seurakuntien virkistyminen

Työnkuvat helluntaiseurakunnissa kehittyvät – resurssipastori palvelee erityisosaamisella

 
 

Jonna Kaukiainen (koskettimissa) siirtyi varhaiskasvatuksen parista seurakuntatyöhön. Sydämellä ovat paitsi musiikki myös lapset ja nuoret, joiden parissa Kaukiainen työskentelee nyt kolmessa seurakunnassa. Kuva Nastolan helluntaiseurakunnasta. (Tarmo Valmela)

Kirjoittanut

RV toimitus

Jonna Kaukiainen työskentelee osa-aikaisesti kolmessa seurakunnassa.

Marraskuinen aamupäivän tilaisuus Nastolan helluntaiseurakunnassa täytyy iloisilla sävelillä. Lasten ja varkkien Aurinko-kuoro laulaa.  – Tuntuu niin hyvältä, kun laulu lähtee soimaan. Siinä melkein tuolilta tipahtaa, kosketinsoittimen takana soittava ja laulava Johanna ”Jonna” Kaukiainen kuvailee.  Kaukiainen iloitsee työstään lasten ja nuorten parissa.  – Sen minkä lapsena opit, jää osaksi sinua läpi elämän.     Jonna Kaukiainen on viime kuukaudet työskennellyt kolmen helluntaiseurakunnan palveluksessa osa-aikaisesti. Itäuusimaalainen Myrskylän kotikirkko sekä päijäthämäläiset Orimattilan ja Nastolan helluntaiseurakunnat jakavat Kaukiaisen työpanosta ja kustannuksia.  Alkujaan Kaukiainen aloitti Myrskylän kotikirkolla musiikkipastorina vahvistaen pienen yhteisön sunnuntain kokouksia omalla panoksellaan. Työsuhde on ollut freelancer-pohjainen. Nykyisin hän vetää tiistaisin Myrskylässä lastenkuoroa ja joka toinen tiistai nuorteniltoja.  Orimattilan helluntaiseurakunnassa kaivattiin niin ikään panosta nuorisotyöhön, joka oli päässyt vuosien saatossa hiipumaan. Kaukiainen vetää nyt nuorteniltoja Orimattilassa joka toinen perjantai. 
”Itsetuntemuksen ja kutsumustietoisuuden täytyy olla kunnossa.”
– Olemme olleet järjestelyyn erittäin tyytyväisiä, Nastolan helluntaiseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja Niko Savolainen sanoo.  Kaukiainen on ollut vanhastaan kotiseurakunnassaan Nastolassa vastuissa vapaaehtoispohjalta varsinaisten töiden ohella. Nyt hän keskittyy lastenkuoroon ja seurakunnan musiikkiin.  – Olen käyttänyt resurssipastori-nimikettä. Koen, että tehtäväni on olla seurakunnassa resurssina. Toimeeni ei liity hallinnollisia vastuita, vaan annan panokseni muiden aktiivien ja työntekijöiden kanssa, Jonna Kaukiainen kuvailee.  Monissa seurakunnissa kaivattaisiin juuri hieman ulkopuolelta tulevaa käynnistysapua ja osa-aikaista työpanosta erilaisten työmuotojen synnyttämiseen ja ideointiin. Niissä Kaukiaisen vahvuudet on huomattu. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Jonna Kaukiainen siirtyi seurakuntatyöhön varhaiskasvatuksen piiristä. – Kysymyksessä oli monen vuoden prosessi, Kaukiainen kertoo.
  Kaukiainen työskenteli aiemmin vastaavana ohjaajana ja varhaiskasvattajana. Resurssiopettajuus tuli tutuksi varhaiskasvatusmaailmassa.  – Siellä resurssiope vahvistaa vakinaisen porukan toimintaa.  Varhaiskasvatuksessa Kaukiainen kärsi jaksamisvaikeuksista. Viikkotuntimäärät olivat kovia ja työ erityislasten kanssa ajoittain rankkaa.  Kaukiainen on omaan nykyiseen toimenkuvaansa tyytyväinen. Kalenteria pääsee täyttämään itse.  – Jokaisessa seurakunnassa tarvitaan omanlaista palvelua. Se, mikä toimii täällä, ei välttämättä ole se juttu, mitä kaivataan toisaalla.  – Tämä on ollut silti myös hyppy, johon minun piti kasvaa monta vuotta. Kokonaispalkkani on pienempi kuin päiväkodin esimiestehtävissä.    Kun Kaukiainen asetettiin tehtävään palkallisena työntekijänä, henkinen asema tuttujen seurakuntalaisten silmissä Nastolassa muuttui.  – Voisi kuvitella, että vastuu painaa nyt enemmän, Niko Savolainen sanoo.  – Tilanne on kuitenkin selkeämpi kuin aiemmin.  Myös Jonna Kaukiainen kokee, että määritelty työnkuva helpottaa myös rajaamaan omaa työtä, joka seurakuntaympäristössä tapaa muodostua sirpaleiseksi.  – On ilo huomata, että työ nähdään merkityksellisenä ja arvokkaana. Pidän tärkeänä sitä, että lapset ja nuoret tulevat kuulluksi ja vapaaehtoiset voisivat löytää oman paikkansa.    Osa-aikaisen sitoutuneen työntekijän iso vaikutus seurakunnassa on se, että pitkään työtä vapaaehtoisina tehneet paikalliset innostuvat uudelleen eri tavalla.  – Vaikka teemme nuorisotyötä, vaikutus myös aikuisiin on ollut palautteen perusteella iso, Kaukiainen sanoo.  Menestyminen liikkuvassa työssä vaatii ennakkoluulottomuutta ja sosiaalisuutta.  – Jonna on taitava, helposti lähestyttävä ja sosiaalisesti toimelias. Hänet on helppo ottaa joka paikkaan, Niko Savolainen sanoo.     

”Ehdottomasti tätä päivää” 

Helluntaiseurakuntien työntekijöiden järjestön HELP ry:n puheenjohtajan Antti Hirviniemen mukaan Päijät-Hämeen kolmen seurakunnan omia voimia täydentävä resurssipastori kuulostaa nykyaikaiselta ratkaisulta.  – On hyvä, että tällaisia uusia konsepteja kehitetään. Malli voisi palvella juuri pieniä seurakuntia hyvin.  – Helluntaiherätyksessä on ollut viime vuosina halua siihen, että myös pienemmät seurakunnat pidetään elävinä.  Hirviniemi arvioi, että työ eri paikkakunnilla liikkuen voi olla pidemmän päälle kuluttavaa.  – Itsetuntemuksen ja kutsumustietoisuuden täytyy olla kunnossa. Tämä on spesiaali tapa tehdä työtä. Ei siis niin, että yrittää joka paikassa olla kaikille kaikkea, vaan joka paikassa tulisi olla selkeä kuva siitä, mitä on tekemässä, Hirviniemi pohtii.  Hirviniemen mukaan olisi tärkeää, että monen seurakunnan yhteistyöntekijällä olisi yksi selkeän työnantajavastuun ottanut seurakunta, jolle muut seurakunnat maksavat oman osuutensa kustannuksista.  – Työnantajaseurakuntien on hyvä ymmärtää, että niin sanottu lentävä työ on vaativaa. Tämän tulisi näkyä palkkauksessa. (AT) 

Aiheet

Aiheeseen liittyvää

Seuraavaksi:

Usko auttoi sovintoon alkoholisti-isän kanssa