”Tässä olen” – Millainen on Jumala, joka vaatii ihmisuhria?

 
Mies pitelee käsissään karitsaa, johon on maalattu musta merkki.

Kertomus Iisakin uhraamisesta on viittaus Jeesukseen. Kuva IMB

Iisakin uhraaminen (1. Moos. 22: 1–19) on yksi tutuimpia ja vaikeimpia kertomuksia Raamatussa. Sen avautuminen edellyttää hyppäämistä ulos 2020-luvun länsimaisista saappaista.

Kun Jumala käskee Abrahamia uhraamaan ainoan, rakkaan poikansa, tämä näyttää suostuvan siihen suorilta käsin. Se, että jumala vaatii ihmisuhreja, ei ollut tuon ajan uskonnoissa poikkeavaa vaan pikemminkin sääntö ja tuttua Abrahamille. Onko itsensä Abrahamille ilmaissut Jumala siis samanlainen kuin kaikki muutkin jumalat?

Miksi Jumala laittoi Aabrahamin ja Iisakin tällaiseen tilanteeseen? Syitä voi olla monia eivätkä ne poista uhrauskäskyn järkyttävyyttä. Itämainen tapa opettaa tärkeitä asioita tapahtuu kuitenkin ensi sijassa tarinoiden eikä oppilauselmien kautta. Aabraham eli läpi jotain hyvin henkilökohtaisen syvää, ja tarina on välitetty meille asti. Mitä Jumala haluaa tällä kaikella sanoa?

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Abrahamia kutsutaan Uudessa testamentissa uskon isäksi (Hepr. 11: 8–19). Siksikö hän niin tyynesti näyttää olevan valmis surmaamaan poikansa? Seurueella kestää kolme päivää kulkea Beershevasta Morian vuorelle, kun suorinta tietä matka vie korkeintaan puoli päivää. Aivan kuin Abraham olisi pitkittänyt matkaa antaakseen Jumalalle mahdollisuuden muuttaa mielensä. Jakeessa 7 käytetään hepreankielistä sanaa, joka antaa ymmärtää, että Iisak keskeyttää Abrahamin puhevirran heidän kävellessään kohti uhrauspaikkaa. Purkiko Abraham omaa ahdistustaan puhetulvalla vai koettiko hän siirtää Iisakin huomion pois tulevista tapahtumista? Abraham vastaa niin pojalleen kuin Jumalankin puhutteluun hineni, tässä olen. Abraham ei tiennyt miten Jumala aikoi tilanteen lopulta hoitaa, mutta hän itse ei ollut hylkäämässä Iisakia vaan aikoi olla tämän kanssa loppuun asti.

Kun Jumala satoja vuosia myöhemmin ilmestyy Moosekselle palavassa pensaassa (2. Moos. 3) ja antaa tälle tehtäväksi pelastaa kansa orjuudesta, Mooses kysyy, millä nimellä hänen tulee esitellä Jumala kansalle. Hän on toki Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, mutta mikä on erityinen nimi, joka kertoisi orjuuden alla kärsivälle kansalle millaisesta Jumalasta on kyse. Jumala käskee ilmaista itsensä vaikeasti käännettävällä nimellä ”Minä olen”, joka tarkoittaa, että tässä Jumala on, hän, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Abraham on kuten Jumala. Jumala, joka ei lähde pois ja jätä yksin silloin, kun hätä on suurin.  Tämä Jumala ei hylännyt kansaansa 400 vuoden orjuuteen Egyptiin, vaikka se siltä oli saattanut tuntua. Jumala oli ollut läsnä jo ennen Abrahamin valintaa ja Mooseksen kutsumista. Jumala, joka oli, joka on ja joka on oleva.

Jumala ei ole kuin jumalat, jotka vaativat ihmisuhria. Tämän Jumala opetti syvällä ja pysäyttävällä tavalla Abrahamille.  Abrahamin ei tarvinnut uhrata ainoaa poikaansa, mutta Jumala itse teki niin. Kun Jeesusta tultiin pidättämään Getsemanen puutarhassa (Joh. 18), hän ilmaisi itsensä vangitsijoilleen kuten Abraham ja Jumala sanomalla tässä olen, minä se olen. Jeesus ei lähtenyt pois vaan jäi paikalle ja oli se uhrikaritsa, jonka Jumala oli katsonut itselleen (1. Moos. 22:8).

Teksti: Hanna Lindberg

Tekstissä on hyödynnetty BEMA Podcast -raamatunopetussarjaa, jossa Raamatun tekstejä tarkastellaan Lähi-idän historiallisen linssin läpi. Näin podcast haastaa ja laajentaa länsimaista tapaa lukea ja ymmärtää Raamattua. Podcast on englanninkielinen (bemadiscipleship.com)

 
Kylvaja artikkelibanneri