Mikään ei tapahdu sattumalta

Jussi Miettisen hyvä ystävä Timo kuoli äkillisesti 17-vuotiaana. Tragediasta seurasi lopulta paljon hyvääkin, esimerkiksi Pohjoismaiden suurimmat kristilliset nuorisofestarit.

Teksti Meri Halme | Kuva Ilkka Kontturi

Jussi Miettinen ja Timo Vainio tutustuivat toisiinsa isosiskojensa kautta. Heidän siskonsa kävivät evankelisessa koululaiskerho Kertsissä ja keksivät kumpikin pyytää veljensä mukaan toimintaan. Pian pojista tuli parhaat kaverit. He kävivät yhdessä kirkossa, nuortenilloissa ja nuortentapahtumissa ja olivat kahtena kesänä yhdessä isosina.

”Syksyllä 1984 Timo menehtyi sydänkohtaukseen kesken koulupäivän.”

Syksyllä 1984 Timo menehtyi sydänkohtaukseen kesken koulupäivän.

– Menin ruokatunnilla pihalle ja näin, että lippu oli puolitangossa. Joku kysyi: ”Kuka on kuollut?” ja jotenkin minä sisimmässäni tiesin, kuka oli kuollut. Se oli Pyhän Hengen puhetta, kenties. Sanaakaan sanomatta juoksin rehtorin kansliaan ja kysyin, kuka on kuollut. Kanslisti sanoi Timon nimen, Miettinen muistelee.

Edellisenä iltana oli ollut nuorten raamattupiiri. Se kerta oli poikkeuksellinen, koska he kävivät ostamassa kakkua ja lukivat läpi koko Galatalaiskirjeen. Ainoa Miettiselle jäänyt muisto illan keskusteluista oli Timon sanoma lause: ”Usko, että mikään tässä elämässä ei tapahdu sattumalta.”

Muistojuhla menetetylle ystävälle

Timon ystävät olivat kuolemasta järkyttyneitä, mutta pian he alkoivat suunnitella Timolle muistojuhlaa. Ideoita oli paljon, mutta lopulta päädyttiin pitämään niin sanotut muistoseurat paikallisessa seurakunnassa. Seuraavana vuonna tapahtuma toteutettiin ensimmäistä kertaa nimellä Maata Näkyvissä.

 

Tämä artikkeli on lyhennelmä alkuperäisestä haastattelusta. Lue tarina loppuun osoitteesta nuotta.com!

 

 

Nuotta 3