Suomen tunnetuimpiin toimittajiin kuuluva Anna-Stina Nykänen on Maunulan huumelähiön kasvatti. Toimittajana hän kokee olleensa asioiden kyseenalaistaja ja nostaneensa esiin uskonnon.
Helsingin Sanomista tunnetuksi tullut toimittaja Anna-Stina Nykänen on yksi Suomen tunnetuimpia kirjoittajia.
Hiljattain eläkkeelle siirtynyt Nykänen viihtyi Hesarin toimituksessa peräti 37 vuotta, kirjoittaen muun muassa paljon lukijoita keränneitä kolumneja ja pitkiä artikkeleita.
Nykänen kertoo valmistautuneensa jo töissä vielä käydessään uuteen elämänvaiheeseensa huolellisesti.
– Ajatukseni oli, että jatkan monella tavalla työntekoa. Mutta muutoksen rajuus on silti ollut yllätys.
Nykänen viittaa tällä siihen, että työpaikka ja sen ihmiset olivat tulleet niin oleellisiksi osaksi hänen elämäänsä.
– On ollut erikoista huomata, että on tavallaan laitostunut. Enkä tarkoita pelkästään pitkäaikaisia ihmissuhteita työpaikalla, vaan sitä, että ne rakenteet ovat tuoneet ryhtiä elämään ja tuoneet turvaa.
– Siitä huolimatta, että olin suunnitellut tekeväni eläkkeelle päästyäni kaikkea ihanaa, elämään ei ole vieläkään löytynyt asettumisen rauhaa.
Mieluinen kirkkovieras
Nykänen sai valita vuoden 2025 kristillisen kirjan ja on vieraillut myös seurakunnissa puhujana. Eläkeläisenä hän aikoo jatkaa vierailujaan.
– Kirkkovierailuja on tulossa lisää. Sellaisia, joissa olen haastateltavana ja myös sellaisia, joissa itse haastattelen muita kirkkovieraita. Monenlaisia yhteistyökuvioita on viritteillä.
– Teen näitä seurakuntavierailuja tosi mielelläni. Olen ajatellut, että tällainen on minulle juuri sopiva rooli olla seurakuntalainen ja kirkon jäsen.
Muutosten nuoruus
Lapsuutensa tuleva toimittaja vietti hyvässä perheessä, jossa oltiin yhdessä ja naurettiin paljon. Lähiympäristössä iloa olikin sitten vähemmän. Lapsuudenkoti sijaitsi yhdessä Suomen ensimmäisistä huumelähiöistä, Helsingin Maunulassa.
– Kun isäni halusi pois Helsingistä, muutimme ensin Rovaniemelle. Mutta kun en halunnut jäädä sinne, asuin 14-vuotiaana yhden lukuvuoden kavereiden luona Helsingissä.
Sitten vanhemmat muuttivat taas, tällä kertaa Kuopioon.
– Halusin palata kotiin ja tiesin, että nyt minun on sopeuduttava Kuopioon. Ja sopeuduinkin, mutta kannan myös samalla mukanani tietoisuutta siitä, että Suomen eri puolilla voi olla hyvin erilaista elämää.
Tällä Nykänen viittaa muun muassa siihen, että Kuopiossa hän pääsi hyvään Linnanpellon lukioon.
– Tuskin olisin Maunulasta lähtenyt mihinkään yliopistoon opiskelemaan. Kuopio oli paikka, joka avasi toivon horisonttia. Sitä, että myös minä voin hyvänä oppilaana päätyä johonkin hyvään ammattiin.
”Ei koskaan fiktiota”
Auktoriteettien haastamisen ja vaikeisiin aiheisiin tarttumisen, josta Nykänen tuli Helsingin Sanomissa tunnetuksi, hän kertoo oppineensa jo Maunulan lähiössä.
– Ei meidän vanhempamme ymmärtäneet yhtään, mitä siinä huumelähiössä tapahtui. Se oli yksi syy, että meistä lapsista tuli sellaisia, että uskalsimme ravistella auktoriteetteja.
– Ja samanlaista oli Linnanpellon lukiossa Kuopiossa, sielläkin oli hyvin aktiivista keskustelua ja väittelyä. Sellainen osallistuminen on ollut minulle aina tärkeätä.
Uskonnon nousu mediaan
Nykänen kokee olleensa toimittajana aikana, jolloin uskonnolliset aiheet alkoivat saada tilaa mediassa.
– Vielä 1990-luvulla uskonto oli medialle vaikea aihe. Maakunnissa jotkut toimittajanaiset olivat kiinnostuneita ortodoksisuudesta, mutta valtakirkosta ei juuri kirjoitettu.
Nykänen kertoo tulleensa Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksessa 1990-luvulla kollega Ilkka Malmbergin kanssa siihen tulokseen, että journalismista puuttui juuri uskonnon käsittely.
– Perustelin tuolloin uskontojuttuja esimerkiksi Euroopan yhdistymisellä. Sanoin aina, että suomalaiset menevät Eurooppaan ja kun siellä huomataan että olet luterilainen, emme me osaa vastata kysymyksiin, mitä se tarkoittaa arjessa ja elämässä.
– Sen jälkeen 2000-luvulla tuli sitten islamin nousu tapetille ja uskonnot nousivat mediankin käsittelyssä aivan keskiöön.
Elämän kamalin vuosi
Nykänen joutui kohtaamaan monta syvää surua vuonna 2019, jolloin hän menetti yhden vuoden aikana kolme läheistään. Ensin kuoli tammikuussa Nykäsen isä.
– Lähdin äidin luo Kuopioon ja seuraavana päivänä kuolikin siskoni. Isä ja sisko menivät siis perättäisinä päivinä, muistelee Nykänen hiljaisella äänellä.
– Sitten keväällä poikani pääsi ylioppilaaksi ja lähdimme unelmiemme lomamatkalle. Mieheni oli halunnut aina viedä meidät Singaporeen, jossa hän oli aikanaan viettänyt paljon aikaa.
Loma Thaimaassa ja Singaporessa sujui hyvin, mutta paluulennolla Nykäsen mies sai sydänkohtauksen.
– Poikani istui meidän välissämme ja oli siten kosketuksessa ihmiseen, joka teki siinä hänen vieressään kuolemaa.
Kone kääntyi takaisin, mutta Nykäsen aviomies, toimittaja Heikki Haapavaara menehtyi lennon aikana.
– Siitä on aikaa useita vuosia, mutta tuntuu etten ole pystynyt suremaan kauhean paljon. Minulla on vahva selviytyjän rooli.
– Minulla on ollut vaikeaa päästää itseäni putoamaan, luonnehtii Nykänen.
Kuuntele mitä Anna-Stina Nykänen kertoo työvuosistaan Helsingin Sanomissa, eläkeläisen vapaudesta ja surusta selviytymisestään Kirsin kanssa -ohjelmassa Dei Plussasta.
Teksti: Janne Könönen, Kirsi Rostamon haastattelun pohjalta.
