton jälkeen yhteisiä muistoja liittyy lukuisiin asioihin ja tilanteisiin. Muun muassa mökillä muistot palaavat elävästi mieleen.
– On käsittämättömän haikeaa, kun jokainen puu, järvi ja grillipaikka muistuttaa, että tässä me oltiin Sirpan kanssa 40 vuotta. Sitten istun yksin siellä laiturilla ja kuuntelen linnun laulua. Ja jokunen tähtikin saattaa näkyä taivaalla.
Juhlapyhien alla Vuorinen on usein käynyt Malmin hautausmaalla Sirpan haudalla.
– Siellä muistelen asioita. Ja tietysti juhlapyhinä ikävää on helpottanut perheen läsnäolo. Ollaan kokoonnuttu lasten ja lastenlasten kanssa yhteen ja muisteltu asioita.
– Nyt sitten tulee kolme vuotta täyteen tänä äitienpäivänä. Ei tähän täysin totu, mutta jollakin tavalla tämä on erilaista. Eli kai tämä tästä nyt sitten lähtee menemään, Vuorinen arvioi.
Kaipaako Vuorinen taivaan kotiin?
– No kaipaan. Kyllä minulla on tämä ikuisuuden toivo kaikkinensa. Täytän nyt 78-vuotta kesällä enkä tiedä, mitä minulta olisi jäänyt tekemättä. Olen Jumalan armosta saanut tehdä sen, mikä minulle uskottiin.
