Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Lukutaitoa Suomesta maailmalle

 
Richard Brewis, Pipliaseuran kansainvälisen työn johtaja

Pipliaseuran pitkäaikainen kansainvälisen työn johtaja Richard Brewis jäi eläkkeelle tammikuun lopussa. Hänen työnsä hedelmää on erityisesti kansainvälisen lukutaitotyön laajentuminen Yhtyneiden Raamattuseurojen piirissä.

Reformaatio vahvisti yksilön asemaa suhteessa auktoriteetteihin. Kun jokainen saattoi itse lukea Raamattua, jokainen pystyi myös arvioimaan paremmin, mitä hänelle Raamatusta kerrottiin. Ongelmaksi osoittautui Suomessa se tosiasia, että 1500-luvulla kansa oli käytännössä lukutaidoton. Kesti kaksi ja puoli vuosisataa ennen kuin lukutaito levisi maaseudulle.

Ennen koululaitoksen yleistymistä ihmiset oppivat lukemaan kinkereillä. Kinkerit olivat rippikoulua edeltänyt opetustapahtuma. Niillä opeteltiin lukemaan Raamattua ja Katekismusta. Opettajana kinkereillä toimi yleensä pappi tai lukkari. Kinkerit alkoivat rukouksella ja virrellä, minkä jälkeen ihmisten ulko- ja sisälukutaito tarkastettiin perhekunnittain. Seuraavaksi pappi tai lukkari piti yleisen kristinopin kuulustelun, jossa selvitettiin, kuinka hyvin kinkeripiirin asukkaat ymmärsivät Katekismusta.

SEKL Neliöb. 25.-31.3. MJa

1800-luvun alkupuolella Raamattu oli löytänyt tiensä alle 20 000 suomalaisen käsiin. Maan väkiluku oli tuolloin noin miljoona asukasta. Raamattu oli pappien, oppineiden ja aateliston kirja – tavallinen kansa opetteli siitä osia ulkoa ja kuunteli Jumalan sanaa kirkossa. Raamattu oli kallis, ja myös viimeinen painos oli myyty loppuun 1800-luvun alkuun mennessä. Tähän tilanteeseen syntyi Suomen Pipliaseura vuonna 1812.

Seuran tavoitteena oli tarjota kohtuuhintaisia Uusia testamentteja tavallisille ihmisille. 1800-luvun alussa puolet suomalaisista osasi lukea, vaikka kirjoitustaito oli vielä harvinainen. Tietokirjailija Pirkko Leino-Kaukiaisen mukaan vasta 1880-luvulla kirjoitustaitoisia oli 13 prosenttia kansasta. Valinta paneutua määrätietoisesti lukutaidon lisäämiseen kuuluu Pipliaseuran periaatteisiin. Raamattujen julkaiseminen lukutaidottomille ihmisille ei ole järkevää toimintaa.

Nykypäivänä Suomessa osataan lukea, mutta teemme työtä maailmanlaajuisesti. Lukutaidon edistäminen on Pipliaseuran ydintoimintaa, etenkin niissä maissa, jossa lukutaidottomuusaste on korkea.

Lukutaitoa naisille Afrikassa -hanke on hyvä esimerkki tästä. 20 000 naista oppii lukemaan vuoteen 2024 mennessä. Lukutaitohaaste on edelleen suuri. Maailmassa on yhä 773 miljoonaa lukutaidotonta ihmistä ja 2/3 näistä naisia.

 

Teksti: Richard Brewis
Kuva: Suomen Pipliaseura

Artikkeli on julkaistu myös Piplia-lehdessä 01/2022

 
Pipliaseura artikkeliban. 21.3.-