Miltä näyttää globaali kristillisyys vuonna 2026? Tuleeko Kongosta maa, jossa on eniten kristittyjä maailmassa?

Tämänvuotinen maailmanlaajuista kristinuskon tilaa luotaava Gina A. Zurlon ja Todd M. Johnsonin artikkeli: World Christianity 2026: Anticipating the Future nostaa esiin vuoteen 2075 asti ulottuvia ennusteita. Tutkijat ennustavat artikkelissa kolme kehityssuuntaa. Kristinuskon painopisteen siirtyminen globaaliin etelään jatkuu. Kristittyjen ja muslimien välisten suhteiden merkitys kasvaa, koska muslimien määrän kasvaa. Lisäksi Kongon demokraattinen tasavalta tulee syrjäyttämään Yhdysvallat maana, jossa on eniten kristittyjä maailmassa.

Uskonnottomien määrä kutistuu

Kaikki tekijät huomioon ottaen maailman ennakoidaan pysyvän uskonnollisena paikkana. Uskonnollisten ihmisten osuus nousee 88,9 prosentista vuonna 2025 aina 93,1 prosenttiin vuonna 2075. Kun maailmassa on vuonna 2075 yli 10 miljardia ihmistä niin uskonnottoman väestön (ateistit ja agnostikot yhteensä) ennakoidaan laskevan 11 prosentista 7 prosenttiin. Merkittävä suuntaus on kristittyjen ja muslimien suhteellisen osuuden jatkuva kasvu maailmanlaajuisesti. Molempien uskontojen kannatuksen odotetaan kasvavan; kristittyjen osalta 2,6 miljardista 3,8 miljardiin ja muslimien osalta 2,0 miljardista 3,4 miljardiin.

Jos nykyiset suuntaukset jatkuvat vuoteen 2075 mennessä maailman väestöstä 36 % on kristittyjä ja 33 % muslimeja. Se viittaa tulevaisuuteen, jossa islamista tulee lopulta maailman suurin uskonto. Muslimit kasvattavat suurempia perheitä kuin kristityt, mikä tarkoittaa, että heidän määränsä ennustetaan kasvavan nopeammin.

Vuoden 2075 ennusteet vahvistavat, että kristinuskon painopiste jatkaa siirtymistään etelään, kuten se on tehnyt 1900-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1900 kristityistä 18 % asui Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Oseaniassa (globaali etelä) ja 82 % Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (globaali pohjoinen).

Afrikka saattaa olla koti 47 prosentille maailman kristityistä.

Vuoteen 2025 mennessä tämä on muuttunut dramaattisesti: kristittyjä on etelässä 69 % ja pohjoisessa 31 %. Jos nykyiset suuntaukset jatkuvat — eli ihmiset jättävät kristinuskon pohjoisessa ja etelän kristityillä on suuret perheet — vuonna 2075 kristityistä 83 % elää globaalissa etelässä ja vain 17 % globaalissa pohjoisessa. Afrikka saattaa olla koti 47 prosentille maailman kristityistä. Perässä tulevat Aasia ja Latinalainen Amerikka, niissä kummassakin kristittyjen osuuden enustetaan olevan 17 prosenttia.

Euroopan osuus maailman kristitystä väestöstä putoaa edelleen. Maailman kristityistä 68 prosenttia asui Euroopassa vuonna 1900, mutta vuonna 2075 heidän osuutensa arvioidaan olevan enää 10 prosenttia Euroopan väestöstä. Nämä ovat hämmästyttäviä lukuja, ja niillä pitäisi olla vaikutuksia kristilliseen identiteettiin, teologiseen työskentelyyn ja lähetystyöhön.

Nopeimman kristillisen muutoksen vuodesta 2025 vuoteen 2075 ennustetaan tapahtuvan Bangladeshissa, Iranissa, Algeriassa, Gambiassa, Burkina Fasossa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Itse asiassa Kongon demokraattisesta tasavallasta ennakoidaan tulevan eniten kristittyjä käsittävä maa vuoteen 2075 mennessä (326 miljoonaa), ohittaen Yhdysvallat (223 miljoonaa). Myös Nigerian odotetaan ohittavan Yhdysvallat (236 miljoonaa) sijoittuen toiseksi. Tämänhetkinen syntyvyys Kongon demokraattisessa tasavallassa on 6,16 lasta naista kohden, Nigeriassa se on 5,24 ja Yhdysvalloissa vain 1,66.

