Ylösnousseen kuva?

Tutkija Juha Hiltunen kiinnostui kolmekymmentä vuotta sitten kangaskappaleesta, johon Jeesuksen sanottiin tulleen käärityksi ennen hautaamistaan. Skeptikko halusi löytää todisteet väärennöksestä. Mutta ei löytänyt.

Oulun yliopiston Amerikan alkuperäiskulttuurien dosentti Juha Hiltunen on ollut kiinnostunut uskonnoista ja historiasta jo pikkupojasta alkaen. Kulttuuritutkijana ja antropologina hänen työpöydällään ovat viihtyneet myös monet erilaiset historiallisia väärennöksiä koskevat tutkimukset. Vuonna 1988 niin kutsuttu Torinon käärinliina nousi julkisuuteen ennen näkemättömällä tavalla. Tuolloin julkaistut radioaktiivisen hiilen hajoamiseen perustuvat ajoitustutkimukset katsoivat Jeesuksen käärinliinaksi väitetyn kangaskappaleen olevan keskiaikainen väärennös.

– Kiinnostuin aivan ensimmäiseksi tuntemattomasta nerosta tuon väärennöksen taustalla. Kuka on luonut näin mestarillisen teoksen ja jäänyt silti ilman nimeä historiassa, Juha Hiltunen kuvaa kohtaamistaan aihepiirin kanssa, joka vei hänet seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana yhä syvemmälle tutkimuksen pyörteisiin.

Hiltunen suhtautui käärinliinan aitouteen hyvin skeptisesti.

– Kuuluin noihin aikoihin Skep­sis-yhdistykseen. En luennoinut käärinliinasta mutta kyseenalaistin esimerkiksi ufo-havaintoja. Tapaus Jeesuksen hautaliinasta tuli kuitenkin noihin aikoihin mukaan elämääni.

Antropologille aihe sopi hyvin. Tieteenalana se tutkii kulttuureita, ihmisten käyttäytymistä ja ihmistä yleensäkin. Intiaanikulttuurien tutkijalle maailman uskonnot olivat tuttuja.

– Intiaanikulttuureissa on paljon tutkittu heimotasolla merkittäviä paikkoja. Vuosisatoja kerrottujen tarinoiden takaa arkeologit ovat pystyneet jäljittämään paikkoja, joihin nuo tarinat liittyvät. Hyvä esimerkki vastaavasta on tämä Turun katedraalikoulun löytyminen. Perimätieto kuljetti mukanaan käsitystä paikasta, jonka juuri arkeologinen tutkimus vahvisti – katedraalikoulu löytyi juuri sieltä, mistä sen pitkin löytyä.

Vaaka kallistuu

Hiltunen jatkoi tutkimuksiaan oletetun käärinliinaväärennöksen parissa. Pedantiksi ja perfektionistiksikin itseään kutsuva tutkija käänsi jokaisen kiven ja kannon jäljittäessään historian hämäriin painunutta taiteilijamestaria, joka on pystynyt saamaan aikaan kankaalle kolmiulotteisen kuvan ihmisruumiista. Eikä vain yhtä kuvaa, vaan kaksi. Yhden sekä etu- että selkäpuolelta.

– Tutkijana jouduin tilanteeseen, jossa todistusaineisto väärennöksen puolesta alkoi hitaasti painua yhä enemmän toiseen vaakakuppiin. Elin vaihetta, jossa koin, että minun oli pakko saada selville oliko se väärennös vai ei? Tutkin kaikki väärennösteoriat ja koettelin kuinka ne kestävät. Hiljalleen käärinliina alkoi vaikuttaakin aidolta. Vuosien mittaan argumentit lisääntyivät. Lopulta jouduin päättämään, etten enää voi kieltää asiaa, vaan uskallan seistä käärinliinan aitouden puolella. Uskallan sen julkisesti kirjoittaa ja tiedemiehenä sanoa, että tämä on todennäköisesti aito Kristuksen käärinliina.

Kuinka tiedemies päätyi tällaiseen johtopäätökseen? Kuinka tuo kangaskappale voisi olla Kristuksen käärinliina?

Päätelmä ei ollut yksioikoinen mielijohde vaan syntyi kymmenien prosessien kautta. Niitä selittäessään Hiltunen aloittaa Jerusalemista. Kaupungista, jonka muurit olivat paksut ja valloittamattomat, kunnes Rooman väkivahva legioona rusikoi ne alas vuonna 70 jKr.

