Antti Kruus myöntää, että on joskus mennyt julkaisuissaan liian pitkälle, mutta muistuttaa sanan- ja uskonnonvapauden koskevan myös pappeja. Hänen mukaansa arvokasta kristillistä perintöä on pidettävä esillä eikä sitä saa hiljentää.
Olarin seurakunnassa Espoossa työskentelevä kappalainen Antti Kruus on ollut viime aikoina julkisuudessa sosiaalisessa mediassa julkaistujen päivitystensä vuoksi. Elokuussa Espoon hiippakunnan tuomikapituli antoi kokouksessaan Kruusille kirjallisen varoituksen. Kapitulin mukaan Kruus on sosiaalisen median päivityksissään toiminut vastoin pappisviran velvollisuuksia ja käyttäytynyt papille sopimattomalla tavalla. Kapituli päätti itse ottaa asian käsittelyyn.
Lähes neljäkymmentä vuotta pappina toiminut Kruus on ollut jo vuosien ajan hyvin aktiivinen sosiaalisen median päivittäjä. Facebookissa hänellä on lähes 7000 seuraajaa. Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela haastatteli Kruusia Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
Tarkkailun alaisena
Miten Kruus vastaa häntä vastaan esitettyihin syytöksiin?
– No kyllä täytyy myöntää, että osittain kadun näitä kirjoituksia. Olen aika nopeatempoinen vastaamaan. Somemaailma on omanlaisensa ja siellä ei ole aikaa miettiä pitkään, kuten vaikkapa esitelmää tehdessä, hän sanoo.
– Tällä ajanjaksolla, jolloin minua tarkkailtiin noin kuukauden ajan toukokuun alusta kesäkuun alkuun, tapahtui aika paljon.
Toukokuussa kirkolliskokous päätti ettei hyväksy kahta vastakkaista avioliittokäsitystä ja kesäkuussa piispainkokous antoi pastoraalisen ohjeen samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Kruus otti aktiivisesti kantaa kumpaankin asiaan.
– Mutta osa näistä kapitulin syytöksistä on minusta perättömiä ja ohi ampuvia ja niistä en ole kovinkaan tyytyväinen, Kruus arvioi.
Kirkon naisistumisen kysymys
Mistä teemoista somettaminen on ärsyttänyt eniten?
– Kysyin Facebookissa, mitä mieltä seuraajat ovat siitä, pitäisikö arkkipiispa erottaa, koska on toimittu vastoin kirkolliskokouksen päätöksiä. Tämä oli hieman liian kärjekäs kysymys, mutta se oli kuitenkin kysymyksen muodossa. En sanonut, että arkkipiispa pitäisi erottaa, vaan kysyin: ”Mitä mieltä olet?” Kruus vastaa.
– Eikä tietysti sellaista arkkipiispan erottamista tapahdu – sehän on ihan mielikuvitusleikki.
– Toinen oli enemmänkin tällainen akateeminen kysymys: ”Mitä mieltä olet, onko kirkon suunta muuttunut, kun meillä on kolme naispiispaa?” Tämä on sellainen kysymys, jota varmasti tullaan esittämään: miten kirkon suunta on muuttunut, kun piispakuntaan on tullut naisia? Olen melko vakuuttunut, että näin on käynyt, mutta tämäkin oli kysymyksen muodossa.
Miksi Kruus kokee kirkon virkojen naisistumisen ongelmana?
– Ensinnäkin haluaisin sanoa, että en ole mikään naisvihaaja. Minulla on monia loistavia kollegoja, jotka ovat naisia. Itse en ole kuitenkaan koskaan kannattanut naispappeutta, koska siihen ei löydy Jumalan sanasta eikä kirkon traditiosta perusteita. Silti suostun yhteistyöhön naisten kanssa, eikä pappina voisi muuten pääkaupunkiseudulla toimiakaan. Eikä se minulle mitään ongelmaa tuotakaan, Kruus vastaa.
Kruusin mielestä naisteologien ajattelu on useimmiten hyvin progressiivista ja liberaalimpaa kuin miehillä. Itse hän kertoo olevansa konservatiivi.
– Läheskään kaikki miespapitkaan eivät ole konservatiiveja, mutta naispapeista heitä on aika vähän. Se tarkoittaa sitä, että he tuovat erilaisia asioita esiin kuin mitä kirkon historiassa on kaksituhatta vuotta tuotu esille. Esimerkiksi tällainen klassinen traditionaalinen sovitusoppi jää silloin vähän syrjään, hän arvioi.
