Jooga on kuin musiikki, jota voi olla monenlaista, myös kristillistä, sanoo hiljaisuuden joogan ohjaaja. 1990-luvulta joogaa harrastanut ja uskoontulon jälkeen sen jättänyt entinen joogaohjaaja ei voisi osallistua joogaharjoituksiin kirkossa.
Joogan suosio on kasvanut Suomessa voimakkaasti. Sitä voi harjoittaa joogakoulujen lisäksi kuntosaleilla, kansanopistoissa ja jopa varhaiskasvatuksen piirissä. Suosion myötä myös kristillisissä piireissä joogataan: tällä viikolla järjestettävien Kirkkopäivien aamut avataan hiljaisuuden joogalla.
Kirkkopäivien ohjelmatiedon mukaan aamujen puolentoista tunnin meditatiivisessa kokonaisuudessa yhdistyvät lempeä kehollinen harjoitus, mielen hiljentymisen harjoitus ja hengellinen harjoitus. Hiljaisuuden jooga® on rekisteröity joogalaji, jonka on kehittänyt sairaalapappi, joogaopettaja ja retriitinohjaaja Heli Harjunpää.
Jooga jakaa kristittyjen näkemyksiä varsin voimakkaasti. Kun Radio Dein Facebook-seinällä tiistaina kerrottiin, että Viikon debatissa käsitellään keskiviikkoaamuna joogaa, pääosin kielteisiä kommentteja tuli heti yli kaksi sataa ja pelkästään viha-emojeita keskiviikkoiltapäivään mennessä 60.
Radio Dein Viikon debatissa joogasta ja kirkosta oli kutsuttu keskustelemaan Helsingin seurakuntayhtymän yhteisöpappi, hiljaisuuden joogan ohjaaja sekä kouluttaja Ulla Lumijärvi sekä jooga-ohjaajana aiemmin toiminut Kipa Mikkola.
Jooga on kuin musiikki, sitä on monenlaista
Mitä jooga on, mistä siinä on kysymys? Kipa Mikkola näkee oman historiansa perusteella joogan henkisenä harjoitteena, jonka juuret juontavat hindulaisuuteen. Kyse on tuhansia vuosia vanhasta metodista, joka kumpuaa intialaisesta henkisestä perinteestä, sekä Patanjalin joogasutrasta, joka on kahdeksan haaran järjestelmä. Sen tavoitellaan johtavan valaistumisen ja henkiseen kasvuun.
Ulla Lumijärvi korostaa, että hän on keskustelemassa hiljaisuuden joogan edustajana.
– Jos ajatellaan koko jooga-sanaa, niin se on sama kuin musiikki esimerkiksi. Sitä on niin monenlaista, hän sanoo.
”Hiljaisuuden joogassa liikkeet ovat hyvin paljon kansanopistoissa tai työväenopistoissa opittua hathajoogaa, joka on neutraalia.”
Lumijärvi sanoo, että hiljaisuuden jooga sopii juuri tähän aikaan, ja sen avulla viedään evankeliumia tämän ajan kielellä tämän ajan ihmisille. Hänen mukaansa monet kokevat sen todella hyvänä asiana.
Debatin juontaja Mari Turunen haluaa tietää, miten hiljaisuuden jooga eroaa tavallisesta joogasta.
– Mikä on tavallista joogaa, Lumijärvi naurahtaa. Hän sanoo, hiljaisuuden joogassa liikkeet ovat hyvin paljon kansanopistoissa tai työväenopistoissa opittua hathajoogaa, joka on neutraalia. Siihen liitetään sitten Raamatunkohtia ja rukouksia. Siitä syntyy mielen, kehon ja hengen kokonaisvaltainen harjoitus.
Kipa Mikkola selostaa, että intialaisessa joogaharjoituksessa on mukana hinduismista tuleva karman käsite, jossa synnytään aina uudestaan ja uudestaan. Jooga tähtää karman kierron lopettamiseen eli vapauttamiseen. Se on vapautuksen tie.
