Kirjoittanut
Toimittaja Päivi Saloranta tuli aikoinaan Radio Deihin hyvin vaikean elämänvaiheen keskeltä. Perhe oli juuri menettänyt konkurssissa koko omaisuutensa. Luottamus Jumalaan ei vaikeuksienkaan keskellä kuitenkaan kadonnut.
Hammashoitajan työssään hyvin viihtynyt seinäjokelainen Päivi Saloranta alkoi 90-luvun puolessa välissä itselleenkin yllätykseksi miettiä, voisiko hän joskus tehdä hengellisiä ohjelmia radioon.
– Tunsin siihen sisäisen kehotuksen.
Pohdittuaan asiaa Päivi päätti pistäytyä paikallisradiossa kertomassa ideoistaan.
– Sieltä oli puoli vuotta aiemmin lakkautettu kaikki hengelliset ohjelmat. Mennessäni käymään radiolla, Estonia oli uponnut juuri edellisenä yönä. Yhtäkkiä kaikki ovet avautuivat minulle. Olin kuvitellut, että tekisin nauhoitettua ohjelmaa, mutta sen sijaan minulle tarjottiinkin kolmen tunnin suoria lähetyksiä!
Melko nopeasti Päivi teki hengellisten ohjelmien lisäksi normaaleja paikallisradion ilta- ja viikonloppulähetyksiä ja oppi näin radiotyön kuviot monipuolisesti.
Kun Radio Dei sitten aloitti toimintansa Seinäjoella vuonna 2001, Päivi siirtyi palvelemaan kristillistä kanavaa, mikä oli hänelle itselleenkin tullut hyvin rakkaaksi vaikeiden aikojen keskellä. Vuoden 2004 alusta hänestä tuli Dein Pohjanmaan toimituksen aluevastaava. Laajan radiotyön ohella hän on juontanut ja suunnitellut useita hengellisiä festivaaleja ja yhteiskristillisiä tilaisuuksia.
Taloudellinen romahdus
Ennen siirtymistään toimittajan tehtäviin Päivi perusti miehensä kanssa kristillisen kahvilan. Idea ei kuitenkaan saanut ilmaa siipiensä alle, ja konkurssin myötä perhe menetti lyhyessä ajassa kaiken, muun muassa uudehkon omakotitalonsa.
– Koska olimme yrittäjiä, emme saaneet taloudellista tukea mistään. Vaikeudet konkretisoituivat pienten lasten perheessä niin, että ruuastakin oli pulaa.
– Meillä ei ollut rahaa ostaa edes maitoa. Saimme EU-ruokatukipaketteja, ja siellä oli maitojauhetta, josta tehtiin maitoa. Jos joskus saatiin hankittua oikeaa maitoa, lapset oikein riemuitsivat.
Konkurssin lisäksi Päivi ja puoliso joutuivat yritystä myydessään ammattihuijarin petkuttamiksi. Päivi kävi kovaa sisäistä kamppailua varjellakseen mielensä katkeruudelta.
Katkeroituneena ihminen menettää enemmän kuin omaisuutensa, hän menettää koko elämänsä.
– Silloin ihminen menettää enemmän kuin omaisuutensa, hän menettää koko elämänsä. Olisin varmaan tartuttanut katkeruuden myös omiin lapsiini ja kaikkiin ympärillä oleviin.
Yrityksen lopettamisen jälkimainingeissa Päivi pääsi tekemään ohjelmia Radio Deihin.
– Valtavan iso kiitos siitä Deille ja Kirsi Rostamolle! En usko, että ilman Radio Deitä ja kaikkea sitä, mitä sen kautta olen omaani ja perheeni elämään saanut, olisin selvinnyt henkisesti näin hyvin.
Vaikeista vaiheista ei ole Salorannan perheessä koskaan vaiettu, vaan niihin on usein palattu keskusteluissa aikuisten lasten kanssa, jotka kuitenkin muistelevat lapsuutensa olleen hyvää aikaa.
– Jollain ihmeen tavalla pystyttiin kuitenkin säilyttämään luottamus ja usko tulevaisuuteen. Parisuhdekin kesti testin, koska kumpikaan meistä ei syytellyt toista epäonnistumisesta. Itse kyllä syyllistin itseäni, koska oli minun ideani laittaa se yritys pystyyn.
Luottamususkoa lapsuudenkodissa
Päivin vahva luottamus Jumalan huolenpitoon kylvettiin häneen jo kotona, missä elämä oli tasapainoista ja onnellista, ja mihin kuului oleellisena osana iloinen taivasusko.
– Äitini oli Sleyn (Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry) paikallinen puheenjohtaja. Pidin hänen opettamastaan luottavasta uskosta. Se ei perustunut koskaan vaatimuksiin, vaan siihen, että olemme Taivaan Isän lapsia ja menemme kerran taivaaseen. Ja jos radiosta tuli hyvää musiikkia, silloin tanssimme valssia tuvan lattialla, eikä se tehnyt meistä yhtään vähemmän taivaskelpoisia.
Päivi kiersi pikkuveljensä kanssa pitkin maakuntaa esiintymässä ja laulamassa perinteisiä lastenlauluja.
– Kerran äitienpäivän alla äitini oli vähällä kuolla keuhkoveritulppaan. Hän avasi myöhemmin minulle rajakokemustaan.
– Äiti oli menossa kohti valoa, mutta hänelle sanottiin, että pitää mennä takaisin, koska minä ja pikkuveli tarvitsemme vielä äitiä. Emme tuolloin pikkuveljeni kanssa tajunneet tilanteen vakavuutta, ja kun äitienpäiväjuhlassa lauloimme Äideistä parhain, muut itkivät siellä. Olisin vähän skeptisempi näistä rajakokemuksista, ellei oma äitini olisi kertonut sellaisesta.
Rohkaisuksi kuulijoille
Kun maailmanlaajuinen pandemia on horjuttanut monien taloutta ja uskoa tulevaisuuteen, Päivi haluaa rohkaista luottamaan siihen, että kaikki kyllä järjestyy, kunhan tekee itsekin parhaansa.
– Ihminen selviää yllättäen ihan pienelläkin. Ja jos alkaa häpeämään sitä omaa tilaansa, tekee siitä kyllä lisätaakan. Itse päätin heti, että en häpeä enkä salaile tätä vaan kerroin kaikille, mikä meidän tilanne oli.
Tykätyn Radio Dein Seinäjoen toimittajan äänessä kuuluu ilo ja lämpö.
– Kenenkään taholta en koskaan kokenut minkäänlaista tuomiota. Silloin kun ei ollut mitään muuta, oli vaan pakko luottaa Jumalaan. Monet pelkäävät, että menettävät esimerkiksi asuntonsa, ja että siinä menee sitten koko elämä. Mutta tässähän mekin ollaan vielä, ja voi sanoa, että ollaan eletty ihan hyvä elämä.
Teksti: Marja Salminen, Mikael Juntusen haastattelun pohjalta
Päivi Salorannan haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä. Tilaa itsellesi näytenumero.
