Tammelan kirkkoherra Juha Koivulahti harrastaa Mersuja ja innostuu lähetystyöstä. Molemmista aiheista kirjoja tehneelle miehelle Sansan historian kokoaminen oli kova urakka.
Siinä se lepää – yli 750 sivua Medialähetys Sanansaattajien historiaa ja myös viidennen herätysliikkeen juuria.
– Paksumpi tuli kuin oli suunniteltu, hankkeen päätoimittajana toiminut Tammelan seurakunnan kirkkoherra Juha Koivulahti sanoo.
Vuonna 2011 aloitettu historiahanke saatiin vihdoin viime viikolla päätökseen, kun kirjan tekijöille ojennettiin ruusut teoksen julkistamisjuhlassa Hyvinkään seurakuntakeskuksessa.
Koivulahti on koonnut tai kirjoittanut historiateokset myös Hyvinkään seurakunnasta, Mersuista Suomessa ja takseista Hyvinkäällä.
Hän ei arvannut, kuinka työläs taival hänellä oli tällä kertaa edessään. Hymy on silti juhlan jälkeenkin herkässä ja mieli kiitollinen, sillä valmistunut työ on kirkkohistoriallisestikin merkittävä.
Tapahtumia analyysin kustannuksella
Alkuun tekijäksi etsittiin ammattihistorioitsijaa. Edesmenneen herätysliiketutkija Teemu Kakkurin ja Inkerin kirkkoon perehtyneen Antti Luoman ilmoitettua, etteivät he voi ryhtyä tehtävään, kirkkoherra alkoi tuntea kuumotusta poskillaan.
– Kun kirjoittajaa ei löydetty, ehdotin, että tehdään kirja yhteistyönä. Kymmenen vuotta nuorempana olin uskalias.
Koivulahti ei ollut työryhmän mielestä lainkaan huono valinta. Hän oli tarpeeksi etäällä ja aloittanut kirkkohistorian tohtoriopinnot.
– Väitöskirja on ollut pitkään jäissä, mutta jatkaminen on ollut mielessä. Autokirjat on ehkä nyt tehty, mutta 1700-luvun pietistisen hartauskirjallisuuden tutkiminen kiinnostaa.
Tutkijan identiteetti kuultaa esiin Koivulahden todetessa, että laajasti kerrotun tapahtumahistorian lisäksi kirjassa olisi saanut olla enemmän tieteellistä analyysiä.
– Toisaalta kirja ei ole tutkimus, vaan yhdistyksen 50-vuotishistoria.
Koivulahti muistuttaa, että hänen lisäkseen suuren työn ovat tehneet rovastit Matti Korpiaho ja Juha Auvinen.
Keskusteluja kahden kesken
Muutamat keskustelut Sansan perustajan ja ensimmäisen lähetysjohtajan, rovasti Per-Olof Malkin kanssa olivat kirjoittajalle aarreaittoja.
– Tieto, jonka sain kirjallisen lähdeaineiston tueksi, oli valtavan arvokasta.
Keskusteluissa isoksi asiaksi nousi kirkon virallisen lähetysjärjestön aseman saaminen 1994. Taustalla oli käyty pitkiä epävirallisia keskusteluja Kirkon lähetystyön keskuksen silloisen johtajan Raimo Harjulan kanssa.
– 1990-luvun alussa Harjulalta tuli signaali, että nyt kannattaisi hakea.
Sansan taustalla on 1950- ja 60-lukujen nuorisoherätys. Nuoret olivat tyytymättömiä uuteen lähetysteologiseen ajatteluun. Heidän mielestään evankeliumia ja sielujen pelastumista ei enää pidetty esillä niin kuin ennen.
Tähän tarpeeseen perustettiin vuonna 1967 Kansanlähetys.
Valoa itään
Sansan tarinan voi katsoa alkavan ruotsalaisen Slaviska Mission -järjestön johtajan Ingemar Martinsonin vierailusta Suomessa. Nuori teologianopiskelija Per-Olof Malk sai hänen kauttaan kutsun työhön kommunismin kurimuksessa eläneiden slaavilaisten kansojen pariin.
Näystä kasvoi Kansanlähetyksen slaavilaisosasto, joka tuotti radio-ohjelmia ja julkaisi slaavilaistyöstä kertovaa Valoa Idässä -lehteä. Pian tulivat mukaan lehtori Seija Uimonen ja diplomikirjeenvaihtaja Eva Berger (myöh. Rönnlund).
