Siiri Kasken elämässä alkoi uusi vaihe hänen aloittaessaan työn Marttyyrien Äänessä. Hän haluaa rakentaa siltaa suomalaisten nuorten ja vainottujen kristittyjen välille, muistuttaen vapauden ja vastuun kulkevan käsi kädessä.
Kun 22-vuotias Siiri Kaski puhuu uudesta työstään, hänen äänessään kuuluu palo ja vakavuus. Hän on ottanut tehtäväkseen tuoda esiin niiden kristittyjen äänen, jotka joutuvat maksamaan uskostaan kovan hinnan. Vaikka aiheet ovat painavia, Siirin olemuksessa ja puheessa on ennen kaikkea kiitollisuutta ja toivoa. Hän haluaa muistuttaa meitä siitä arvokkaasta vapaudesta, josta saamme Suomessa nauttia, ja samalla herätellä meitä näkemään, että olemme osa maailmanlaajuista perhettä.
Siiri aloitti vuoden alussa työt Marttyyrien Äänen palveluksessa. Hänen tehtäviinsä kuuluvat seurakuntavierailut ja viestinnän tehtävät. Erityisesti hän haluaa tavoittaa nuoria vierailemalla nuortenilloissa ja -tapahtumissa. Siirin toiveena on herättää nuoria näkemään, että vainotut kristityt eivät ole jokin kaukainen ja erillinen joukko, vaan osa samaa Kristus-ruumista.
”Meillä on sama Jumala ja sama usko kuin vainotuilla. Heidän esimerkkinsä voi vakavoittaa ja sytyttää meidän uskoamme”, Siiri pohtii.
Kutsumus, joka valtasi koko elämän
Siirin tie tähän pisteeseen ei ole ollut salamannopea leimahdus, vaan pikemminkin tasainen kasvu kohti sitä paikkaa, jossa hän nyt on. Siiri on on saanut kokea Jumalan johdatusta ja toisten rohkaisua. Hän on kiitollinen sille Lahden helluntaiseurakunnan nuortentoiminnan vetäjälle, joka pyysi hänet aikanaan mukaan nuortentyön johtotiimiin. ”Hän varmaan näki minussa jotakin sellaista potentiaalia, mitä en itsessäni uskonut olevan”, Siiri muistelee. Noista ajoista alkoi kipinä hengelliseen työhön syttyä.
Lukion jälkeen edessä oli valintojen aika. Siiri muistelee, kuinka hän pohti erilaisia maallisia ammatteja, mutta löysi jokaisesta jonkin esteen – ne eivät tuntuneet olevan häntä varten. Jokin veti toiseen suuntaan.
Ratkaisu löytyi teologian opinnoista Iso Kirja -opistossa. ”Mä olin heti tutkintotavoitteinen. Ajattelin heti, että minähän käyn kolme ja puoli vuotta”, Siiri naurahtaa muistellessaan opintojen alkua.
Opiskeluaikana kutsumus alkoi kirkastua ja saada muotoaan. Siiri kuvailee prosessia mielenkiintoisesti: kyse oli ensin teoista, sitten ymmärryksestä. Hän toimi intuition varassa, teki asioita, jotka tuntuivat oikeilta, ja niiden kautta Jumala alkoi puhua.
”Pikkuhiljaa alkoi muovautumaan sellainen sisäinen tunne siitä, että Jumala kutsuu johonkin tosi spesifiin. Se on elämänmittainen ja koko elämän kattava”, Siiri kuvailee.
Hänelle kutsumus ei ole vain työaikaan sidottu velvollisuus, vaan kokonaisvaltainen tapa elää. Se on ”consuming” – kuluttava sanan parhaassa merkityksessä, se ottaa kaiken mukaansa. ”Ensisijaisesti minut on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi”, hän tiivistää identiteettinsä ytimen.
Hyppy tuntemattomaan ja asunnon ihme
Uuden työn aloittaminen Marttyyrien Äänessä tarkoitti suurta elämänmuutosta. Oli jätettävä tuttu Lahti ja opiskeluaikojen Keuruu sekä muutettava pääkaupunkiseudulle. Muutosprosessiin liittyi paljon stressiä ja käytännön järjestelyitä.
Erityisesti asunnon löytäminen Vantaalta tuntui vaikealta tehtävältä. Siiri kertoo olleensa todella stressaantunut tilanteesta. ”Siihen liittyy ehkä enemmän näitä kaikkia käytännön juttuja: miten koko elämä muuttuu, tulee uusi työ, uusi seurakunta, uusi kaupunki”, hän kertaa tuntojaan.
Mutta juuri tässä epävarmuudessa Jumalan huolenpito tuli konkreettiseksi. Siiri haki asuntoa, johon oli yli viisikymmentä kiinnostunutta hakijaa. Inhimillisesti katsottuna mahdollisuudet olivat ohuet. Hän joutui pitämään asiaa ”ilmassa” melkein kuukauden, epätietoisena tulevasta.
”Silti mä pääsin. Mikä oli ihme, koska täällä koko ajan oli joku kiinnostunut”, Siiri kertoo.
