Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Lapsettomien lauantaina muistellaan tyhjiksi jääneitä sylejä

 

Lapsettomuus on monelle suuri suru. Kuva: Kirkon kuvapankki/ Sanna Krook

Äitienpäivä on monelle pariskunnalle suruntäyteinen juhla. Moni syli on jäänyt tyhjäksi vaikka oma lapsi olisi suuri haave. Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita

Suomessa on arviolta peräti 60 000 lapsettomuudesta kärsivää pariskuntaa, mikä käsittää noin viidenneksen Suomen pareista. Kuitenkin lapsettomuudesta puhutaan melko vähän. Perheneuvoja Leena Jokinen kommentoi Suomen ev.lut. kirkon Facebook-sivuilta otettuja kommentteja.

”Myös monilla naimattomilla on ’tyhjä syli’, sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsettomienkin suru on todellinen, mutta varsinainen suru on monilla niillä, joille ei löydy kumppania rukouksista ja toiveista huolimatta.”

KRS Krito 10.-23.6.

Moni nainen miettii biologista kelloaan. Yleensä äitiyden raja tulee vastaan 30-40 ikävuoden paikkeilla. Saattaa myös olla, että kumppani ei halua lapsia. Uusperheen ongelmana voi olla, että toisella osapuolella on jo lapsia eikä hän halua niitä lisää. Tällöin kannattaa pohtia sitä, kuinka tärkeää vanhemmuus itselle on. Parisuhde, jossa katkeroituu kumppaniaan kohtaan siksi, ettei saa lapsia, on hyvin ongelmallinen.

Syntymätön lapsikin on lapsi

”Sitten on kaltaisiani äitejä, jotka eivät Suomessa virallisesti ole äitejä. Minulla on yksi lapsi, mutta hän kuoli huomenna tasan neljä vuotta sitten kohtuun synnytyksen aikana. Olen joutunut lapseni hautaamaan, mutta en ole äiti ainakaan Suomen valtion mielestä. Ylpeänä kuitenkin huomenna vietän äitienpäivää ja vien kukkia lapseni haudalle hänen 4-vuotissyntymäpäivänään.”

Kohtukuolemat ovat monelle vanhemmalle kova paikka, koska Suomessa ei tehdä asiapapereita kohtuun kuolleista lapsista. Kuitenkin moni äiti ja isä ovat täysiä vanhempia lapselleen. Usein vanhemmat jäävät kiinni kuolleen lapsensa elämään seuraamalla muita lapsia ja miettimällä, että olisiko minun lapseni tuommoinen ja tekisikö hän noin. Se on osa surutyötä, joka käsittää myös luopumisen omista vanhemmuuteen liittyvistä haaveista. Tärkeää on, että kuolleen lapsen vanhemmat tunnistavat lapsensa arvon ja saavat surra. Elämän kuuluu antaa mennä eteenpäin, mutta aikaa täytyy antaa. Ihmiset eivät myötäelä yhtä vahvasti kohtuun kuollutta. Heti syntymän jälkeen kuollutta vauvaa taas saatetaan surra koko suvun voimin.

Avoimuus auttaa

”Ihmiset eivät useinkaan ajattele nuorten pariskuntien lapsettomuuden olevan tahatonta. Usein saa kuulla uteluita: ”koska lapsia oikein on tulossa, kun naimisissakin olette olleet jo niin ja niin kauan”. Aikani kuunneltuani ja mieleni pahoittaneena, olen valinnut avoimuuden tien. Perheenlisäyksen noustessa puheeksi, sanon suoraan miten asiat ovat, (toki mahdollisimman kauniisti, ettei toisesta tunnu pahalta kun kysyi jotain niin henkilökohtaista asiaa). Eivät ihmiset kuitenkaan tarkoita pahaa kysellessään perheenlisäyksestä. Aluksi se on arka aihe ja utelut satuttavat. Itse olen kuitenkin kokenut avoimuuden helpottavan omaa tuskaani.”

Kätkeytyminen ja väisteleminen harvoin toimivat pidemmän päälle – on hyvä olla avoin. Ihmiset eivät välttämättä miellä, kuinka yleinen asia lapsettomuus on – elinikäinen tai ei. Joskus lapsettomuuteen on liitetty ajatus, että lapsettomat vain haluavat elää itsekseen ja olla vapaita lapsien aiheuttamasta taakasta. Tällaista ajattelutapaa en ole kuitenkaan itse yhdeltäkään parilta kuullut. Harvoin puhutaan myöskään sekundäärisestä lapsettomuudesta. Moni pari haluaisi useamman kuin yhden lapsen ja joskus vanhemmat voivat sortua itsesyytökseen siitä, etteivät voi antaa lapselleen sisaruksia.

Herra otti eikä ehkä koskaan anna

”Minulla lapsettomuus johti myös syvään hengelliseen kriisiin. En ollut koskaan ajatellut, että Jumala antaa kaiken mitä haluan, mutta ajatus siitä, että Elämän antaja ei anna minulle lasta, särki sydämeni. Nyt olen äiti, ja välit Jumalaan ovat pikkuhiljaa paranemassa.”

Hyvin ymmärrettävää, että suhteet Jumalaan voivat tulehtua. Uskovalle jokainen kriisi tapahtuu Jumalan kasvojen edessä ja siten myös vaikuttaa jumalasuhteeseen. Lapsen saaminen ei kuitenkaan ole palkinto Jumalalta eikä lapsettomuus ole Hänen rangaistuksensa. Jumala ei aina vastaa meille kuten toivomme, eikä lapsettomuuteen aina löydy mitään järjellistä syytä.

”Sitten on vielä edellisen sukupolven suru lastensa lapsettomuudesta. Yli kuusikymppisenä kohtaa sitten kysymyksiä: ”Montako lastenlasta teillä on? Meillä on viisi.” Voittivat 5-0.”

Tapahtumia lapsettomille

Lapsettomien lauantaita vietetään tänään jo 22. kerran. Tapahtuman järjestää lapsettomien yhdistys Simpukka, joka on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden asiantuntijaorganisaatio. Tahattomasti lapsettomia ovat muun muassa hedelmöityishoidoissa käyvät, adoptioprosessissa olevat ja sijaisvanhemmuutta harkitsevat. Simpukan järjestämässä päätapahtumassa Lapsettomuus eri elämänvaiheissa Helsingin Dextra Lapsettomuusklinikalla puhumassa on asiantuntijoita sijaisvanhemmuudesta, hyvästä elämästä ilman lapsia, hedelmöityshoitojen uusista tuulista ja parisuhteen ylläpitämisestä.

Useissa kirkoissa on viikolla järjestetty lapsettomien messuja. Tänä iltana järjestetään yksi messu Vantaalla Seutulan kappelissa. Tyhjän sylin messuja järjestetään myös isänpäivän alla useilla paikkakunnilla.