Kirjoittanut
Sosiaaliturvan säästöt alkavat puskea esiin.
Helluntaiseurakuntien päihdekuntoutusjärjestön Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö KAN ry:n Päijät-Hämeen yksikössä Nastolassa on pidetty aamuhartaus.
Asiakkaat, viisi tuetun asumisen piirissä olevaa talon asukasta, ovat omissa touhuissaan.
Viikoittaiseen ohjelmaan kuuluu kuntouttavaa harrastustoimintaa ja hengellistä toimintaa. Asukkaat myös muun muassa auttavat vapaaehtoisina Nastolan helluntaiseurakunnan ruokajaossa.
Päijät-Hämeen yksikkö aloitti toimintansa viime pääsiäisenä. Rakennus on entinen mielisairaala. 1950-luvulla rakennettu laitos sijaitsee hieman syrjässä Sylvöjärven rannalla.
Yksikön johtaja Ruth Marttinen kertoo, että palautteen perusteella asukkaat ovat olleet Päijät-Hämeen yksikköön tyytyväisiä.
– Tämä on pieni paikka, jossa on paremmat mahdollisuudet yksilölliseen tukeen.
Alueella on uimaranta, luontopolkuja, laavu ja nuotiopaikka, ja lähellä on myös muun muassa hevostalleja.
– Täällä on mahdollisuus oppia luonto- ja kädentaitoja ja myös musiikkia.
Vanhan sairaalan kellarissa on treenikämppä. Lahjoituksena keskukseen saatiin kesällä myös vene ja sähköperämoottori.
Psyykkiset ongelmat, päihteet ja somaattiset sairaudet muodostavat kolmion.
Keskukseen päästään asumaan hyvinvointialueen osoittaman maksusitoumuksen puitteissa. Jokainen asukas on tehnyt asuntoonsa oman vuokrasopimuksen.
Keskukseen asettuminen näyttäytyy nykyisessä tilanteessa etuoikeudelta. Päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat Suomessa olleet jo vuosia heikentymiskierteessä.
Oma lukunsa on sote-uudistus, jossa aiemmat kuntien tarjoamat palvelut siirrettiin hyvinvointialueille.
– Koko järjestelmä on mennyt uusiksi, KAN ry:n toiminnanjohtaja Jouko Vuorenniemi kertoo.
– Edelleen monissa paikoissa haetaan sitä, kuka päättää ja vastaa mistäkin asiasta.
Muuttunut tilanne on hieman yllättäen näkynyt niin, että KAN ry:n tarjoamille kuntoutuspaikoille on muodostunut kysyntää.
– Meillä alkaa paikat olla täynnä. Säästötoimenpiteiden myötä niitä ihmisiä, jotka ovat olleet ympärivuorokautisen hoidon piirissä, on siirretty tuettuun asumiseen, Jouko Vuorenniemi kuvailee.
– Valtakunnallisesti voi sanoa, että kuntoutuksen pääsy on vaikeutunut. Se vaatii asiakkaalta nyt paljon kärsivällisyyttä.
Saattaa mennä kuukausia, ettei mitään tuloja tule mistään.
Kellarikirkko ry:n toiminnanjohtaja Pasi Marttinen kuvailee, että erilaisten säästötoimien vaikutus alkaa näkyä uusilla tavoilla.
– Asunnottomuus alkaa nousta ongelmana esiin yhä vahvemmin.
Asumistuen leikkausten myötä ihmisiä käsketään nyt muuttamaan halvempiin asuntoihin, joita ei kuitenkaan ole välttämättä saatavilla jo valmiiksi halvimmissa vuokraneliöissä asuville.
Kun muutetaan kauemmas keskuksista, ollaan myös koko ajan kauempana mahdollisista työpaikoista.
– Ihmisille ei tule mieleen, että esimerkiksi asunnottomuus voi kohdata melkein ketä tahansa.
Uusi kurjistuva väestönosa ovat hoitoalalla työskentelevät, joita irtisanotaan nyt hyvinvointialueiden palveluksesta. Hoiva-ala oli pitkään varman työllisyyden ala, nyt harvoista avautuvista paikoista kilpailee suuri hiljattain irtisanottujen joukko.
– Ja moni joutuu karenssiin, jos ei ota vastaan työpaikkaa kaukaa. Saattaa mennä kuukausia, ettei mitään tuloja tule mistään, Ruth Marttinen kuvailee.
Perhettä ei niin vain irroteta paikkakunnalta, johon on juurruttu. Harvalla on myöskään säästöjä, joiden turvin uutta arkea voitaisiin rakentaa.
Pasi Marttinen kertoo Kellarikirkko-työhön osallistujissa näkyvän muun muassa häätöjen määrän nousun.
– Korona-aika vei säästöt, konkursseja on nyt paljon ja palkkoja on jäänyt maksamatta.
– Häädöthän alkavat näkyä viiveellä. Usein prosessi kestää noin vuoden. Jo korona-aikana sanottiin, että jonkinlainen pommi on tulossa, ja nythän se alkaa näkyä.
Myös Jouko Vuorenniemi sanoo, että kurjistuminen näkyy asiakaskunnassa.
— Kunto on yleisesti huonontunut. Psyykkiset ongelmat, päihteet ja somaattiset sairaudet muodostavat sen kolmion, jossa toimitaan.
– Joskus keskuksissa oli kovia työmiehiä ja -naisia, ja kaikenlaista raskastakin työtä tehtiin.
Hengellinen toiminta on KAN-yksiköissä jokapäiväistä, ja sen toivotaan olevan osallistavaa ja vertaistuellista.
– Ihmiseltä ihmiselle, Jouko Vuorenniemi kuvailee.
Eräässä yksikössä esimerkiksi laitetaan rukousaiheita paperille ja seurataan viikoittain, miten asiat etenevät.
– Onhan siinä se riski, että ei tulekaan vastauksia, Vuorenniemi nauraa.
– Mutta ainakin nyt on käynyt niin, että jo viikon jälkeen monella asiat ovat menneet eteenpäin.
”Herätyksen kenttä on olemassa”
KAN ry:n kanssa yhteistyötä tekevän Kellarikirkko ry:n toiminnanjohtaja Pasi Marttinen uskoo, että avaimia hengelliseen herätykseen on olemassa sosiaalisen työn sivussa.
– Seurakunnissa kysytään, että missä niitä lapsia ja nuoria on. Nykyisin jo leipäjonotyössä näkyy lapsiperheitä ja myös nuoria on yhä enemmän asiakkaina.
– Uskon, että se herätyksen kenttä, jota kaivataan, on olemassa.
Marttinen tutustui hiljattain Tel Avivissa Israelissa kristilliseen keskukseen, jossa saavutetaan hyvin alueen ihmisiä.
– Eri seurakunnat pitivät vuorollaan keskuksessa tilaisuuksiaan. Muuna aikana tehtiin sosiaalista työtä.
– Suomessa voisi toimia joillakin alueilla tällaisia keskuksia 24h-periaatteella. Päiväkeskus, yökahvila, jumalanpalveluksia saman katon alla. Selkeästi kristillinen paikka, jonne erilaiset ihmiset uskaltaisivat tulla, Marttinen visioi.
(AT)
