Kirjoittanut
– Kun ihmisten jaksaminen vähenee, myös ymmärrys toisia kohtaan on koetuksella, arvioi Teemu Laajasalo. Helsingin hiippakunnan piispa pelkää, että uudet sulkutoimet saatetaan kyseenalaistaa herkemmin kuin viime keväänä.
Viime keväänä tiukkojen rajoitustoimien aikaa leimasi piispa Teemu Laajasalon mukaan kokemus yhtenäisyydestä, tunne siitä, että olemme samalla puolella. Pitkittyneen poikkeusajan vuoksi samanlaisen yhtenäisyyden saavuttaminen vaatii nyt enemmän töitä.
Pääministeri Sanna Marin kertoi torstaina, että Suomi siirtyy 8. maaliskuuta alkaen kolmen viikon sulkutilaan. Piispa Laajasalolla on paha aavistus, ettei viime kevään vahvaa kansallisen yhtenäisyyden voimannäyttöä epidemian torjumisessa ja yhteen hiileen puhaltamisessa enää saavuteta.
– Tämä ilmenee erilaisten eturyhmien vertailuna sekä kokemuksena rajoitusten epäoikeudenmukaisuudesta. Emme olekaan tässä enää yhdessä, vaan erilaisia jakolinjoja nousee esiin. Jakolinjojen ylittämiseksi vaaditaan nyt entistä enemmän toisen asemaan asettumista, Laajasalo sanoo.
Tartuntatautitilanteen muuttuessa jälleen huonommaksi Uudenmaan alueella ja uusien rajoitusten astuessa voimaan Laajasalo haluaa nostaa keskusteluun ihmisten jaksamisen jo vuoden mittaiseksi pitkittyneessä kriisissä.
Kuuden hengen kokoontumisrajoitus leviämisalueiden seurakuntiin.
– Vuoden aikana ihmiset ovat joutuneet monin eri tavoin ahtaalle. Seurakuntien työntekijöiden välittämät viestit sisältävät kokemusta ihmisten turhautumisesta, kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta ja jopa epätoivoa, Helsingin piispa kertoo.
Edessä odottava sulkutila näyttää erilaiselta katsojasta riippuen.
– Kriisin keskellä tekee mieli katsoa selviytymistä omasta näkökulmasta. Jaloutta ja oikeamielisyyttä olisi yrittää juuri tässä ajassa asettautua toisen asemaan; kysyä, miltä tämä ja tuleva päivä näyttää toisen näkökulmasta, sellaisen näkökulmasta, jonka elinympäristö on sama, mutta elämän olosuhteet eri, piispa toteaa.
– Lapset, nuoret, sairaat, omaiset, vanhukset, hoitohenkilökunta, yrittäjät, taiteilijat ja eri tavoin yksinäiset katsovat tiedotustilaisuuksia kovin erilaisilla silmillä, piispa Laajasalo huomauttaa.
Tartuntatautitilanteesta käytävää keskustelua leimaa Laajasalon mukaan kirjavuus – viesteihin suhtaudutaan nyt eri tavoin kuin vuosi sitten.
– Yksi pitää lohdutuksia ja rohkaisupuheenvuoroja turhana voivotteluna ja vaatii kestävyyden henkeä ja mittasuhteita keskusteluun. Toinen liikuttuu pienimmästäkin tuen osoituksesta ja tarvitsee taakkojen kantamista ja osanottoa, piispa Laajasalo muistuttaa.
– Heikko-osaisimmat ovat usein heikkoäänisimpiä. Lähimmäisen tehtävänä on yrittää kuunnella niitä, joita poikkeustila kurittaa poikkeuksellisemmin, niitä, joiden ääni mykistyy.
”Tavoitteena on, että useissa seurakunnissa pystytään johdonmukaisesti olemaan yhteydessä mahdollisimman moneen ihmiseen ja varmistamaan, että kukaan ei jäisi yksin.”
Laajasalon mukaan kirkon toimet ja mukautuminen poikkeusaikaan noudattavat viranomaisten määräyksiä ja suosituksia. Kirkko tulee mukautumaan hallituksen linjaamiin uusiin suosituksiin koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Leviämisalueiden seurakunnissa se tarkoittaa kuuden hengen kokoontumisrajoitusta esimerkiksi jumalanpalveluksissa. Piispat ja tuomiokapitulit antavat ensi viikon aikana seurakunnille ohjeita, joissa huomioidaan alueelliset rajoitukset.
Laajasalo tähdentää, että määräysten ja suositusten keskellä ihmisten jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää.
– Olen pyytänyt hiippakunnan seurakuntia erityisesti olemaan yhteydessä ikäihmisiin, lapsiin ja nuoriin. Tavoitteena on, että useissa seurakunnissa pystytään johdonmukaisesti olemaan yhteydessä mahdollisimman moneen ihmiseen ja varmistamaan, että kukaan ei jäisi yksin.
