Patmos Lähetyssäätiön lahjoittajapalvelun koordinaattori Aleksandra Heinolainen sai pikkutyttönä vastaanottaa Operaatio Joulun Lapsen lahjan. Tänään hän on työssään mahdollistamassa sitä, että puutteessa elävät lapset Euroopassa saavat kokea samanlaisen unohtumattoman ilon Joulun Lapsen lahjan kautta.
Synnyin Latviassa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiseen aikaan, jolloin monella perheellä oli niukat ja paikoin erittäin köyhät oltavat. Asuimme yhdessä äitini ja mummini kanssa. Äitini työnä oli siivota paikallisen kahvilan tiloja yöaikaan. Hän sai vain vähän päälle kaksi euroa jokaisesta työvuorostaan. Mummini sai eläkettä, mutta sekin meni melkeinpä kokonaan asuntomme kulujen kattamiseen. Niukoista ja köyhistä olosuhteista huolimatta perheessämme vallitsi aina rakkauden ja lämmön ilmapiiri, jonka vuoksi muistelen lapsuuttani erittäin onnellisena ja iloisena aikana.
Kävimme äitini kanssa paikallisessa venäjänkielisessä seurakunnassa. Seurakunta oli tuohon aikaan monelle perheelle kuin toinen koti, sillä se antoi mahdollisuuden irtaantua arjen haasteista ja huolista, joita oli paljon. Äitini lauloi kuorossa ja minä kävin pyhäkoulussa. Minulla on hienoja muistoja pyhäkouluajoistani, ja tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että minäkin loppujen lopuksi päädyin pyhäkouluopettajaksi täällä Suomessa paikallisessa seurakunnassa.
Jännittävä Joulun Lapsen lahja
Yksi hienoimmista muistoistani liittyy Joulun Lapsi -paketin saamiseen. Seurakuntamme Latviassa sai niitä Yhdysvalloista. Lapsen silmin katsottuna pakettipinot ulottuivat lähes kattoon asti suuressa seurakuntasalissa. Muistan, kuinka yhdessä muiden lasten kanssa seisoimme jonossa ja jännitimme, minkälaisen paketin me saamme. En olisi millään malttanut odottaa, että pääsen avaamaan sen.
Muistan yhä vuosikymmenien jälkeen tarkasti, millaisia tavaroita lahjassa oli. Muistan värikkäät vihot, hienot värikynät ja kauniin puseron, jossa oli satuhahmo. Pakettiin oli laitettu parasta ja hienointa. En ollut aikaisemmin saanut mitään vastaavanlaista lahjaa. Muistan myös kauniisti kirjoitetun kirjeen. Se oli kirjoitettu englannin kielellä, eikä lähipiirissäni kukaan valitettavasti osannut sitä lukea. Yhä tänään mielessäni on elävästi se tunne, kun istuin kotona avattu, ihana paketti käsissäni ja sain kokea todellisen juhlahetken.
Ympyrä on sulkeutunut
Nyt ollessani 30-vuotias, en voi muuta kuin kiittää Jumalaa tästä matkasta. Tänään saan itse olla Suomessa pakkaamassa lahjoja ja mahdollistamassa sen, että vähävaraiset lapset saavat kokea samanlaisen juhlahetken omassa elämässään. Jokainen suomalaisen tekemä lahja tarkoittaa yhtä köyhää lasta. Juuri hänelle voimme antaa unohtumattoman muiston.
Teksti: Aleksandra Heinolainen
Tee virtuaalilahja kotisivuillamme osoitteessa joulunlapsi.fi
