Suomen evankelis-luterilainen kirkko on muuttunut yhä enemmän ajanhengen mukaiseksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi, jossa tila perinteiselle kristillisyydelle käy jatkuvasti ahtaammaksi.
Luterilainen kirkko on pitänyt pitkään yllä kuvaa yhteisöstä, jossa on tilaa erilaisuudelle. Avomielisyys ei kuitenkaan koske kaikkia. Samaan aikaan, kun ovet on avattu hiljaisuuden joogalle ja sateenkaarimessuille, on perinteiseen avioliittoon ja virkakäsitykseen sitoutuneilta toimijoilta evätty ehtoollisen vietto.
– Kirkon ylätason suurin agenda näyttää olevan se, että saadaan pyyhittyä perinteinen virkakäsitys pois kirkosta, toteaa teologian tohtori ja Sleyn (Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys) Sanansaattaja-lehden päätoimittaja Ville Auvinen.
Kirkossa tapahtuneet muutokset ovat vaikeita perinteisesti uskoville seurakuntalaisille. Auvinen on kuullut monelta toiveen, että heidän paikkakunnallaan järjestettäisiin herätysliikkeen messu. Oma seurakunta ei tunnu heistä enää hengelliseltä kodilta, minkä vuoksi he ovat – Auvisen sanoin – ”hengellisiä turvapaikanhakijoita”.
– Olen ihmetellyt sitä, eivätkö kirkkoherrat huomaa, että omat seurakuntalaiset voivat hengellisesti pahoin.
Hengellinen johtajuus on hukassa
Vaikka Raamatun tulisi olla kirkon ylin perusta ja opin lähde, Nummelan mukaan nykyinen johtajuus on ajautunut kauas tästä ihanteesta. Hänen mukaansa piispan virka on politisoitunut.
– Perinteisesti piispan tehtävänä on ollut opin ja ykseyden varjelu, nykyään toiminta näyttäytyy ennen kaikkea vallan varjelemisena. Teologisten perusteiden sijaan johdon vaatimukset perustuvat yhä useammin pelkkään käskyvaltaan ja vaatimukseen alistua annettuihin ohjeisiin, Nummela pohtii.
– Kirkon johto tavoittelee niin voimakkaasti yhteiskunnallista hyväksyntää ja ”salonkikelpoisuutta”, että kirkon oma perustehtävä hämärtyy. Tämä näkyy opetuksen sisällössä: Jumalan pyhyys ja ”pyhä viha” on sivuutettu, ja tilalle on tullut uudenlainen suvaitsevaisuusideologia, jossa Jumalan rakkaus on muutettu kaikki käy- ajatteluksi, Auvinen sanoo.
Auvinen toivoisikin piispoilta yhteiskunnallisten kannanottojen sijaan aitoa hengellistä johtajuutta ja heräämistä siihen, että monet seurakuntalaiset kaipaavat perinteistä kristillisyyttä.
Kiristäminen ei muuta mitään
Perinteiset herätysliikkeet joutuvat yhä ahtaammalle kirkon sisällä. Sekä Kansanlähetys että Sley ovat menettäneet valtakunnalliset kolehtipyhänsä, jolloin kirkoissa olisi kerätty kolehti järjestöjen tekemälle ja tukemalle työlle. Päätös on nähty yrityksenä pakottaa järjestöt muuttamaan teologista linjaansa.
Ville Auvisen mukaan kirkon johdossa toivotaan herätysliikkeiden olevan ennen kaikkea seuraliikkeitä, joiden väen tulisi osallistua ehtoolliselle omissa paikallisseurakunnissaan. Tavoitteena on siis hiljentää konservatiiviset äänet. Herätysliikkeiden messut myös keräävät hyvin väkeä, mikä saatetaan kokea uhkana.
Woke-vyöry ei pysähdy kirkon ovelle – myös vapaat suunnat vaarassa
Sley ja Kansanlähetys eivät ole ainoita, jotka joutuvat pitämään pintansa. Daniel Nummela varoittaa, että ajanhenki ja sateenkaari-ideologia vyöryy myös vapaiden suuntien, kuten helluntai- ja vapaakirkon päälle. Hänen mukaansa vaikeneminen, sillä verukkeella, että ”keskitymme vain Jeesukseen”, on vakava teologinen harha. Nummela haastaakin vapaat suunnat ottamaan mallia katolisten ja ortodoksien rohkeudesta ja astumaan ulos poterosta yhteiseen rintamaan.
– Kun me haluamme seurata Jeesusta, niin haluamme seurata koko pakettia. Juuri siksi olemme tässä taistelussa mukana, että tänäkin aikana tahdomme pitää kiinni niistä opetuksista, joita Jeesus on jättänyt meille.
Ohjelma on katsottavissa veloituksetta myös Permanto-suoratoistopalvelusta ja YouTubesta.
Teksti: Elina Uusikylä Kuvat: Stas Voronin
