Monille Janne Kataja on tuttu kasvo televisiosta: hän juontaa, näyttelee, viihdyttää ja ilahduttaa. Mutta hän on paljon muutakin kuin viihteen monitaituri.
Janne Kataja on renessanssi-ihminen – omien sanojensa mukaan “neljällä S:llä” – joka rakastaa kokeilla, oppia ja ylittää rajojaan. Teemu Laajasalon Laajasalo –podcastissa avautuu kuva poikkeuksellisen energisestä, syvällisestä ja uteliaasta ihmisestä.
Tällä hetkellä Kataja tekee eniten näyttelijäntyötä. Hän esiintyy muun muassa Tampereen Komediateatterissa, Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja Ivalo-draamasarjassa. Työpäivät venyvät aamuviidestä puoleen yöhön, eikä vapaapäiviä ole juuri tiedossa. Vaikka stressi ja univaje painavat, tekeminen itsessään antaa energiaa.
– Olen vähän väsynyt, hän myöntää.
– Mutta väittäisin, että olisin vielä väsyneempi, jos ei olisi näin paljon tekemistä.
Museonhoitaja ja pikkupappi
Tahti on hurja, mutta se ei ole uutta. Katajan lapsuus Riihimäellä oli sekin täynnä touhua. Hän perusti pihalleen museon, joka houkutteli jopa turistibusseja. Hän piti kioskia ja toimi saarnaajana leikkipuistossa – joskus jopa väkisin.
– Mua kutsuttiin pikkupapiksi. Se oli lempinimeni, hän kertoo. Saarnojen sisältö kumpusi lastenkirjaraamatusta ja lapsen sisäisestä kokemuksesta, jota hän ei vieläkään täysin osaa selittää.
– Tunsin, että keskustelin jumaluuden kanssa.
Vaikka koti ei ollut erityisen uskonnollinen, Kataja koki vahvaa hengellisyyttä jo lapsena. Sisäinen palo ei ole kadonnut, vaan on kulkenut mukana eri muodoissa: pyhäkoulun ja kveekareiden kautta takaisin luterilaisuuteen ja lopulta ortodoksisuuteen.
– Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja siitä, miten ne vaikuttavat yhteisöihin ja arkeen, hän sanoo.
Häntä kiehtovat erilaiset näkemykset, niiden historia ja logiikka – ja myös se, että kaikkea ei tarvitse ymmärtää.
– Uskossa on hienoa se, että kaikkiin kysymyksiin ei kuulukaan löytyä vastausta.
Uupunut keho, kiitollinen mieli
Kataja puhuu avoimesti myös konkurssistaan – elämänvaiheesta, joka vei yöunet ja lisäsi kortisonia. Vaikka mieli on kiitollinen, keho kertoo muuta. Hän ei kuitenkaan katkeroidu. Pikemminkin päinvastoin: vaikeudet ovat kirkastaneet sen, mikä on merkityksellistä.
– Minulla ei ole alavireinen olo. Olen utelias ja elämännälkäinen.
Katajan tarinassa yhdistyy harvinainen yhdistelmä keveyttä ja vakavuutta. Hän on hauska, mutta ei pinnallinen. Hän on hengellinen, mutta ei ahdasmielinen. Hän uskoo, leikkii ja toimii – samanaikaisesti. Ja juuri siksi hän on niin kiehtova. Janne Kataja ei mahdu lokeroon, eikä haluakaan mahtua.
Kuuntele jakso Dei Plus -palvelusta videocast tai podcast -muodossa.
Tekstin kirjoittanut Eero-Lauri Korhola, Laajasalo –podcastin pohjalta.
