Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Seurakuntarakenneuudistus yritetään kaataa

 

Terhi Jormakka ja Teijo Peltola kohtasivat Radio Deissä keskiviikkona. Kohtaamisen aiheena oli kirkon tulevaisuutta vuosikymmeniksi linjaava uudistus.

Tammelan kirkkoherra Teijo Peltola kuuluu kahdeksan hengen ryhmään, joka lähetti viime viikolla evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokousedustajille oman ehdotuksensa seurakuntarakenteen uudistamisesta. Radio Dein Viikon Debatissa Teijo Peltola kertoi Kirkkohallituksen kehitysprojektin projektipäällikkö Terhi Jormakalle:

– Ryhmämme pyrkii vaikuttamaan ja kokee, ettei seurakuntayhtymämallin läpimeno ole mitenkään varmaa. Ei minkään uudistuksen tai prosessin peruste voi olla, että sen eteen on tehty niin hirveästi töitä, vaan se että uudistuksesta tulee hyvä.

Jos seurakuntarakenteen uudistukseen tähtäävät lakimuutokset eivät ensi keväänä kirkolliskokouksen istunnossa saa 2/3 määräenemmistön hyväksyntää, ehdotus raukeaa. Vuonna 2016 kirkolliskokoukseen astuvat päättäjiksi uudet edustajat. He voivat käynnistää aikanaan alusta uuden kehitysprojektin.

Kirkon ratkaisut sidottu kuntarakenteeseen

Kotimaa Neliöb. 27.3.-2.4.

Kirkkolaissa sanotaan, että saman kunnan alueella olevien seurakuntien on muodostettava seurakuntayhtymä tai ne voivat muodostaa yhden ison seurakunnan. Saman kunnan alueella ei voi olla useita itsenäisiä seurakuntia.

Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 Paras-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamikseksi. Koska hankkeen uskottiin tulevan nopeasti valmiiksi, evankelis-luterilainen kirkko käynnisti oman seurakuntia koskevan rakenneuudistushankkeen. Kirkon taloudellisten haasteiden takia nähtiin tarpeelliseksi siirtää talouteen ja halliintoon liittyviä tehtäviä suurempiin talousyksiköihin, mutta säilyttää toiminta paikallisissa yksiköissä lähellä ihmisiä.

Rakenteiden uudistamisesta keskusteltu 35 vuotta

Vuosia kestäneiden strategisten selontekojen jälkeen kirkolliskokous asetti vuonna 2008 ohjausryhmän ajamaan hanketta. Ryhmä esitti loppuraporttinsa joulukuussa 2011. Esitys oli seurakunnissa palautekierroksella keväällä 2012. Keskustelut paikallistason rakenteiden kehittämisestä oli aloitettu jo vuonna 1979.

Seurakuntapalautteiden perusteella syntyi kompromissina malli ”Uusi seurakuntayhtymä 2015”, joka esiteltiin kirkolliskokoukselle marraskuussa 2012. Keväällä 2013 kirkolliskokous antoi 19 päälinjausta, joiden perusteella kirkkohallitus on työstänyt lainsäädäntöä.

Muutoksista käytiin viime keväänä kirkolliskokouksessa lähetekeskustelu. Tulevana keväänä kirkolliskokouksen on määrä päättää lakimuutoksista. Jos lakimuutokset hyväksytään 2/3 enemmistöllä, Suomen eduskunnan pitää vielä hyväksyä uusi kirkkolaki laki, mutta kansanedustajat eivät voi tehdä lakitekstiin muutoksia.

Malliin rakennettu siirtymävaihe

Kirkolliskokous joutuu nyt ottamaan kantaa malliin, jossa hiippakuntien johdolla muodostetaan jokaiselle alueelle seurakuntayhtymiä vuosina 2016-2018. Viimeistään 1.1.2019 kaikki luterilaisen kirkon seurakunnat kuuluvat yhtymiin.

 Seuraavat luottamushenkilöt valitaan suoraan uuteen rakenteeseen. Nyt valittujen luottamushenkilöiden tärkeä tehtävä on olla mukana yhtymien perustamisneuvotteluissa. Puitelainsäädäntö siirtää vastuuta seurakunnille ja yhtymille oman hallinnon järjestämisestä.

Hiippakuntamalli haluaa haastaa valmiin suunnitelman

Tammelan kirkkoherra Peltola peräänkuuluttaa oikeutta osallistua keskusteluun, jopa hämmentää sitä. Hän haluaa aiheeseen, jatkaa vuoropuhelua ja ottaa tarvittaessa askeleita myös taaksepäin.

– Toivoisin, että tämä kuullaan puheenvuorona siitä, mihin suuntaan kirkkoa pitää viedä. Meidän ryhmän ”Uudessa hiippakuntamallissa” on sisäänrakennettuna näky seurakuntien verkostosta. Huononkin hallinnon kanssa voi elää, hyväkään hallinto ei synnytä elämää, mutta hyvä hallinto mahdollistaa sen. Haluan, että hallinto mahdollistaa sen, että olemme mahdollisimman notkeita ja verkostomaisia tulevaisuudessa, Peltola muotoilee.

Hän kuitenkin myöntää, ettei täydellistä mallia ole koskaan mahdollista saavuttaa. Seurakunnan ja kirkon on lakkaamatta mietittävä, miten ne asemoituvat yhteisöön, jota varten seurakunta on olemassa. Teijo Peltola näkee kirkolliskokouksessa olevan seurakuntayhtymämallin raskaaksi ja byrokraattiseksi.  Hän ei halua nähdä Suomea ”täynnä pakkoliitettyjä seurakuntayhtymiä”.

Projektipäällikkö Terhi Jormakan mielestä seurakuntayhtymämalli kannattaisi hyväksyä, sillä se pystyy nykymallia paremmin vastaamaan 10-20 vuoden haasteisiin ja tarvittaessa sen jälkeenkin. Jos seurakuntayhtymiä on liikaa, niitä voidaan aina yhdistää, Jormakka näkee.

Kirkolliskokous päätti viime viikon istunnossa perustaa komitean, joka pohtii ”vuoden 2030 unelmaa” koko kirkon organisaatiouudistuksesta.

Teijo Peltolan ja Terhi Jormakan seurakuntauudistusta käsittelevä Viikon Debatti uusintana Radio Deissä sunnuntaina 16.11 klo 20.00.

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)