– Jerusalemin kaupungissa ei voinut olla kuin yksi paikka, jossa Kristus kuoli. Sen täytyi olla luoteeseen johtavan tien varrella, joka oli tärkein kauppareitti. Sinne Golgata rakennettiin, jotta mahdollisimman moni näkisi, kuinka roomalaiset rankaisevat vihollisiaan.

Hiltunen painottaa pöytää lyöden, että Kristuksen kuolema Jerusalemin kaupungissa on kiistämätön historiallinen fakta, jota kukaan ei voi kiistää. Samoin on Hänen hautaamisensa.

– Hautakin oli varmasti tyhjä. Tyhjän haudan argumenttia eivät ole kiistäneet mitkään historialliset lähteet. Eivät poleemiset juutalaiset, eivät poleemiset islamilaiset. Ei missään vaiheessa.

– Mutta sitten se Johanneksen evankeliumin kuvaus.

Evankelista Johannes käyttää meidän kirkkoraamatussamme kokonaista neljä jaetta kertoessaan, kuinka hän ja Pietari tulevat haudalle, näkevät käärinliinojen olevan paikoillaan ja jäävät katselemaan haudassa olevia käärinliinoja. Evankelistan mukaan Pietari huomaa Jeesuksen kasvoja peittäneen hikiliinan olevan erillään omana käärönään isompien käärinliinojen vieressä. Itsestään evankelista kirjoittaa pysäyttävät sanat: ”hän näki ja uskoi”.

– Miksi Johannes kuvaa käärinliinoja noin laajasti ja tarkasti? Sen täytyy tarkoittaa sitä, että he pitivät niitä merkittävinä. Se on äärimmäisen tärkeä linkki, dosentti Hiltunen sanoo.

Verta ja siitepölyä

Käärinliina on perusteellisimmin tutkittu kulttuurihistoriallinen esine koskaan. Sitä on yli sadan vuoden kuluessa tutkinut monitieteellinen joukko tiedemiehiä yli viideltäkymmeneltä eri tieteenalalta. Tämä monitieteellinen joukko kutsuu itseään sindonologeiksi. Juha Hiltunen on yksi heistä.

Uusi testamentti todistaa Kristuksen käärinliinojen todella olleen haudassa, mutta dosentti Juha Hiltunen on valmis sanomaan, että tuo tälläkin hetkellä Pyhän Johannes Kastajan katedraalin syövereissä säilytettävä kangaskappale on todellakin sama, johon Jeesus Nasaretilainen käärittiin ristiinnaulitsemisensa jälkeen.

Toisin sanoen Torinon katedraalikirkon kellarissa säilytetään kuvaa Jumalan ainoasta Pojasta, ihmiskunnan syntien sovittajasta. Siihen, kuinka tuo kuva on kankaalle syntynyt, me emme mene vielä, sillä se avaa, jos mahdollista, vieläkin uskomattomamman näköalan tieteen ja uskon ainutkertaiseen leikkauspisteeseen.

Vaikka radiohiiliajoitus sijoitti 30 vuotta sitten käärinliinan keskiajalle, ajoittaa suurin osa muista todisteista käärinliinan ajanlaskun alun tienoolle Välimeren seudulle.

– Esimerkiksi kankaasta löytyvän siitepölyn joukossa on sellaisten kasvien siitepölyä, joita ei kasva maailmassa missään muualla kuin Jordanin laaksossa ja Kuolluttamerta ympäröivissä autiomaissa.

Kankaaseen piirtynyttä vainajan kuvaa on tutkittu myös paljon. Maalatakseen tuon kuvan väärentäjällä olisi tullut olla käytössään ajan juutalaisväestön keskuudessa yleistä AB-verta, joka olisi sisältänyt runsaasti juuri sellaisia ainesosia, jotka erittyvät vereen ankaran kidutuksen seurauksena. Tämän lisäksi itse vainajan kuva ei ole muodostunut verestä – ainoastaan haavojen tahrat.

– Hän olisi maalarina ollut ylittämätön nero historiassa, ja hänen rinnallaan Leonardo da Vinci, Michelangelo ja Botticelli olivat vain oppipoikia. Hän kykeni nimittäin luomaan anatomisesti ja fotorealistisesti täydellisen, vain tietokoneessa kolmiulotteisesti hahmottuvan kuvan kidutetusta ihmisestä. Tämän hän teki valokuvanegatiivina, ja mitä ilmeisimmin ilman, että hän olisi keskeyttänyt ja väliin tarkistanut työtään, Juha Hiltunen hämmästelee.