– Me päästään ikään kuin tästä illuusiosta, että olet sinä ja minä ja on jumala ja me. Ja se johtaa siihen, että me itse oivalletaan meidän oma jumaluus. Näin ollen tullaan yhdeksi Brahman kanssa, joka on intialaisten käsitys kaikkivaltiaasta jumalasta, joka on myös kolmiyhteinen, mutta siellä ovat vaan Shiva ja Vishnu.
Mikkola sanoo, että intialaisen joogan tavoite on, ihminen saavuttaa itsessään oivalluksen jumaluuteen.
– Näin ollen se on hyvin henkinen harjoitusmuoto, koska tavoite on hengellinen ja henkinen.
Joogaa kansanopistotaustalla ja Intian kautta
Ulla Lumijärvi kertoo olevansa joogan suhteen kansanopistojen kasvatti ja on harrastanut joogaa pitkään.
– Kun pääsin sitten tähän hiljaisuuden joogaan, niin se oli minulle hyvin luonnollinen. Olen rukouksen ihminen, retriitti-ihminen ja hiljaisuuden ihminen. Sillä lailla koin, että voidaan rukoilla myös keholla, mielellä ja hengellä kokonaisvaltaisesti.
Lumijärvi on ohjannut hiljaisuuden joogaa viimeiset neljä vuotta Helsingissä Matteuksen kirkolla. Suositut harjoitukset ovat nimenomaan kirkkosalissa, jonne ne sopivat ohjaajan mukaan erinomaisesti.
Myös Mikkolalla on pitkä joogatausta, ja hän on myös ohjannut joogaa. Kun hän kääntyi kristityksi vuonna 2017, hän koki tilanteessa selvää ristiriitaa.
Hän oli tutustunut joogaan vuonna 1999, kun Tampereelle avattiin uusi joogakoulu. Elämässä oli yksi aikakausi tullut päätökseen, ja Mikkola halusi muutosta elämään.
”Syväsukellus henkisyyteen alkoi välittömästi ja tosi voimalla, ja minusta tuli ikään kuin henkinen etsijä täysin vahingossa.”
– Ajauduin sinne joogaan ja ihastuin siihen välittömästi. Minulla ei ollut mitään henkisiä päämääriä ja tavoitteita. Henkinen elämä ei ollut kiinnostanut aikaisemmin, eli se oli puhtaasti fyysinen harjoitus, mitä lähdin sinne tekemään.
Jo kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen Mikkola jätti pois lihan, maitotuotteet ja sokerin. Hän alkoi lukemaan henkistä kirjallisuutta ja oli seuraavana talvena Intiassa opiskelemassa gurun opissa.
– Syväsukellus henkisyyteen alkoi välittömästi ja tosi voimalla, ja minusta tuli ikään kuin henkinen etsijä täysin vahingossa. Joogapolku jatkui 20 vuotta.
Kun Mikkola tuli uskoon, hän koki, että hänen ohjaamansa harjoitukset eivät ole pyhiä tai puhtaita.
– Yritin ohjata joogaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, vaikka poistin mantrat, poistin asanasarjat, poistin musiikit, niin se ei vaan kerta kaikkiaan tuntunut oikealta.
Mari Turunen toteaa, että joogassa asanat ovat tärkeitä, ja niiden ideana on muun muassa avata zackroja, jotta tämmöinen kundaliinienergia pääsisi ihmisessä nousemaan. Hän kysyy Lumijärveltä, miksi hiljaisuuden jooga ottaa asennot tällaisesta perinteestä. Eikö siinä ole ristiriitaa?
Lumijärvi korostaa, että hiljaisuuden jooga perustuu joogaliikkeisiin. Mutta kun ihmiset sitä tulevat harjoittamaan, he tietävät, mihin he tulevat. Hänen mukaansa on rehellistä, että liikkeet ovat mukana, kun joogasta kerran on kyse.
Hän kertoo, että harjoituksessa on mukana kokonaisvaltainen armollisuus omaa itseä kohtaan, oman itsen kuuntelu ja se, että opitaan tunnistamaan omaa itseä ja läsnäoloa kehossa. Sitten Raamatunlauseiden ja rukousten myötä jooga syvenee hengelliseksi harjoitukseksi.