Ainoa tapa kasvattaa kristittyjen määrää alhaisen syntyvyyden maissa on joko lisätä kristittyjen maahanmuuttoa tai ihmisten kääntymistä kristinuskoon. Näitä molempia on vaikea ennustaa. Yhdysvalloilla on ollut monien sukupolvien ajan korostunut rooli kristillisenä maana, jossa on eniten kristittyjä, eniten lähetettyjä lähetystyöntekijöitä ja eniten kristillistä varallisuutta. Kristillisten johtajien on painittava niiden seurauksien kanssa, joita Yhdysvaltojen vallan väheneminen globaaleissa kristillisissä asioissa tuo tullessaan.

Maailmanuskontojen jäsenmäärät

Maailman eri uskontojen kannattajamäärät:

1. kristittyjä on 2,673,989,000 (kasvua vuodessa 0,95 %)
2. muslimeja on 2,105,142,000 (kasvua vuodessa 1,57 %) 
3. hinduja on 1,148,172,000 (kasvua vuodessa 0.76 %)
4. buddhalaisia on 535,726,000 (kasvua vuodessa 0,24 %)
5. Kiinan kansanuskontojen kannattajia on 449,231, 000 (määrä vähenee vuodessa -0,27 %)
6. etnisten eli johonkin kansanosaan rajoittuvien uskontojen (kuten Japanin shintolaisuus) jäsenmäärä oli 309,298,000 (kasvua vuodessa 0,88 %)
7. uususkontojen (kuten wicca ja Krishna-liike) kannattajia oli 67,690,000 (vähenee vuodessa -0,07 %)
8. sikhejä (vaikutteita islamista ja hindulaisuudesta, Intian ja Pakistanin alue) oli 31,276,000 (kasvua vuodessa 1,10 %)
9. juutalaisia oli 15,765,000 (kasvua vuodessa 0,57 %)
10. uskonnottomat 911,969,000 (kasvua vuodessa 0,13 %). Tämä ryhmä sisältää kaksi alaryhmää: agnostikot (jotka eivät ole varmoja Jumalan olemassaolosta, mutta eivät kiellä sitä mahdollisuutta) on 794,998,000 (kasvua vuosittain 0,19 %) ja ateistit (eli jumalankieltäjät) 146,970,000 (määrä vähenee 0,15 % vuodessa)

Globaalissa kuvassa uskonnottomuus, agnostismi ja ateismi ovat häviäjiä suhteessa uskontoihin.

Neljä kristinuskon pääsuuntausta

Vuoden 2026 tilastossa kristinuskon neljän pääkategorian jäsenmäärät ovat tässä: 

1. roomalaiskatoliset 1,278,885,000 jäsentä (kasvua vuodessa 0,56 %)
2. protestantit (sis. anglikaanit ja luterilaiset) 637,856,000 jäsentä (kasvua vuodessa 1,42 %)
3. riippumattomien seurakuntien jäsenet 426,370,000 jäsentä (kasvua vuodessa 1,26 %): afrikkalaiset 128,824,000 (kasvua vuodessa 2,02 %), aasialaiset 128,560,000 (kasvua vuodessa 0,79 %), eurooppalaiset 20,174,000 (kasvua vuodessa 1,48 %), latinalaisamerikkalaiset 45,844,000 (kasvua vuodessa 1,12 %), pohjoisamerikkalaiset 101,735,000 (kasvua vuodessa 0,95 %) ja oseanialaiset 1,233,000 (kasvua vuodessa 1,33 %)
4. ortodoksit 292,757,000 jäsentä (kasvua vuodessa 0,28 %)

Entä helluntailaiset ja karismaattiset kristityt?

Helluntailaisuus ja karismaattisuus on ollut yksi kristikunnan nopeimmin kasvavista suuntauksista jo jonkin aikaa. Pyhän Hengen yliluonnollista toimintaa korostavia helluntailaisia ja karismaatikkoja oli 55,630,000 vuonna 1970, kun vuonna 2026 heitä on jo 676,117,000. Vuotuinen kasvuvauhti on yli prosentin (1,16 %).

Keitä ovat helluntailaiset, karismaatikot ja itsenäisiin seurakuntiin kuuluvat karismaatikot? Mitä eroa näillä ryhmillä on?