Tämä kokemus vahvisti luottamusta siihen, että hän on oikeassa paikassa. Vaikka hän ei vieläkään täysin tiedä, miksi Jumala johdatti juuri Vantaalle, hän luottaa siihen, että Jumalalla on suunnitelma. ”Hänellä oli joku suunnitelma, vaikka mä en nää sitä vielä. Sehän on ärsyttävintä, kun ei nää kaiken taakse”, Siiri myöntää rehellisesti, mutta toteaa samalla, että on joskus hyväkin, ettei kaikkea tiedä etukäteen.
Vainotun seurakunnan ääni nuorille
Nyt Siiri kiertää seurakuntien nuortenilloissa ja tekee sosiaaliseen mediaan sisältöä, joka nostaa esiin vainottujen kristittyjen tarinoita. Hänen viestinsä ydin on pysäyttävä: miksi toinen kristitty joutuu vankilaan uskonsa tähden, kun toinen saa elää vapaudessa?
”Minusta on tosi brutaalia, miten ihmiset voivat uskon takia menettää jopa kaiken”, Siiri sanoo.
Hän on koittanut asettua vainottujen asemaan ja miettiä, mitä se tarkoittaisi omalla kohdalla. Johtopäätös on nöyräksi tekevä: ”Koen, että ainoa ero minun ja heidän välillänsä on se, että olen syntynyt tänne, missä on vapaus. Jossakin toisessa maassa olisin itse samassa tilanteessa, koska haluan elää Jeesuksen seuraajana.”
Tämä oivallus ei ole lannistanut häntä, vaan päinvastoin sytyttänyt halun toimia. Siiri toivoo, että hänen työnsä kautta evankeliumi menisi eteenpäin ja tavoittaisi uusia nuoria. Samalla hän haluaa rohkaista jo uskossa olevia elämään tosissaan Jeesukselle.
Vastaanotto kentällä on ollut innostunut. Nuorisotyöntekijät ovat ottaneet uuden työntekijän lämpimästi vastaan, ja monesti kutsu vierailulle on tullut ennen kuin Siiri on ehtinyt edes kysyä. Myös nuoret ovat suhtautuneet sanomaan vakavasti ja kiinnostuneesti.
”Korttien ja kirjeiden kirjoittaminen vainotuille kristityille on ollut heille innostava tapa olla konkreettisesti mukana”, Siiri kertoo. Se tekee kaukaisesta kärsimyksestä todellista ja antaa suomalaiselle nuorelle mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista toisen hyväksi.
Ei mitään ”salaista juttua”
Vaikka Siiri elää ja hengittää hengellistä työtä, hän ei halua luoda itsestään kuvaa minään sankarina. Kun häneltä kysyy, mikä pitää hänen oman uskonsa elävänä, vastaus on maanläheinen.
”Mulla ei ole mitään salaista juttua. Se on aika yksinkertaista, mistä leipää saa”, hän naurahtaa.
Hänen hengellinen elämänsä lepää perusasioiden varassa: Raamattu, rukous ja seurakunta. Siiri kertoo ystävänsä ihmetelleen, miten hän pysyy aina niin palavasti uskossa. Vastaus oli silloinkin sama, vaikka se saattoi kuulostaa tylsältä: perusasiat kantavat.
Teologian opinnot ovat tuoneet mukanaan myös terveen nöyryyden. ”Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän tiedän, mitä en tiedä. Olen oppinut priorisoimaan Jumalan läsnäoloa ja suhdetta Häneen enemmän kuin pelkkää teologista ymmärrystä”, Siiri pohtii. Tiedon lisääntyessä hän on ymmärtänyt, että lopulta kyse on suhteesta, ei vain informaatiosta.
Viestikapula sukupolvelta toiselle
Siiri näkee nykyisen työnsä osana pitkää jatkumoa. Hän lähettää lämpimät terveiset edellisille sukupolville. Hän tiedostaa, että hän seisoo aiempien sukupolvien hartioilla.
”Ilman heidän työtään ei olisi nykyistä työtä”, hän sanoo arvostaen niitä rukouksia ja uhrauksia, joita aiemmat sukupolvet ovat tehneet. Nyt on nuoremman polven vuoro tarttua viestikapulaan ja viedä sanomaa eteenpäin uusilla tavoilla ja uusille kanaville.
Tulevaisuudesta Siiri haaveilee avoimin mielin. Jumala on antanut unelmia, joista osa on jo toteutunut, ja osa odottaa vielä aikaansa. Maailman näkeminen, eri kulttuurit ja ihmiset kiinnostavat. Mutta tärkeintä ei ole se, missä on, vaan kenen joukoissa seisoo.
Siiri Kaski on valmis kulkemaan sinne, minne ovet aukeavat – oli se sitten Vantaa, Namibia tai jokin muu paikka, jonka Jumala laskee sydämelle. Tärkeintä on alttius ja kuuliaisuus. Sitä samaa asennetta hän toivoo tartuttavansa jokaiseen kohtaamaansa nuoreen.
