Tampereen seurakuntien Ukraina-koordinaattori: ”Tarvitsemme pikavauhtia vapaaehtoisia lastenkerhoihin ja opettamaan suomen kielen alkeita”

 

Olesia Klesman työskentelee Ukraina-koordinaattorina neljänä päivänä viikossa Tampereen seurakuntien palveluksessa. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Seurakuntayhtymä palkkasi sosionomiopiskelija Olesia Klesmanin reiluksi seitsemäksi kuukaudeksi auttamaan ukrainalaisia, joita on tullut Tampereelle sotaa pakoon lähes tuhat.

Tampereen seurakuntien Marhaban-keskus sijaitsee Kalevan kirkon tiloissa. Se on lämminhenkinen kohtaamispaikka eri kansallisuuksien ihmisille. Vilkkainta siellä on keskiviikkoisin, jolloin valmistetaan joukolla ruokaa ja aterioidaan yhdessä.

Heinäkuisenakin päivänä väkeä saattaa olla 50 hengen verran.

Kalajoen Krist. opisto Neliöb. 8.-21.4.

Myös Tampereelle asettuneet ukrainalaiset ovat löytäneet tiensä evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaan, vaikka ukrainalaissyntyinen Olesia Klesman tietää useimpien heistä tutustuneen ensin ortodoksikirkkoon, kotimaansa valtauskonnon mukaan.

Koordinaattorin tehtävä on järjestää ukrainalaisille mielekästä ja mukavaa toimintaa sekä kutsua ja löytää vapaaehtoisia sitä järjestämään.

Suomalaisten lomakausi on haastavaa aikaa, sillä useimmat vapaaehtoisista haluavat nauttia kesästä ilman sitoutumuksia.

– Siksi emme ole saaneet lastenkerhoa pyörimään, mutta suomen kielen alkeita kyllä pääsee opettelemaan säännöllisesti.

Olesia vierailee viikoittain Tampereen vastaanottokeskuksessa, joka toimii entisissä Kaupin sairaalan tiloissa. Siellä hän on jo entuudestaan tuttu kasvo, sillä Olesia teki vastaanottokeskuksessa opintoihin liittyvän harjoittelun ja keväällä myös palkallisen, määräaikaisen pestin.

– Siellä ukrainalaiset tulevat mielellään juttelemaan kanssani, koska puhun samaa kieltä. Toki he käyttävät aktiivisesti myös vastaanottokeskuksen tulkin palveluita.

Olesia kertoo, että vastaanottokeskuksen tiloissa keskustelut ovat yleensä arkisia, kuten avustuksiin, tukiin, lääkäripalveluihin tai työnhakuun liittyviä.

– Kun kohtaamme muualla, esimerkiksi Marhaban-keskuksessa, ukrainalaiset avautuvat eri tavalla syvistä suruistaan ja huolistaan.

Olesia itse muutti täysi-ikäisyyden kynnyksellä Ukrainasta Suomeen äitinsä kanssa, kun tämä avioitui suomalaismiehen kanssa. Nyt Olesia on jo äiti itsekin.

Diakin Porin kampukselta hän saa sosionomin todistuksen vielä tämän vuoden aikana.

Aiemmin Olesia on jo ehtinyt pätevöityä ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi.

Työ Tampereen seurakuntien Ukraina-koordinaattorina kestänee tällä erää ensi tammikuun loppuun.

Palkkaan seurakuntayhtymä sai rahat yhteistyökumppaneidensa kanssa järjestämällään keräyksellä ja huutokaupalla, joiden tuotto oli lähes 20 000 euroa.

Millaisia tunteita sota synnyinmaassa, Ukrainassa, herättää?

– Pyrin kääntämään ajatukseni ja keskittämään energiani omaan työhöni täällä Tampereella. Teen kaikkeni, jotta voin auttaa ukrainalaisia ja tukea heitä kotoutumisessa.

Koordinaattori arvioi tavara- ja vaateavun olleen riittävää. Tampereella eri järjestöt ja toimijat ovat myös järjestäneet runsaasti tekemistä ja toimintaa, joten kannattaa jo huolehtia siitä, ettei voimavaroja haaskata päällekkäiseen toimintaan.

– Ukrainalaisille aikuisille tärkeintä on nyt oppia suomen kieltä ja saada työpaikka, joka antaa arkeen taloudellisen turvan ja mielekkyyden. Asumiseen liittyvistä tavaroista vain kodinkoneista lienee pulaa. Hyvä keino lahjoittajille on ilmoittaa niistä esimerkiksi maksuttoman tori.fi-verkkopalvelun annetaan-osastolla, vinkkaa Olesia.