Kärsimys lähetystyössä on aiheena torstaina järjestettävässä Kylväjä Areenassa. Traumaterapeutti Hanna Skyttä haluaa esittää keskustelijoille pari kysymystä.
Äärimmäinen kärsimys vaatii tarkkuutta sanoissa, haastatteluun hiukan empien suostunut traumaterapeutti Hanna Skyttä muistuttaa.
Haastattelun syynä on torstaina suorana lähetyksenä verkossa lähetettävä Kylväjä Areena, jonka teemat ovat hänelle läheisiä.
Lähetystyössä pitkään vaikeilla alueilla palvelleet pastori Timo Keskitalo, päätoimittaja Veera Hug ja työaluevastaava Tapio Pokka keskustelevat siitä, voiko lähetystyö ja Kristuksen seuraaminen maksaa liikaa.
Kyse ei ole niinkään rahasta, vaan vaikeuksista ja jopa vainosta, jota työ kristinuskoon kielteisesti suhtautuvilla alueilla aiheuttaa.
Hanna Skyttä on toiminut lähetystyöntekijänä Keski-Aasiassa ja työskentelee tällä hetkellä Diakonissalaitoksen psykotraumatologian keskuksessa traumaterapeuttina.
Hänen asiakkaidensa joukossa on myös eri syistä kidutettuja ihmisiä.
Epämuodikas uhri
Lähetystyön hinnasta puhuttaessa Hanna Skytän ajatus kulkeutuu ensimmäisenä kärsivän rinnalla kulkemisen vaikeuteen.
– Kuinka toinen kristitty voi kohdata kivun, jonka Jeesuksen seuraamisen kova hinta on saanut aikaan? Tätä haluaisin kysyä.
Toinen teema liittyy monissa kielteisiä mielikuvia synnyttävään sanaan ”uhri”.
Moni uhri on ylivoimaisen suuri.
– Uhri, jonka moni Jeesuksen seuraaja ja lähetystyöntekijä on antanut, on inhimillisesti ylivoimaisen suuri. Mikä merkitys tällaisella uhrilla on? Ja voiko tähän kysymykseen vastata kukaan muu kuin se, joka tämän hinnan maksaa?
Skyttä on löytänyt Raamatusta paljon puhetta kärsimyksestä. Hän ymmärtää vainon kärsimyksenä, jota ihminen ei pysty omin voimin kantamaan. Siinä ihmiseltä riistetään pahimmillaan turvallisuus, ihmisyys ja oman elämän hallinta.
Ohjeita roomalaisille
Jumalan sanan varaan elämänsä laskeva ihminen ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri siitä, että Jeesuksen seuraaminen on aina uhri.
Skyttä lainaa Paavalia, joka kehottaa Rooman vainon alla eläviä kristittyjä antamaan koko elämänsä pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.
– Uhrin antaminen voi olla jopa sitä, että menettää henkensä, jos kertoo evankeliumia tai ottaa sen vastaan kristinuskolle vihamielisellä alueella.
Vainoa esiintyy monissa muodoissa. Skyttä kertoo, että se voi olla perheen menettämistä, pitkäaikaista vankeutta tai muuta turvallisuuteen, koskemattomuuteen tai sosiaalisiin suhteisiin liittyvää lievää tai vakavaa kaltoinkohtelua.
– Inhimillisesti ajatellen kaikki tämä on liikaa ja väärin. Se on liikaa ja väärin myös Jumalan mittapuulla. Myös vierellä kulkija voi joutua vainoa kohdatessaan kestämättömiin kysymyksiin: ”Mitä tämä tarkoittaa?”
Askel heikolle jäälle
Uhrin ja hinnan maastosta Hanna Skytän ajatus kulkee luottamukseen.
– Onko minun mahdollista luottaa siihen, että Jumala on hyvä, hän rakastaa minua ja hänellä on kaikki kontrollissa?
Esteenä on usein ihmismieleen syvään uurtunut ajatus, että Jumalan rakkaus ja huolenpito ilmenevät kärsimyksen poistamisena.
– Usein koemme, että Jumala rakastaa, kun minulla menee hyvin. Kun kärsimme, Jumala ei kuitenkaan ole kääntänyt selkäänsä. Näemme tämän myös historian valossa.
Luottaminen tuntuu Skytän mukaan usein heikolle jäälle astumiselta.
– Kyselemme, onko Jumala edelleen luottamuksen arvoinen, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisin.
Jää kantaa paremmin, kun avaa Raamatun uudelleen Roomalaiskirjeen kohdalta, sen kahdeksannesta luvusta. Skyttä lukee ääneen.
