Raumalle perustetaan uusi henkilöseurakunta. Kyseessä on itsenäinen seurakunta, jonka paimenen virkaa on kutsuttu hoitamaan luterilaisen kirkon pastori Martti Vaahtoranta. Tehtävään hänet asettaa Luther-säätiön piispa Matti Väisänen. Uudella Pyhän Marian seurakunnalla ei kuitenkaan ole kytköstä säätiöön vaan se on täysin itsenäinen.
Martti Vaahtoranta kertoo, että uusi seurakunta on syntynyt tarpeeseen.
– Omaa tunnustuksellista jumalanpalvelusyhteisöä Raumalle on toivottu ja rukoiltu jo kauan. Tarve siihen on noussut paikan päältä, ja näkyviin se on tullut monien raumalaisten pitkinä kirkkomatkoina esimerkiksi Poriin.
Vaahtorannan mukaan konkreettiseksi hanke tuli muutaman järjestöpohjaisen aloitteen ja niihin liittyvien pohdintojen johdosta.
– Lopulta se kuitenkin toteutui nyt aloittavan seurakunnan taustalla olevan yhdistyksen nuorten uskovien aktiivisuuden ansiosta. Hyvin nuorella joukolla ollaan liikkeellä, Vaahtoranta selventää.
– Miksi toimintaa ei laajennettu säätiön puitteissa vaan päätettiin perustaa oma?
– Pidettiin mielekkäänä liittyä lenkkinä samaan ketjuun Vakka-Suomen jumalanpalvelusyhdistyksen kanssa Hengellisesti kuulumme silti samaan ”sisarusparveen” Luther-säätiön seurakuntien kanssa, ja itse jatkan piispa Matti Väisäsen paimenuudessa. Hän tulee myös toimittamaan virkaan asettamiseni seurakuntamme ensimmäisessä messussa Kynttilänpäivänä 5. helmikuuta klo 10 alkaen.
– Osaatko sanoa, kuinka paljon kiinnostuneita kävijöitä uudella seurakunnalla on?
En uskalla esittää minkäänlaista arviota kävijämäärästä. Odottelemme. Pienestä lähdemme liikkeelle, mutta Herra antaa kasvun, jos näkee sen hyväksi.
– Millä mielellä ja millaisilla odotuksilla olet aloittamassa uusia tehtäviä?
– Aloitan monessa mielessä vapisevin sydämin. Ei ole minulle henkisesti eikä hengellisestikään yksinkertaista palata pappina vuosikymmenien ”kiertomatkan” jälkeen lapsuuteni kotiseurakuntaan, mutta samalla sen ulkopuolelle. Rauman Pyhän Ristin kirkossa pidin jouluaamuna 1986 ensimmäisen saarnani pappisvihkimykseni jälkeen, ja silloisesta Lapin seurakunnasta, joka nyt kuuluu Rauman ”suurseurakuntaan”, lähdin keväällä 1990 tutkijaksi ja lopulta lähetystyöhön enää seurakuntavirkaan palaamatta.
– Aloitan taas Raumalla työt seurakuntapappina, mutta en enää Pyhän Ristin kirkossa, vaan vuokratuissa tiloissa Kanalin rannassa ja ”skismaatikon” leimaa otsassani kantaen, Vaahtoranta jatkaa.
– Samalla iloitsen uudesta alusta ja sulkeutuvasta ympyrästä valtavasti ja näen sen Jumalan merkillisenä johdatuksena elämässäni.
Vaahtoranta siirtyy seurakunnan vetäjäksi Luther-säätiön palveluksesta. Virallista yhteyttä säätiöön ei ole, mutta Vaahtorannan mukaan säätiön piispa Väisänen on hänen piispansa.