1. Helluntailaiset (pentecostals) 1900-luvun alussa syntyneet perinteiset helluntaikirkot kuten suomalainen helluntaiherätys ja Yhdysvaltojen Assemblies of God, jotka korostavat, että jokaisen kristityn tulisi kokea uskoontulon jälkeen ”Pyhän Hengen kaste”, jonka merkkinä on kielilläpuhuminen.
2. Karismaatikot (charismatics) Vuonna 1960 alkoi vanhoissa kirkkokunnissa (roomalaiskatoliset, protestantit kuten luterilaiset ym.) hengellinen uudistusliike, joka omaksui helluntailaisilta opin ”Pyhän Hengen kasteesta”, mutta pistää vähemmän painoa kielilläpuhumiselle. Tämän ryhmän käyttämiä ilmaisuja ovat mm. ”Hengen uudistus luterilaisessa kirkossa” tai ”karismaattinen uudistus katolisessa kirkossa”.
3. Riippumattomat karismaattiset (independent charismatics) kirkot ovat vanhojen kirkkojen (roomalaiskatoliset, protestantit, ortodoksit) ja helluntaikirkkojen ulkopuolelle syntyneitä riippumattomia uusia seurakuntia, joista suurin osa on syntynyt afrikkalaisten ja aasialaisten kristittyjen keskuudessa. Ne korostavat ylistystä, ”ihmeitä ja merkkejä” ja Pyhällä Hengen armolahjoja ja sairaiden parantamista rukouksella, mutta painottavat helluntailaisia vähemmän kielilläpuhumista. Merkittävä osa näistä itsenäisistä seurakunnista on globaalissa etelässä. Tähän ryhmään kuuluu teologisesti erilaisia liikkeitä kuten evankelikaalisuuden pohjalta syntynyt Vineyard, helluntailaisuudesta irtautuneet Hillsong ja Bethel, karismaattiset kotiseurakunnat sekä nykyajan apostolien merkitystä korostavat seurakunnat.

Termien selitystä

International Bulletin of Mission Research-lehdissä julkaistuissa tilastoissa kristinuskon eri suuntausten ja kategorioiden päällekkäisyys herättää kysymyksen miten tilastoa tulisi tulkita. Siksi lähetin sähköpostin Gina A. Zurlolle ja kysyin tarkennusta tilaston tulkintaan. Hän vastasi minulle 4.2.2021.

”Luokittelumme sisältää neljä toisensa poissulkevaa kategoriaa (joita me kutsumme ’suuriksi kristillisiksi traditioiksi’): protestantit, riippumattomat (independents), katoliset ja ortodoksit. Helluntailaiset / karismaatikot ja evankeliset (evangelicals) ovat liikkeitä, jotka ovat neljän suuren kristillisen tradition sisällä. Esimerkiksi joku voi olla helluntailainen protestantti, katolinen karismaattinen tai riippumaton evankelinen karismaattinen. Jotkut protestanttiset kirkkokunnat ovat sataprosenttisesti helluntailaisia, kuten Assemblies of God… Monet riippumattomat kirkot ovat luonteeltaan karismaattisia, mutta eivät kaikki, kuten perinteiset ja urbaanit kotiseurakunnat Kiinassa. Vineyard-kirkot lukeutuvat riippumattomiin kirkkoihin ja ovat myös sataprosenttisesti helluntailaiskarismaattisia.”

Evankeliset herätyskristityt ovat protestanttisten kirkkojen sisällä olevia kristittyjä, jotka korostavat uskoontuloa, Raamatun arvovaltaa ja lähetystyötä. Heidän määränsä kasvaa vuodessa 1,34 % ja heitä on 424,255,000. Suomessa heitä edustaa luterilaisen kirkon sisällä toimiva ns. viides herätysliike, jonka järjestöjä ovat mm. Suomen ev.lut. Kansanlähetys ja Suomen Raamattuopisto.

*

Gina A. Zurlon ja Todd M. Johnsonin artikkeli ”World Christianity 2026: Anticipating the Future” ilmestyi tammikuussa International Bulletin of Mission Research-lehdessä (2026, Vol. 50, 1, 14-25), joka on julkaissut tilastoja 42 vuoden ajan globaalista kristinuskosta ja lähetystyöstä. Kirjoittajat kuuluvat Center for the Study of Global Christianity-keskuksen henkilökuntaan Gordon-Conwellin teologisessa seminaarissa (South Hamilton, MA, USA).