– Meillä kirkossa tapahtuu kuitenkin herätystä: nuoret miehet ja sitä myöten kohta nuoret naisetkin tulevat messuun ja haluavat kuulla perinteistä opetusta.
Uskonnon- ja sananvapauteen vetoaminen
Tuomiokapitulilta tulleen varoituksen Kruus sai vähän ennen juhannusta – sattumoisin juuri onnistuneen rippikoululeirin päätteeksi. Kapitulilta tuli vastinepyyntö, jota Kruus laati kesälomallaan. Hänen kirjoittamastaan vastineesta tuli lopulta 25-sivuinen.
– Vetoan siihen, että papilla on oikeus puhua asioista. Se liittyy uskonnon- ja sananvapauteen. Ja oikeus olla eri mieltä kuin kirkko ja kirkon johtajat, sillä kirkkomme esiintyy yksi yhteen Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen kannanottojen kanssa. Itse en ole tällaisten ajatusten kannalla.
Kruus oli käynyt jo aiemmin piispa Kaisamari Hintikan kanssa keskustelua somekäyttäytymiseensä liittyen. Hän sai vuosi sitten syyskuussa Hintikalta henkilökohtaisen varoituksen kahdesta Facebook-julkaisustaan.
– Toisessa hieman kieli poskella kirjoitin, että ”mikä se on sellainen kirkko, joka ei juhli Neitsyt Marian taivaaseenottamisen päivää?”. Toinen oli vähän vakavampi: siinä kritisoin Turun piispaa siitä, että hän saarnasi sateenkaarimessussa Turun tuomiokirkossa.
Ekumenia-kritiikki herättää kummastusta
Kokeeko Kruus, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?
– No kyllä koen näinkin. Tämän vastinepyynnön viidennessä kohdassa kritisoitiin ekumeenista käyttäytymistäni. Ekumenia on itselleni ollut henki ja elämä. Olen aloittanut sitä uudestaan isä Robert De Caluwén jälkeen Espoossa ortodoksiystäväni isä Heikki Huttusen kanssa ja olen palvellut myös kirkkoa Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa. Myös järjestämäni pyhiinvaellusmatkat ovat nykyään ekumeenisia.
– Ekumenia on itselleni se kaikkein tärkein työmuoto ja tuntuu kohtuuttomalta kun sitä kritisoidaan kertomatta, mikä on vikana, kuka kritisoi, ja kuka valittaa?
Kruus sai kuitenkin kirjallisen tuen osoituksen, kun ekumeeniset kumppanit Espoon helluntaiseurakunnasta, Espoon vapaaseurakunnasta sekä Majakka-seurakunnasta lähettivät tuomiokapituliin vastineen, jossa puolustivat Kruusin ekumeenista toimintaa.
Myös monet seurakuntalaiset ovat osoittaneet tukensa Kruusille. Hän on saanut puheluita ja sähköposteja myös ennestään tuntemattomilta ihmisiltä. Se on ollut Kruusille yllätys. Sosiaalisessa mediassa tuki on ollut Kruusin mukaan ”valtavaa” eikä yhtään negatiivista palautetta ole tullut.
Puhe sydämen asioista jatkuu
– Kun olet nyt ollut myrskyn silmässä, hiljeneekö äänesi? kysyy Savela.
– Toivon, että pystyisin jatkossa olemaan ystävällisempi ja välttämään kärjekkäitä ilmaisuja. En missään tapauksessa halua loukata ketään ihmistä, mutta mielestäni asiat ovat olleet perusteltuja ja faktat ovat olleet tarkistettuja. Aion jatkossakin puhua asioista, jotka ovat lähellä sydäntäni, Kruus vastaa.
– Usein koen, että teen sitä myös kirkon parhaaksi. Meillä on arvokas kristillinen perimä ja traditio, joka saa kuulua, ja joka kuuluu eikä sitä voida hiljentää.
Näetkö joitain signaaleja, jotka herättävät toivoa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa?
– Kyllä. Äsken viittasinkin siihen, että nuoret miehet löytävät tiensä messuihin ja Olarin kirkossakin on kymmenkunta tällaista lukion tokaluokkalaista, jotka tulevat aina messuun ja sitä myötä varmasti myös tytöt tulevat.
– Kirkon historia on tällaista aaltoliikettä, että välillä mennään toiseen suuntaan, ja sitten taas tullaan toiseen suuntaan. Kirkon perusta on Kristus ja Jumala eli ei tässä ole mitään hätää, Kruus arvioi.