Käärinliinan vaiheet on jäljitetty halki myrskyisän historian niin sanottuja kadonneita vuosia lukuun ottamatta. Pietarin ja Johanneksen otettua ne todennäköisesti haltuunsa, käärinliinat lähtivät Jerusalemista hieman ennen sen hävitystä.

– Todennäköisesti ne vietiin turvaan Antiokiaan ja sieltä edelleen Edessaan. Historiasta tiedämme käärinliinojen saapuneen Konstantinopoliin vuonna 944, jossa niitä esiteltiin. Konstantinopolin ryöstön 1204 myötä käärinliinat katosivat ja päätyivät todennäköisesti länteen. Ne olivat kadoksissa aina vuoteen 1355, jolloin ne löytyivät yhtäkkiä pienestä Lireyn kylässä Pohjois-Ranskasta. Sen jälkeen käärinliinojen historia on tunnettu.

– Me pääsemme tässä kohteessa lähemmäksi ylösnousemusta kuin missään muualla uskon ja tieteen kohtauspisteessä, Juha Hiltunen sanoo Torinon käärinliinasta.

Kuva ilman kysymysmerkkiä

Hiltunen on käärinliinan aitoudesta vakuuttunut, ja jos kaikki hänen luettelemansa tutkimustulokset tulisivat tässä jutussa luetelluiksi, menisi siihen noin 350 sivua. Sen verran Hiltunen nimittäin vuonna 2009 tarvitsi julkaistessaan kirjansa Valokuva Jeesuksesta? Siihen hän suosittelee jokaista aihepiiristä kiinnostunutta tutustumaan. Kirjapaja on nyt kustantamassa uuden painoksen tuosta kirjasta. Hiltunen on lisännyt siihen uusimpien tutkimusten tuloksia ja muuttanut kirjan nimeä hieman. Kysymysmerkki on pudonnut pois.

– Se tahtoo sanoa sen, minkä nämä uudet todisteetkin sanovat. Meinasin jättää sen jo aiemmasta painoksesta pois mutta ajattelin, että ilman kysymysmerkkiä sitä olisi pidetty muitta mutkitta uskonnollisena soopana. Nyt en enää tarvitse tuota merkkiä.

Jos käärinliina on todella aito Kristuksen hautaliina, avaa se huikean todellisuuden: meillä on olemassa valokuva Kristuksesta. Tuohon kangaskappaleeseen muodostuneen kuvan syntymekanismia eivät tutkijat nimittäin ole pystyneet täysin toistamaan laboratorio-olosuhteissa. Kyse ei ole maalauksesta – ne kuidut, joiden pintaan kuva on muodostunut, eivät ole kittautuneet toisiinsa, toisin kuin kankaan verijälkien kuidut. Kuinka ihmeessä tämä kuva on kankaalle piirtynyt?

– Laboratorioissa on tehty eräänlaisia plasmapommituksia. Tutkimukset ovat olleet varovaisen rohkaisevia. Ne antavat teoreettista mahdollisuutta sille, että kyseessä on todellakin käsittämättömän lyhytkestoinen, massiivinen ja voimakas energiapurkaus, joka dematerialisoi kankaisiin käärityn ruumiin ja jättää pellavakankaaseen kuvan – valokuvan.

Siis onko käsillä ainutkertainen kemiallinen todistusaineisto ensimmäisen ylösnousemuksen fysiikasta? Näinkö ruumiin ylösnousemus tapahtuu?

– Juuri niin. Tämä on yksi niistä asioista, jotka minua ovat tässä henkilökohtaisesti kiehtoneet. Huippututkijat ovat kokeellisesti luoneet hypoteesin siitä, että näissä käärinliinoissa on tapahtunut jotain mitä me kutsumme ylösnousemukseksi.

– Mutta itse uskon, ettemme koskaan saa tähän kysymykseen selvää vastausta. Voimme päästä lähelle, kuten tutkiessamme alkuräjähdystä. Mutta emme ikinä pääse singulariteettiin. Me pääsemme tässä kohteessa lähemmäksi ylösnousemusta kuin missään muualla uskon ja tieteen kohtauspisteessä. Olen varma, että Torinon käärinliina tulee aina säilyttämään osan mysteeristään. Ja niin pitää ollakin.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 7/18.

Seuraa Sanansaattaja-lehteä Facebookissa osoitteessa https://www.facebook.com/sanansaattajalehti/

Sansa artikkeli Intia