Ruandan kansanmurhasta selvinnyt antoi anteeksi perheensä surmaajalle

Immaculee Ilibagiza

Immaculee Ilibagiza piileskeli hutu-heimon joukkoja kuukausien ajan. Rukous johti hänet lopulta anteeksiannon äärelle.

Ilibagiza oli puhujana elokuussa Yhdysvalloissa järjestetyssä Global Leadership -konferenssissa. Christianity Today (elokuu 2017) kertoi naisen poikkeuksellisen tarinan.

Ilibagiza on tutsi. Hän kasvoi katolisessa perheessä ja oppi uskosta pienestä pitäen. Ruandan kansanmurhaan johtaneet tapahtumat alkoivat, kun Ilibagiza oli 18 tai 19 -vuotias. Maan johtajat perustivat radiokanavan, joka kertoi kansalle: ”Yhtenä päivänä tapamme tutsit. He eivät ole ihmisiä”. Silloin Ilibagiza tiesi, että jotain kamalaa tulisi tapahtumaan. Ruandassa, jonka hän oli tuntenut, ihmiset rakastivat toisiaan, olivat kohteliaita ja arvostivat käytöstapoja.

Isä meidän -rukous vapautti kostoajatuksista

Kun Ilibagiza oli 23-vuotias, Ruandan presidentti Juvénal Habyarimanan kone ammuttiin alas Kigalin lentokentällä. Siitä alkoivat hutu- ja tutsiheimojen väkivaltaisuudet ympäri Ruandaa. Ilibagizan isä tunsi pastorin, joka oli hutu. Hän lähetti tyttärensä piiloon pastorin luokse. Nainen piileskeli seitsemän muun naisen kanssa pastorin perheen kylpyhuoneessa 91 päivän ajan. Hutujen taistelujoukot kulkivat päivittäin talon ohi etsiessään tutseja.

Ilibagiza rukoili Isä meidän -rukousta useita kertoja päivässä koko piileskelynsä ajan. Kun hän tuli tietoisemmaksi Jumalan läsnäolosta, hän alkoi rukoilla suureen ääneen sisäisesti. Se oli ainoa selviytymiskeino, joka hänellä oli käytettävissään.

Naiset pelkäsivät jatkuvasti henkensä puolesta ja olivat vihaisia. Ilibagiza alkoi hautoa kostoa. Se tarkoitti hänelle sitä, että hän heittelisi pommeja ja kouluttaisi itsensä taistelijaksi. Hän ajatteli, että hänestä tulisi sankari. Vaikka nainen ei osannut tuolloin ajatella, että kosto on väärin, sen hautominen sai hänet voimaan pahoin fyysisesti. Hän kärsi päänsäryistä ja vatsakivuista. Kostosta tuli hänelle pakkomielle.

Ilibagiza tunsi kuitenkin voimakasta kehotusta rukoukseen. Ääni hänen sisällään käski häntä rukoilemaan täydestä sydämestään tarkoittaen kaikkea, mitä sanoo. Hän ajatteli kuitenkin, ettei pystyisi rukoilemaan rukouksen kohtaa, jossa puhutaan anteeksiannosta. Nainen kuitenkin tajusi, että Jeesus on antanut Isä meidän -rukouksen ihmisille. Hän on Jumala, eikä tee virheitä. Sen jälkeen Ilibagiza polvistui ja aneli Jumalaa: ” Auta minua. En tiedä, miten, mutta tarvitsen sinua.” Se oli alku prosessille, joka johti lopulta anteeksiantoon.

Yhtenä hetkenä Ilibagiza tajusi välähdyksenomaisesti, mitä Jeesus sanoi murhaajilleen ristillä: ” Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Tämän jälkeen nainen tunsi olonsa kylpyhuoneessa kevyeksi ja onnelliseksi ja kaikki hänen ympärillään näytti kauniilta. Ilo oli korvannut pakkomielteenomaisen vihan ja katkeruuden. Nainen ymmärsi, että oli vihannut vainoajiaan aivan samalla tavalla kuin he vihasivat häntä.

Myöhemmin Ilibagiza vieraili vankilassa, jossa virui hänen koko perheensä murhannut mies. Hän puhkesi kyyneliin miehen nähdessään ja tunsi myötätuntoa tätä kohtaan. Tämä mies oli aiemmin ollut perheen ystävä. Ilibagiza kuuli Jeesuksen sanovan, ettei mies ollut ymmärtänyt, mitä oli tehnyt. Nainen kertoi miehelle haluavansa antaa tälle anteeksi.

Immaculee Ilibagizan koko tarina on kerrottu Christianity Todayn artikkelissa:

Naisen tarina kuullaan myös marraskuussa Suomessa järjestettävässä Global Leadership -konferenssissa.