Minulta on kyselty kommenttia Israelin tilanteesta Gazan sodan aikana. Kenelle maa kuuluu ja mitä olisi ajateltava nykyisestä tilanteesta?
Ensin muutama näkökohta ennen nykyistä, kaksi vuotta kestänyttä sotaa. Maa kuuluu juutalaisille ja arabeille. Nykyinen juutalaisasutus on vähän yli sata vuotta vanhaa, mutta arabit, jotka nykyään kutsuvat itseään palestiinalaisiksi, ovat olleet siellä monta sataa vuotta kauemmin. Toisaalta ennen arabien tuloa, siellä oli juutalainen asutus kaksituhatta vuotta sitten.
Molemmilla on oikeus asua isiensä maassa. Jos kysytään asiaa Raamatulta, se on samaa mieltä. Juutalaisille luvatusta maasta sanotaan: ”Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (3. Moos. 19:34). Sama asia kerrotaan vielä profeettakirjoissa: ”Olkoot muukalaiset teille samanarvoisia kuin syntyperäiset israelilaiset ja saakoot samoin kuin te arvalla perintöosansa Israelin heimojen keskuudesta.” (Hes. 47:21–23).
On siis oikein ja kohtuullista, että juutalaisten lisäksi tuossa maassa on omat alueensa palestiinalaisille. Käytännössä nämä ovat asuttaneet Länsirantaa ja Gazan rannikkoa. Jos kaikki olisivat sopeutuneet tilanteeseen, mitään konfliktia ei olisi. Nyt kuitenkin molemmilla puolilla on ollut tarvetta alueiden valtaamiseen toisen puolelta.
Suosittu ja kiistelty kahden valtion malli oli vielä takavuosina jopa Netanjahun suunnitelmissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä yhden valtion malli on mahdottomuus: alueella ei voi olla juutalaisvaltio, jossa on arabienemmistö. Niinpä jonkinlainen asumisoikeus pitäisi molemmille taata. Kahden valtion mallia murentaa jatkuvasti Länsirannalle laajentuva juutalaisten siirtokuntien määrä. Muita ongelmia rauhan esteenä ovat pakolaisten paluuoikeus ja Jerusalemin asema.
Nyt Gazan sota mutkisti tilanteen. Kaksi vuotta sitten oli pieni aikaikkuna, jolloin koko maailman sympatiat olivat Israelin puolella. Terroristijärjestö Hamasin silmitön tuho juutalaiselle kibbutsille näytti tuon järjestön raakuuden.
Sitten Israel iski kymmenkertaisesti takaisin, kuten se aina tekee. Hamas tiesi tämän, mutta juuri se kuului sen suunnitelmiin. Nimittäin Israelin aiheuttama Gazan tuhoaminen käänsi maailman sympatiat Israelia vastaan ja Hamas näytti saavuttavan tavoitteensa. Se ei piitannut omiensa hengestä, vaan piiloutumalla siviilikohteiden sekaan sai Israelin hyökkäyksen näyttämään entistä julmemmalta, jota se siis olikin.
Mutta juuri sitä eskaloitumista Hamas halusi.
Alueelta tuleva informaatio oli kahdenlaista. Kielsikö Israel avustusrekkojen viemisen perille vai pysäyttikö Hamas ne ja otti ruoat haltuunsa? Varmaa on ainakin Hamasin piittaamattomuus oman kansansa kärsimykseltä. Kuulimme myös gazalaisten vastustavan Hamasia, vaikka sitä ei juuri uskallettu tehdä koston pelossa.
Kuka on näytelmän konna? Hamas tietenkin. Toisaalta Israel ei suinkaan ole mikään pulmunen tässä konfliktissa. Siitä kertoo maan sisäinen vastustus Gazan totaaliseen jyräämiseen. On helppo sanoa, että jos Hamas olisi heti luovuttanut panttivangit, tilanne ei olisi eskaloitunut tuollaiseksi. Mutta juuri sitä eskaloitumista Hamas halusi.
Tätä kirjoitettaessa tulitaukoneuvottelut ovat alkamassa. Hamas on sen verran jyrätty alakynteen, että Israelin raju alueen pommittaminen on alkanut näyttää oikeutetummalta.
Onko Raamatussa tähän jotain viestiä? Siellä ei ole ennustettu jokaista nykypäivän eikä menneiden tai tulevien päivien sotaa. Gazan kaistale ei ole koskaan ollut Israelin ydinaluetta toisin kuin Länsiranta. Israelhan veti sieltä aikanaan omat siirtokuntansakin pois paremman rauhan toivossa.
Raamattuun uskova kristitty rukoilee rauhaa Lähi-itään. Se suree kärsivää Palestiinan kansaa ja kärsivää juutalaiskansaa. Se rukoilee alueen kristittyjen puolesta, joita on molemmilla puolilla, arabeissa enemmän kuin juutalaisissa. Se pyrkii tukemaan, mikäli mahdollista, evankeliumin viemistä noille molemmille veljeskansoille.