Kristillisessä joogassa etsitään rauhaa, kyse ei ole sovitustyöstä
Mari Turunen toteaa, että jooga on kokonaisvaltainen menetelmä tietoisuuden puhdistamiseksi niin, että mikään ei olisi valaistumisen tiellä. Miten se sopii kristilliseen ihmiskäsitykseen, jossa ihminen on luotu, langennut ja lunastettu? Tuleeko se hiljaisuuden joogan harjoituksissa esiin?
– Ei, Lumijärvi sanoo. Hän toteaa, että Jumala on luonut meidät kaikki, ihmiset, eläimet ja luonnon. Me kaikki olemme osana koko luomakuntaa. Hiljaisuuden joogassa pyritään hänen mukaansa löytämään rauha ja hyväksyntä toinen toisiaan kohtaan, rauha eläimiä kohtaan ja kunnioittava suhtautuminen luontoon.
Eli Kristuksen sovitustyö ei ole sillä tavalla siellä keskiössä?
– Ei. Ehkä enemmän semmoinen avara rauhan, rakkauden ja rukouksen henki, Lumijärvi vastaa juontajalle.
Turunen vertaa joogan aiheuttamia kiistakysymyksiä Uuden testamentin aikaan, jolloin esimerkiksi epäjumalille uhratun lihan syöminen ei ollut kaikille selvä asia. Miten nyt herkällä omallatunnolla olevia uskovia pitäisi huomioida hiljaisuuden joogassa? Onko kyseessä yhteys Raamatun ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kahdeksannen kohtaan, jossa Paavali kirjoittaa tästä epäjumalille uhratun lihan syömisestä.
– Paavali rohkaisi syömään, mutta kehotti vahvoja luopumaan omasta vapaudestaan rakkauden vuoksi, eli siis kieltäytymään syömästä uhrattua lihaa heikompien tai herkemmällä omalla tunnolla olevien uskovien vuoksi.
”Ihmiset eivät voineet ymmärtää, miksi tällaista keskustelua edes käydään.”
Turunen kysyy, voisiko samaa soveltaa tähän päivään. Olisiko rakkautta rajata jooga seurakunnan toiminnasta niiden vuoksi, joilla on uususkonnollista taustaa?
– Ei missään tapauksessa, Ulla Lumijärvi sanoo. Hän kertoo lähteneensä debatin keskusteluun hiljaisuuden joogasta ja kertoneensa paikalle olleille, mihin on menossa. Ihmiset eivät siellä voineet ymmärtää, miksi tällaista keskustelua edes käydään.
– Se harjoitus tuo heille niin paljon hyvää ja rauhaa. Siinä saa hyvät venytykset ja koko olemus voi hyvin. Mutta meitä ihmisiä on monenlaisia. Tämänhän ei tarvitse todellakaan olla kaikille. Jotka haluaa tulla, niin tervetuloa.
Kipa Mikkola toteaa, että ihmisiä tulee eri taustoista ja asiat koetaan eri tavoin. Hänen oma lähtökohtansa on, että hän ajautui joogan pariin siitä maailmankuvasta, missä ei ollut Jeesusta vapahtajana. Taustansa vuoksi hän ei pystyisi osallistumaan joogaan kirkossa.
– Se on ihan erilainen lähtökohta lähteä tällaista harjoitusta kohti, kuin se, jos olisin uskossa ja menisin kristilliseen joogaan. Voi olla, että kokisin sen täysin eri tavoin. En voi tietää, koska minulla ei sitä kokemuspohjaa ole.
Voisiko hiljaisuuden jooga tarjota matalan kynnyksen väylän kirkosta erkaantuneelle? Mitä tapahtui Heinolassa, kun seurakuntaan haluttiin tuoda joogaa. Kuuntele koko Viikon debatti uusintana lauantaina 24.5. klo 11 tai heti Dei Plus -palvelussa.
