Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Vaivaisukkojen kaartia sulostuttaa yksi akka

 

Kurun kirkon vaivaisukko. Kuva: Sari Savela

Suomen kirkoissa asuu 144 vaivaisukkoa ja yksi vaivaisakka. Vastaavia ei muualta maailmasta löydy. Filosofian tohtori Tuula Vuolle-Selki kiittää niitä vammaisten ja köyhien auttamisesta.

Kotkalainen tutkija ja tietokirjailija Tuula Vuolle-Selki on tehnyt tuttavuutta vaivaisukkojen kanssa perehtyessään suomalaisten vammaisten historiaan.

– Vaivaisukkoja alettiin veistää Suomen sodan jälkeen 1800-luvun alussa, vaikka vanhimmaksi oletetun Hauhon Bartimeuksen arvellaankin olevan 1600-luvulta.

IK-opisto Neliöb. 18.-31.3.

Niiden malleina ovat olleet sodassa jalkansa menettäneet invalidit, joista moni joutui turvautumaan köyhäinhoidon apuun.

Ulkoisesti vaivaisukot ovat olleet erilaisia, joskin puujalka on ollut yhdistävä tekijä. Ukot nojaavat keppiin, joka sijoittuu puuttuvan jalan puolelle, vasemmalle.

Vaivaisukkojen esihistoria yltää keskiaikaan, jolloin rahaa köyhien ja vaivaisten auttamiseksi kerättiin uhritukkien avulla. Kuningatar Kristiinan (1626–1689) kehotuksesta niitä asetettiin Ruotsi-Suomen julkisiin tiloihin.

1800-luvulla evankelis-luterilaiset seurakunnat antoivat köyhille ja sodan vammauttamille diakonista apua.

– Vaivaisukoilla on ollut tärkeä rooli varainkeruussa. Ne ovat raajarikkoisuudessaan puhutelleet ihmisiä ja muistuttaneet hyvällä tavalla siitä, mihin rahaa kerätään.

Vaivaisukoilla on ollut eri puolilla maata eri nimiä, kuten kirkonäijä, puu-ukko, vaivaispoika ja vaivaispyssy.

Useimmiten raha-aukolla varustettu puupatsas sijoitettiin kirkon tai tapulin seinään, harvemmin kirkkomaalle.

Vaivaisukoista kertyneet tulot kirkko käytti viljan jakamiseen. Suoranaista raha-apua ei köyhä saanut.

1900-luvulla vaivaisukkojen teossa saattoi olla mukana taiteilijoita ja kuvanveistäjiäkin.

– Vanhimmat vaivaisukot ovat hävinneet aikojen saatossa, osa rapistunut hiljalleen huonokuntoisiksi ja sitten hylätty. Valitettavan monet ovat kokeneet ilkivaltaa; niitä ryöstetty ja pahoinpidelty.

Tutkijan mukaan on onni, että Suomen kirkoista löytyy vielä toistasataa vaivaisukkoa – ja Soinista yksi vaivaisakka!

Aiheesta on vuonna 2013 ilmestynyt Otso Kantokorven toimittama kirja Vaivaisukkojen paluu, jota Tuula Vuolle-Selki on käyttänyt lähdeteoksenaan.

 

 

 

Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

Lomakkeen alareuna

 

 

Aiheet