”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Raamatussa on kokonaisviesti
Vaikeita aikoja varten on hyvä painaa mieleen Raamatun kokonaisviesti. Skytän mukaan se on selkeä: Jumala on ihmisen kanssa tämän kaikissa kärsimyksissä ja kantaa ne hänen kanssaan ja jopa hänen puolestaan.
– Kärsimyksen keskellä voi yrittää valita tämän ison kuvan. Jumala ei kuitenkaan kutsu ohittamaan tuskaa. Psalmien kirja näyttää, että ihmistä kutsutaan viemään valituksensa raakana ja silottelematta Jumalalle.
Jumala kantaa myös traumaattisten kokemusten pysyvät vaikutukset.
Samalla tavalla Jumalalla on Skytän mukaan sydämellään paikka kaikille traumaattisten kokemusten vaikutuksille. Vainon seuraukset voivat olla järkyttäviä ja pysyviä.
– Tämänkin hinnan saa viedä Jeesukselle, joka sen kantaa. Sitä ennen on kuitenkin valitettava: ”En kestä, en pysty, en voi.” Tämä tie voi johtaa jopa ylistykseen mahdottomissa tilanteissa. Asetumme luottamukseen ja Jumalan sanaan.
Hyvinä ja huonoina päivinä
Hanna Skyttä on opetellut oman elämänsä vaikeissa paikoissa uskomaan, että Jumalan siunaus ei aina tunnu hyvältä.
– On armoa, että saamme nauttia hyvistä päivistä. Mutta ylivoimaisen vaikeina päivinä luottamus Jumalaan kasvaa. Niiden keskellä näemme, ettei Jumala petä, vaan hän on aina luottamuksen arvoinen.
Ryhtyessään vastaamaan kysymykseen, millaiset asiat johtavat luottamukseen ja mitkä katkeroitumiseen, Hanna Skyttä alkaa empiä. Vastaus voi nimittäin huomaamatta lajitella uskovat parempiin ja huonompiin kärsijöihin.
Luottamuksen syntyinen on mysteeri.
Luottamuksen syntyminen on hänen mukaansa mysteeri. Voi vain ihmetellä, miten se syntyy sielläkin, missä ei ole enää mitään vastauksia eikä edes voimaa rukoilla.
– Jumalaan luottaminen ei ole oma suoritus, vaan kontrollin luovuttamista, jättäytymistä hänen käsiinsä.
Jumalan hyvyys paljastuu ihmiselle usein vasta jälkeenpäin, joskus pitkienkin aikojen päästä, ja joskus vasta taivaassa.
– Silti Jumala näkee tuskan ja kyyneleet, joita muut eivät näe. Meillä on lupa lähestyä häntä silloinkin, kun tuntuu, ettei meillä ole edes uskoa.
Toivo itää pimeässä
Paavali kirjoittaa kirjeissään paljon siitä, että kärsimys kasvattaa kristittyä Kristuksen kaltaisuuteen.
Hanna Skyttä nostaa apostolin väitteen tueksi psykologisia tutkimuksia, joiden mukaan kärsimys kirkastaa toivoa.
– Vakavalla traumatisoitumisella on vakavat vaikutukset, ihminen ei ole sen jälkeen sama. Tutkimuksissa puhutaan trauman jälkeisestä kasvusta. Tämä ei ole automaatio, mutta se on mahdollisuus siihen, että trauman läpikäyminen kirkastaa elämän tärkeimpiä asioita.
Vaikeissa hetkissä ei tarvitse ajatella suuria ajatuksia.
Skyttä huomauttaa, että vaikeimmissa hetkissä ihmisen ei tarvitse tavoitella näin suuria ajatuksia. Yhden päivän pienen kiitoksen aiheen huomaaminen voi raottaa verhoa ja tuoda valoa mielen pimeään huoneeseen.
Kun huomaa sen hyvän, mikä tässä päivässä kuitenkin on, voi lakata hetkeksi murehtimasta tulevaisuutta ja kysymästä syitä menneisyyden kohtaloille.
– Kun ei voi kontrolloida tuntematonta tulevaisuutta, voi ottaa kiitollisuudella vastaan sen hyvän, mitä Herra on tähän päivään antanut. Se voi olla villasukat, ympäröivä luonto ja nämä ihmiset, tai tämä yksi pala leipää.
Kylväjä Areena torstaina 5.11.2026 klo 10–11: Maksaako liikaa? Mitä lähetystyö saa maksaa lähtijälle ja hänen perheelleen? Mitä se saa maksaa niille, jotka ottavat evankeliumin vastaan siellä, missä ei ole uskonnonvapautta? Live-lähetystä voi seurata tästä klo 10 alkaen.
