Paneeli Hengellisillä syventymispäivillä: ”Työskentelemme elämän puolesta, sen lopettamista vastaan”

 

Vasemmalta: Juha Vähäsarja, Tiina Tasmuth, Anna-Stina Jääskeläinen ja Kai Ojala. Kuva: Kai Lappalainen.

– Haasteemme on, että kaikki kuolevat saisivat hyvän saattohoidon. Ihmisten tappamisesta ei pitäisi edes keskustella, kommentoi ylilääkäri Tiina Tasmuth eutanasiaa Hengellisillä syventymispäivillä.

Kaksi lääkäriä ja sairaalapappi keskustelivat Suomen Raamattuopiston Hengellisten syventymispäivien avaustilaisuudessa elämän reunaehdoista. Elämä-lehden järjestämässä keskustelussa ihmeellistä elämää pohtivat saattohoitoon erikoistunut ylilääkäri Tiina Tasmuth, HYKSin psykiatriakeskuksen sairaalapappi Kai Ojala sekä syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Anna-Stina Jääskeläinen.

Paneelia johtanut Elämä-lehden päätoimittaja Juha Vähäsarja pyysi keskustelijoita kertomaan Hengellisten syventymispäivien teeman mukaisesti, miksi elämä on ihmeellistä.

– Äitinä olen tuntenut elämän pyhyyden ruumiissani, ja lääkärin työssäkin se on lähellä. Kaikkeen siihen liittyy kiitollisuus, Tiina Tasmuth kuvaili.

Anna-Stina Jääskeläinen kertoi ihmettelevänsä päivittäin, miten ihminen on tehty.

– Työssäni olen vakavien syöpään kysymysten äärellä. Huomaan, miten pienestä kaikki on kiinni. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luomakunta on mestarillinen, Jääskeläinen sanoi.

Myös Kai Ojalan elämässä on syöpä ollut läsnä. Hän menetti vaimonsa sille. Ojala toimi kymmenen vuotta helluntaikirkon pastorina, kunnes hänestä tuli ”elämän kriisien myötä” luterilainen ja sittemmin sairaalapastori.

– Varmaankin ristin teologian vuoksi. Elämä aina yllättää.

Yhteiskunnan hengellisen ilmapiirin muutoksesta kysyttäessä Tiina Tasmuth kertoi muutoksen näkyvän esimerkiksi saattohoidossa.

– Vielä 25 vuotta sitten oli harvinaista, jos saattohoitopotilaalla ei ollut yöpöydällään Raamattua. Nyt asia on päinvastoin.

Paneelissa sivuttiin myös aborttia, johon liittyviin kysymyksiin Anna-Stina Jääskeläinen on perehtynyt. Juha Vähäsarja totesi, että Suomessa on tehty yhteensä jopa 600 000 aborttia. Hän sanoi samaan hengenvetoon, että asia on niin arka, ja harva uskaltaa ottaa siihen kantaa. Jääskeläinen lisäsi, että maailmassa tehdään 50 miljoonaa aborttia vuodessa eli noin 100 aborttia minuutissa.

Hän kertoi aikoneensa lääkäriksi valmistuttuaan erikoistua gynekologiaan. Suunnitelmat muuttuivat, kun Jääskeläinen odotti esikoistaan.

– Tajusin, että kun 12 viikon ikäistä sikiötä kaavitaan ulos, häntä ei kukaan puolusta.

– Monet gynekologit kokevat abortin äärimmäisen vaikeana asiana, ja syyllisyys estää siitä puhumisen.

Keskusteluun liittyi Jääskeläisen puheenvuoron jälkeen Pauliina Paukkunen, jonka pojalla Miikalla on synnynnäinen selkärankahalkio, MMC, joka halvaannuttaa jalat. Pauliinalle ja hänen miehelleen abortti ei missään vaiheessa ollut vaihtoehto, mutta lääkärit suosittivat sitä, ja jopa painostivat siihen.

– Miika täyttää kohta 11 vuotta. Tunteet heräävät edelleen tästä puhuessani. Miikan elämä on hyvää, Paukkunen sanoi.

Häneltä kysyttiin, mitä abortin suositteleminen kertoo ajastamme.

– Sitä, että kaikki eivät ole tervetulleita, Paukkunen vastasi.

– Vammaista lasta odottavia vanhempia rohkaisen ottamaan lapsen vastaan. Hänen elämänsä tulee olemaan arvokas. Mutta ei se helppo ole. Valehtelisin jos väittäisin muuta.

Entä jos vaakakuppiin laitetaan jaksaminen ja rakkaus, Paukkuselta vielä kysyttiin.

– Rakkaus voittaa.

Paneelissa otettiin esille myös eutanasia, johon liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun Tiina Tasmuth on osallistunut aktiivisesti. Hänen mielestään ”ei ole mitään syytä edes aloittaa keskustelua ihmisten tappamisesta”. Tasmuth työskentelee ylilääkärinä Espoon sairaalan Villa Glims -saattohoito-osastolla. Hänen mukaansa osastolla koetaan dramatiikkaa harvoin.

– Kuolema on nykyisin useimmiten rauhallinen. Meillä on paljon keinoja auttaa. Aivan kaikkia kipuja ei aina voida hoitaa, mutta silloin voimme käyttää kevytnukutusta. Yhteiskunnallinen haasteemme on se, että kaikki saisivat tämän hyvän hoidon, joka esimerkiksi meidän osastollamme on käytössä.

– Kalteva pinta on totta, koska esimerkiksi Belgiassa lapsetkin voivat nykyään saada eutanasian. Hollannissa ikäraja on 12 vuotta.

– Suurin kasvava ryhmä, joka pyytää eutanasiaa, on dementiapotilaat, ja se on erittäin arveluttavaa, koska mistä tiedämme potilaan oman tahdon siinä tilanteessa, Tasmuth kysyi.

– Minä olen käynyt sairaalateologien matkalla Hollannissa, jossa eutanasioita tehdään. En voi sanoa muuta kuin että työskentelen itse elämän puolesta. Päätöksenteko on jätettävä tässä asiantuntijoille, Kai Ojala kommentoi.

– Minusta on ristiriitaista, että yhteiskunta haluaa estää itsemurhia mutta samalla se haluaa edistää eutanasiaa, Anna-Stina Jääskeläinen lisäsi.

Pauliina Paukkunen kertoi vielä, että hänen edellä mainittu poikansa Miika oli vuosi sitten saattohoidossa pudottuaan hevosen selästä. Saattohoitopäätös kuitenkin kumottiin. Miika selvisi.

– Meistä kukaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu, Paukkunen päätti.

Hengelliset syventymispäivät jatkuvat huomenna. Tapahtuman ohjelma löytyy täältä

Artikkelia korjattu 18.8. Tiina Tasmuthin dementiapotilaita koskevan sitaatin osalta