Synkistä lauluista vuotaa valoa

 

Joose Keskitalo on hyvin omaleimainen artisti, jonka kappaleet ovat merkityksellisiä ja monitasoisia. Hän julkaisi maaliskuussa uuden levyn nimeltä Julius Caesarin anatomia.

Teksti Nea Kosonen | Kuva Joose Keskitalon promokuvat

Musiikki on aina ollut mukana Kiukaisista kotoisin olevan Joose Keskitalon elämässä. Lukiossa hän opetteli soittamaan kitaraa, kulkeehan se kätevästi mukana. Sitä ennen hän oli laulanut perheensä yhtyeessä, joka esiintyi hengellisissä tilaisuuksissa.
– Osaan kyllä soittaa kaikkia soittimia, mutten hyvin. Epäilen, etten osaa soittaa hyvin edes kitaraa, Keskitalo naurahtaa.

Karkku, neliöb 1/2: 20.11.-5.12. MJa

Synkkyys ei ole pahasta

Helposti tulkitsee, että monet Keskitalon laulut ovat kuolema-aiheisia. Tämän näkemyksen hän tyrmää sanoen, ettei yksikään hänen lauluistaan kerro kuolemasta. Sen sijaan kuolema toimii metaforana johonkin, esimerkiksi vääjäämättömyyteen. Hänelle lauluissa ei ole kyse siitä, mistä niissä lauletaan. Tärkeintä on se, mitä ei sanota.

 

Vaikka helposti ajattelee Keskitalon laulujen olevan synkkiä, se ei ole hänen tarkoituksensa. Hän muistuttaa, ettei synkkyys ole yksinomaan huono asia, onhan se suhteellista kuten ilokin. Muusikon mukaan kesähitti kuvastaa synkkyydestä pahinta, merkityksettömyyttä.

– Sen sijaan synkkien laulujen reunoista vuotaa läpi valoa, koska niissä on merkityksellisyyttä.

 

Tämä artikkeli on tiivistelmä. Lue koko juttu osoitteessa nuotta.com!

 

Aiheet

, ,