Korruptiota on kaikkialla. Erityisen paljon sitä on siellä, missä kehitysyhteistyön tarve on suurin. Tutkintapäällikkö Ville Lehtinen auttaa kehitysyhteistyön ammattilaisia tunnistamaan ja minimoimaan riskit.
Tutkintapäällikkö Ville Lehtinen on tehnyt parikymmentä vuotta työtä sen hyväksi, että kehitysyhteistyövarat käytetään juuri siihen mihin on yhdessä sovittu.
Hänelle on kertynyt kokemusta yhteensä viidestäkymmenestä maasta, viimeisimpänä Mongoliasta.
Ensimmäiset kokemukset Lehtinen hankki YK:n tehtävissä Laosissa. Hän on työskennellyt myös Kirkon Ulkomaanavussa sisäisen tarkastuksen päällikkönä ja Luterilaisessa maailmanliitossa Genevessä.
Haastavat ympäristöt ovat tulleet tutuiksi Mogadishusta Kabuliin.
Suhde Lehtisen nykyiseen työnantajaan Takana osakeyhtiöön syntyi Somaliassa, jossa hän toimi Ulkomaanavun sisäisen tarkastuksen turvaamistehtävissä.
– Tehtäväni on rakentaa organisaatioiden kestävyyttä luomalla varmuutta epävarmaan maailmaan, Ville Lehtinen kuvailee.
Hän puhui aiheesta torstaina Lähetysyhdistys Kylväjän korruption ehkäisemistä käsittelevässä koulutustilaisuudessa.
– Korruptiota on kaikkialla, missä kehitysyhteistyötä tehdään, mutta voimme minimoida riskit.
Kumppanin etiikka ratkaisee paljon
Väärinkäytösten ehkäiseminen alkaa Ville Lehtisen puheissa eettisyydestä.
Ensimmäinen katse on kohdistettava oman organisaation arvoihin. Ovatko ne vain sanoja, vai onko niihin oikeasti sitouduttu kaikessa toiminnassa?
Toinen katse on yhtä tärkeä. Se kohdistetaan kumppaniin.
– Kumppanin sitoutuminen yhteisiin periaatteisiin on edellytys sille, että oma toiminta voi olla eettistä.
Eettisyys on ulkoisten normien ja pelisääntöjen noudattamista, mikä on minimi. Lehtinen vie haasteen vielä askeleen pitemmälle, hyveellisyyteen.
– Hyveellisyys on eettisten arvojen sisäistämistä ja jatkuvaa halua hyvään ja kasvamista siinä.
Kypsimmillään eettinen toiminta on arvoihin pohjautuvaa hyveellistä elämää, jossa päätökset ja teot ovat rehellisiä, oikeudenmukaisia ja vastuullisia – myös silloin kun se on vaikeaa.
Eettistä on sekin, että kontrolli toimii niin, ettei sen puute johdata ihmistä kiusaukseen.
Sopimuksista selkänojaa
Kun puhutaan kehitysyhteistyön arvoista, esiin nousee usein kolonialismin taakka.
Mikä oikeus meillä on viedä muihin kulttuureihin arvoja, joita niissä ei ole? Jos jossakin maassa pidetään tyhmänä jättää käyttämättä mahdollisuus ”lainata” rahaa vakavasti sairaan lapsen lääkärikuluihin, mikä oikeus meillä on sanoa, että se on väärin?
Tässä kohtaa voisi ryhtyä keskustelemaan arvojen universaalisuudesta, mutta Ville Lehtinen painottaa sopimusta.
Sopimusteknisesti kysymys on hänen mielestään yksinkertainen. Kehitysyhteistyötä tekevä järjestö on tehnyt paikallisen kumppaninsa kanssa sopimuksen, jossa sopijapuolet sitoutuvat tiettyihin toimintatapoihin.
Ja kun suomalainen järjestö saa käyttöönsä valtion kehitysyhteistyövaroja, se tekee sopimuksen varojen käyttämisestä yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan.
Suomalainen organisaatio vastaa siis loppupeleissä kaikesta, mitä sen vastuulle annetuille rahoille tapahtuu.
– Kaikesta. ”No ifs, no buts”.
Lehtinen muistuttaa, että yhdistysten hallitusten vastuu on Suomessa kova, jos ulkoministeriö ryhtyy perimään korruption syömiä rahoja takaisin.
– Tarvittaessa myydään puheenjohtajan mökki Saimaalta.
Liikkeellä ammattihuijareita
Kaikkea korruptiota on mahdotonta kitkeä, mutta sen merkkejä voi oppia tunnistamaan, Ville Lehtinen sanoo.
Jos kehitysyhteistyöhankkeen hyödynsaajille tarjotun koulutuksen osallistujaluettelon kaikki nimet on kirjoitettu samalla kynällä ja käsialalla, saattaapa olla, että nimiä on tekaistu.
– Pyytäkää nimen viereen puhelinnumero ja soittakaa ja kysykää, millaista koulutuksessa oli.
Tai jos budjetin tulot ja menot täsmäävät pennilleen, laskelmassa on jotain mätää.
Lehtinen kertoo, että pikkuisen kierojen toimijoiden lisäksi liikkeellä on järjestäytyneitä ammattirikollisia, jotka ovat onnistuneet huijaamaan myös erittäin kokeneita kehitysyhteistyöorganisaatioita.
Jos järjestöllä on maassa kulttuurin ja kielen oppinut työntekijä, tilanne on paljon parempi kuin kaukaa hanskaamalla.
Syvä juurtuminen toiseen kulttuuriin voi silti sekin tuottaa omat ongelmansa.
– Kuka haluaa käräyttää pitkäaikaisen ystävänsä vilpistä?
Jottei mene liian synkäksi Lehtinen muistuttaa, ettei korruption riski tarkoita epäonnistumista.
– Se tarkoittaa, että toimimme ympäristössä, joka vaatii tietoista ja suunnitelmallista eettistä otetta. Tärkeää on, että meillä on työkalut havaita riskit ajoissa ja toimia niiden mukaan.
Niin kauan kuin maailmassa tarvitaan kehitysyhteistyötä, täällä on myös korruptiota.
– Vajavaisuuden ja keskeneräisyyden sietäminen kuuluu tälle alalle, Ville Lehtinen muistuttaa.