Montaa vuotta ei mennyt siihen, että linja- ja henkilöerimielisyydet kriisiytyivät ja syntyi kaksi uutta lähetysjärjestöä. Toisten mielestä varat olisi pitänyt käyttää ulkolähetykseen ja toiset halusivat tehdä myös sisälähetystyötä.
Selitykset riippuvat siitä, keneltä kysyy.
– Hajaannuksen selitykset riippuvat myös siitä, keneltä niitä kysyy, Koivulahti toteaa.
Sansan perustamiskokous pidettiin Hyvinkäällä Per-Olof Malkin kodin autotallissa kesäkuussa 1973. Vuotta myöhemmin syntyi Lähetysyhdistys Kylväjä.
Teologisesti uusia järjestöjä yhdisti roseniolainen hengellisyys. Liike levisi Pohjoismaissa erityisesti Roseniuksen toimittaman Pietisten-lehden välityksellä.
Ruotsalaiselta herätysjulistajalta Carl Olof Roseniukselta nimensä saanut luterilainen virtaus korosti Kristuksen sovitustyöhön perustuvaa uskonvanhurskautta ja Jumalan armoa.
– Ne riittävät ihmisen pelastumiseen.
Koivulahden mukaan Kansanlähetyksestä Kylväjään siirtyneellä Olavi Peltolalla ja Per-Olof Malkilla oli samanlainen teologinen vire.
– Molemmat innostuivat syntisen vanhurskauttamisesta ja vieroksuivat pyhitys- ja tunnekristillisyyttä.
Pappispula muovasi virkateologiaa
Juha Koivulahti kehuu nykyistä Sansaa taidosta rakentaa hyviä suhteita sekä kirkkoon että herätysliikkeisiin.
– Sansan johtajana Malkin jälkeen pitkään toimineen Juha Auvisen aikana yhdistyksessä muotoiltu ”kolmas tie” on auttanut suhteiden hoitamisessa kokonaiskirkkoon ja kirkon johtoon.
Nykyinen lähetysjohtaja Mikko Matikainen on jatkanut evankeliumiin keskittyvää linjaa, Koivulahti toteaa. Kirkon ajankohtaisiin kuumiin perunoihin, virka- ja avioliittoteologiaan, on otettu etäisyyttä.
– Sansa on halunnut keskittyä lähetyskäskyn toteuttamiseen.
Työalueilla teologiaa on joskus ohjannut pappien puute. Seija Uimonen toimi Kroatiassa olosuhteiden pakosta papillisissa tehtävissä jo 1990-luvulla.
Kun asiaan tiukasti suhtautuneet tahot arvostelivat Sansaa tästä, Uimonen muistutti, ettei hänen työalueellaan ollut riittävästi miespappeja.
– Katsottiin, että elettiin lähetystilanteessa, jossa sakramentit piti toimittaa.
Sansa avasi ovensa naispapeille ensin työalueilla ja myöhemmin 2000-luvulla Suomessa. Uusi linja on etäännyttänyt Sansaa sen viidesläisistä juurista.
Koivulahti muistuttaa kuitenkin, että historiateoksen pääantia ei ole suomalainen kirkkopolitiikka, vaan ihmisten tavoittaminen evankeliumilla median kautta.
Kirjasta selviää, miten Sansa tuottaa ja kustantaa kristillisiä sisältöjä kolmella mantereella yli 45 kielellä ja tavoittaa miljoonia ihmisiä.
Lähetysnäky inspiroi myös kirjoittajaa itseään. Koivulahti kertoo saaneensa aikoinaan kutsun juutalaislähetystyöhön. Hän perehtyy aiheeseen parhaillaan osana ylemmän pastoraalitutkinnon opintojaan.
Tutkielman aiheena on juutalaiset Jumalan pelastushistoriassa sekä se, miten seurakunnissa nykyisin suhtaudutaan juutalaislähetykseen.
– Minulla on ohjaajana Kylväjän lähetysjohtaja, dosentti Magnus Riska, Juha Koivulahti kertoo.
Juhannuksena historiaurakasta vapautunut hämeenlinnalainen rovasti viettää laatuaikaa rouvansa kanssa ja tekee ehkä juhannusajelun kaksiovisella Mercedeksellään.
– Kantahämäläinen kesämaisema rentouttaa.
