Kirjoittanut
Radio nähdään luonnonkatastrofeissa yleensä uutisten ja muun tiedon välittäjänä. Radio voi myös luoda yhdessä yhteisön kanssa oppimisympäristön, joka edistää maanjäristyksiin ja tsunameihin varautumista. Paikallisradio voi esimerkiksi ottaa yhteisön jäsenet mukaan valmistamaan kriisivalmiusohjelmia, sanoo mediatutkija Eila Murphy.
Hänen yhteisöviestinnän väitöskirjansa tarkastetaan lauantaina 29. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa.
Eila Murphyn väitöskirja luo katastrofivalmiuskasvatuksen mallin Indonesiaan. Kun viranomaiset ja kansalaisjärjestöt toimivat median kanssa yhdessä, voidaan edistää ihmisten valmiutta selviytyä esimerkiksi maanjäristyksestä tai tsunamista.
Väitöskirjassa tulee ensimmäistä kertaa esille radio kriisivalmiuden kasvattajana. Paikalliset radioasemat Indonesian Acehin maakunnassa ja Länsi-Sumatran Padangissa ovat käyttäneet ja käyttävät tutkimustuloksia hyväkseen.
– Katastrofivalmiuskasvatuksen malli pohjautuu Indonesiassa tekemiini tutkimuksiin ja muiden tutkijoiden artikkeleihin. Mallin tavoitteena on ihmisten selviytyminen katastrofista. Sitä voidaan hyödyntää kriiseihin valmistavien mediakampanjoiden suunnittelussa varsinkin kehitysmaissa, Eila Murphy sanoo.
Mediakampanjoiden myötä indonesialaiset ovat muun muassa oppineet, että rakentamalla maanjäristyksiä kestäviä rakennuksia säästetään ihmishenkiä. He tietävät aiempaa paremmin, mitä maanjäristyksen sattuessa tai sireenin soidessa pitää tehdä. Ihmiset ovat oppineet myös kokoamaan evakkoreppuja ja että vammaisista pitää huolehtia.
Filosofian lisensiaatti, kasvatustieteiden maisteri Eila Murphyn väitöstilaisuudessa on vastaväittäjänä dosentti Johanna Sumiala Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Marita Vos Jyväskylän yliopistosta.
Eila Murphy työskentelee Medialähetys Sanansaattajissa mediatutkijana. Hän pitää Seurakuntalainen.fi-sivustolla blogia Asiaa Aasiasta.
