Kesken-sivustostaan tunnettu runoilija Elina Salminen sanoo, että ilmassa leijuvat runot täytyy napata kiinni.
Milloin runosuonesi alkoi sykkiä?
35-vuotiaana vuorotteluvapaalla. Olen ammatiltani luokanopettaja, ja sitä ennen olin kirjoittanut lähinnä lauluntekstejä. Meidän oli tarkoitus muuttaa perheeni kanssa vuodeksi Amerikkaan, mutta kun se ei onnistunutkaan, turhautuminen tuli ulos runoina. Runo on monesti helpompi kirjoittaa negatiivisista tunteista kuin auringonpaisteesta.
Kenelle kirjoitat?
Kirjoitan lähinnä rohkaisuksi pelokkaalle itselleni, ja usein se voi rohkaista muitakin. Runon täytyy syntyä oman kokemuksen läpi. Runo lähtee usein liikkeelle omista vähän epämääräisistä tunteista, joita koettaa itse ymmärtää.
Mistä inspiroidut?
Runo ei tarvitse hienoa lähtökohtaa syntyäkseen. Olen kirjoittanut runoja niin kaupan kassalla kuin täydellisen auringonlaskun edessä. Kaikki asiat voivat olla inspiroivia, ja siksi kirjoitankin kännykkään, koska se on aina mukana. Myös luonto eri vuodenaikoina on todella inspiroiva.
Mitä teet työksesi?
Olen ollut vuodesta 2019 saakka päätoiminen runoilija-yrittäjä eli myyn runotuotteitani Kesken-verkkokauppani kautta, käyn puhumassa seurakunnissa, teen Kesken-podcastia ja pidän silloin tällöin runokursseja.
Mitä olet saanut kirjoittamisesta?
Valtavasti iloa. Pidän tosi suurena lahjana sitä, että saan käyttää aikaani kirjoittamiseen. Välillä aika katoaa ja unohdan syödä, toisinaan taas inspiraatio katoaa. Runojen kirjoittamisessa on jotain salaperäistä. Niitä ei voi oikein pakottaa, vaan ilmassa leijuvat runot täytyy napata talteen.
Kerrot nettisivuilla harrastavasi horisontin tuijottelua.
Asumme lähellä merta, ja käyn usein sen rannalla. Kauas katsominen on tutkitusti levollista silmälle. Yrittäjänä olen tottunut siihen, etten tiedä mitä tapahtuu ja on vain pakko mennä eteenpäin. Horisontissa konkretisoituu se, mihin asti näen.
Mitä muuta harrastat?
Lenkkeilyä ja ulkoilua. Kun teen töitä kotona, välillä pitää lähteä ovesta ulos. Käyn mieheni kanssa taidenäyttelyissä, koska haluan altistaa itseni kauniille asioille.
Millainen hengellinen vakaumus sinulla on?
Ajattelen olevani ensisijaisesti rukoilija ja sitten vasta runoilija. Niissä on jotain samaa, hengittelyn kaltaista, joka on ollut itselleni tosi luontaista jo lapsesta saakka. Runot eivät kuitenkaan synny rukoillen. Niin kuin ei pullakaan, joka pitää itse leipoa.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Unelmoin siitä, että saisin olla runoileva yrittäjä elämäni loppuun saakka.
*
Haastattelu on julkaistu huhtikuun Elämä-lehdessä.
