Nytkö löytyivät menestystekijät nykynaisen kristilliseen tapahtumaan?

 

Heli Jurvakainen ja Liisa Rikkonen esiintyivät Karkun evankelisella opistolla Lysti-Lyytinä ja Hupi-Hilmana skeitseillä viihdyttäen. Kuva: Maarit Heinonen

Paljon hengellisiä tilaisuuksia nähnyt toimittaja lähti Karkkuun Naisten pysäkille, jossa pistettiin villasukat jalkaan, kokeiltiin aikuisbalettia, pulahdettiin paljuun ja kuunneltiin tavarataivaan raivaajaa.

Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna Sastamalaan kokoontui 80 naista eri puolilta Suomea. Pääpuhujana oli psykologi, psykoterapeutti ja psykoterapiakouluttaja Mirja Sinkkonen sekä musiikkivastuissa mm. Jippu ja Manna-Maria eli Lasse Heikkilän myötävaikuttamana levyn tehnyt Maria Piiroinen.

Lisäksi ohjelma Karkun evankelisella opistolla sisälsi valinnaisesti bibliodraamaa, luovaa kirjoittamista, taidemaalausta musiikin säestämänä, raamattutunteja, kehonhuoltoa, aikuisbalettia jne.

IK neliöb. vko 25-26.MJa

Mahdollisuus oli myös saada eväitä kevätsiivoukseen ammattijärjestelijä Olena Sandholmin luennolta.

Saunat lämpesivät iltamyöhään, ja kylpijät pulahtelivat järvenrantamaisemissa paljuihin ja avantoon.

Nämä mukavat asiat tekivät vaikutuksen:

VILLASUKAT. Yleensä hengellisiin tilaisuuksiin osallistutaan kengät jalassa. Tässä opistossa on tapana säästää siivoojien työtä ja töpötellä kotoisasti omissa villasukissa tai tohveleissa – ja muutoinkin pukeutua rennosti joustaviin vaatteisiin.

SKETSIT. Onneksi on olemassa kristittyjä koomikoita ja stand up -taiteilijoita, valitettavasti vain aika vähän. Naisten pysäkillä huumorin armolahjan omaavat ystävykset esittivät sketsin jokaisen yhteisen ohjelmaosuuden aluksi. Luovien naisten itse kirjoittamat ”pläjäykset” olivat oivaltavia ja hauskoja esimerkiksi seurakunnan toimintaa alati kritisoivasta ammattivalittajasta.

ASIANTUNTIJAT. On aina arvokasta saada kuulla kristittyä puhujaa, joka koulutuksensa ja työkokemuksensa puolesta osaa asiansa ja puhuu siitä kohderyhmänsä huomioon ottaen, rakkaudellisesti.

YLLÄTTÄVÄT KOHTAAMISET. Arjessa aika harvoin pääsee juttusille ventovieraitten, samanhenkisten ihmisten kanssa tilanteessa, jossa kaikki ovat hyvällä tuulella. Itse päädyin lilluttelemaan iltamyöhällä paljuun yhden lempääläläisen, ulvilalaisen ja lieksalaisen kanssa. Arvaan, että ikähaitarimme oli 22–65 vuotta, mikä on kristillisessä tilaisuudessa ihan hyvä saavutus.

SOMISTUS. Joku oli kerännyt koivunoksia ja pitänyt niitä sisällä Naisten pysäkkiä varten niin, että tapahtumaan osallistujat saivat nauttia hiirenkorvista kera upeitten, värikkäiden tulppaanien. Pääsalissa oli näyttäviä, lattialla seisovia, monihaaraisia kynttelikköjä, joissa lepattivat aidot liekit. Suloisesta korista sai napsia suklaamunia aina, kun teki mieli. Visuaalinen ilme oli mietittyä jopa niin, että printti- ja verkkomainoksen kukista oli otettu mallit ja tehty niiden mukaan erilliset somisteet alttarille.

KOKONAISVALTAISUUS. Ohjelmassa oli tilaa luovuudelle, ihmisen kokonaisvaltaisuudelle ja erilaisille persoonille – evankeliumista tinkimättä. Raamatun sanaa oli mahdollista kuulla perinteisellä raamattutunnilla, biblidraamassa koko kropalla työstäen sekä hyvin henkilökohtaisella tasolla kaksinkeskisissä sielunhoitotilanteissa. Hikijumppa, kehonhuolto sekä kosmetologin ja hierojan palvelut täydensivät tarjontaa.

REHELLISYYS. Viikonlopun aikana kristityt naiset uskalsivat tuoda esiin myös rikkinäisyytensä ja elämän varjovaiheet.

Voi vain kuvitella, miten paljon työtä vaativat viikonlopun ideointi, suunnittelu ja toteutus vieläpä niin, että osallistujat saattoivat valita vaihtoehtoisista ohjelmista itselleen mieluisimmat.

Vaikutelma jäi, että se kannatti.