Vanha sanonnan mukaan vuoren korkeutta ei kannata mitata ennen kuin on sen huipulla. Onnistumisen kannalta on tärkeää tehdä pieniä asioita pitkässä juoksussa oikein.
Toimeen tarttuminen on jokaiselle joskus vaikeaa, mutta jatkuva viivyttely ja hoidettavien asioiden lykkääminen hankaloittaa lopulta sekä omaa että muiden elämää. Asialle on uljas termikin, prokrastinaatio. Pahimmillaan vitkuttelu voi aiheuttaa ahdistusta ja epäonnistumisen tunnetta omasta elämänhallinnasta, mutta voiko vitkuttelija mitään itselleen? Entä antaako Raamattu tähän ongelmaan mitään ohjeita?
Muista, kuka olet. Toistuva saamattomuus voi laskea mielialaa ja vaikuttaa jopa omaan minäkuvaan: olen se surkimus, joka ei saa mitään aikaiseksi ajoissa. Ajatus voi alkaa syödä intoa tuleviinkin asioihin tarttumiselta, joten kielteisyyden kehä pitäisi saada katki.
Kristittyinä voimme muistuttaa itseämme siitä, keitä me todella olemme. Olemme uusia luomuksia,1 joille on luvassa riemuvoitto.2 Olemme Jumalan mestariteoksia, jotka hän on punonut.3 Olemme täynnä samaa Henkeä, joka herätti Kristuksen kuolleista.4 Kaukana surkimuksesta! Ehkä vastenmielisetkään tehtävät eivät enää kuulosta niin ylitsepääsemättömiltä? ”Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.”5
Tärkeintä on päästä alkuun.
Älä katastrofoi. Yksi syy vitkutteluun voi olla asioiden rasittavuuden liioittelu. On luontaista kartella etenkin hankalalta tuntuvien asioiden aloittamista. Harvoin ne kuitenkaan ovat niin vaikeita kuin etukäteen ajattelemme. Vastenmielisten tai tylsien asioiden hoitaminen on vain vastenmielistä ja tylsää, ei sen kummempaa. Vessan peseminen on harvan mielestä ihanaa, mutta mitä kauemmin sitä lykkää, sitä inhottavampaa se on.
Ole sinnikäs. Aloittamisen vaikeus voi olla tyypillistä etenkin silloin, kun pitäisi aloittaa jokin pitkäkestoinen projekti, kuten elämäntaparemontti tai kirjan kirjoittaminen. Tehtävä saattaa tuntua vuoren korkuiselta, eikä nopeita palkintoja ole luvassa. Impulssiherkän ihmisen mielenkiinto pomppii sinne tänne, ja asian pitkäjänteinen edistäminen jää mielitekojen jalkoihin.
Vanha sanonnan mukaan vuoren korkeutta ei kannata mitata ennen kuin on sen huipulla. Onnistumisen kannalta on tärkeää tehdä pieniä asioita pitkässä juoksussa oikein. Isonkin tavoitteen voi pilkkoa pieniin osiin ja siten madaltaa kynnystä tarttua toimeen. Myös Raamattu kannustaa, että meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.6
Hyvä kannustin voi olla muukin kuin deadline.
Vyötä mielesi kupeet. Prokrastinaatio ei tarkoita samaa kuin laiskottelu. Siinä ei siis ole kyse laiskuudesta vaan mielen sisäisestä kamppailusta.
Raamattu kehottaa ”vyöttämään mielenne kupeet”.7 Asiayhteys liittyy kestävyyteen koetuksissa, synnin vastustamiseen ja uskon kuuliaisuuteen, mutta ajatus voi rohkaista myös piintynyttä prokrastinoijaa: nyt vyötän mieleni kupeet, poistan ympäriltäni häiriötekijät ja otan härkää sarvista!
Älä vaadi liikaa. Tunnollinen ei ehkä saa aloitetuksi, koska kaiken pitäisi sujua täydellisesti. Samalla epäonnistuminen saattaa pelottaa jo etukäteen.
Tehtävän aloittaminen on helpompaa, kun muistaa, ettei aina tarvitse osua napakymppiin. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus vaan se, että pääsee alkuun.
Hanki kannustin. Toisille deadline on paras kannustin. He toimivat vasta, kun deadline kolkuttaa jo ovella. Kiire saa heidän adrenaliininsa virtaamaan. Heille se ei ole vitkuttelua vaan hyväksi havaittu toimintatapa.
Mutta entä jos tapahtuu jotain äkillistä – tekninen vika, sairastuminen tai mahdollisuus ottaa äkkilähtö unelmalomalle? Kenties ennakointi olisi sittenkin kannattanut?
Hyvä kannustin voi olla muukin kuin deadline. Esimerkiksi yksinäisyys voi lamaannuttaa ja saada aikaansaamattoman olon. Silloin ystävän sparraus voi kannustaa eteenpäin.
Lykkyä pyttyyn! Joskus lykkääminen voi olla myös hyväksi. Kenties tehtävälistalla olevan työn siirtäminen tuonnemmaksi onkin harkittu teko, joka osoittaa viisasta priorisointitaitoa ja itsensä johtamiskykyä. Jos esimerkiksi huomaa haalineensa liikaa hommaa yhdelle päivälle, on viisaampaa osata rajata tehtäviä kuin polttaa kynttilää jatkuvasti molemmista päistä.
Viisasta harkittu lykkääminen on silloinkin, kun jokin asia aidosti tarvitsee lisää hauduttelua. ”Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan.”8
Vitkuttelua vai valmiutta?
Raamatun mukaan on selkeästi joitakin sellaisia asioita, joissa vitkuttelu ei kannata. Kun Jeesus kutsui opetuslapset, he jättivät heti verkkonsa.9 Meitä myös kehotetaan olemaan aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin toivomme perustuu.10 Kun Saul kohtasi Damaskoksen tiellä Jumalan ja hänet talutettiin sokeutuneena Ananiaan luokse, tämä sanoi: ”Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.”11
Karvas opetus valmiudesta ja vitkuttelusta löytyy Jeesuksen vertauksesta viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin.12 Valmistautuen elää myös hyvä vaimo, joka vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.13 ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille”, muistuttaa puolestaan Paavali.14
Raamatusta löytyy silti esimerkkejä myös viime tingan ihmisistä kaikkein tärkeimpien päätösten suhteen. Yksi heistä oli ristin ryöväri, joka vasta juuri ennen elämänsä deadlinea anoi armoa – ja sai sen.15
Kirsikkana kakussa komeilee upea Jumalan lupaus: ”Yhdenkään sanani täytäntöönpano ei viivy. Minkä puhun, se toteutuu. Näin sanoo Herra Jumala.”16
Viitteet:
1) 2. Kor. 5:17. 2) Room. 8:37. 3) Ps. 139:13–14. 4) Room. 8:11. 5) Ps. 18:30. 6) Fil. 3:16. 7) 1. Piet. 1:13 KR 33/38. 8) Snl. 16:20. 9) Matt. 4:18–22. 10) 1. Piet. 3:15. 11) Ap. t. 22:16. 12) Matt. 25:1–13. 13) Snl. 31:10–31. 14) Kol. 3:23. 15) Luuk. 23:42–43. 16) Hes. 12:28.
