Taiteilija Kaisa Vanhala: ”Kauneus on toivon näkyvä ulottuvuus”

 

Kaisa Vanhalan teoksissa abstraktit ja esittävät aiheet yhdistyvät unenomaisella tavalla. Symbolien käyttö kuvaa syvempää kauneutta, jonka voi uskoa todeksi myös omalle kohdalle. Luonto ja ihmiselämä on aina kaunis ja tarkoituksenmukainen.

Taiteilija ja teologi Kaisa Vanhala kaivaa kauneudesta merkityksiä, toivoa ja totuutta. Uusi urapolku avautui hengellisen kriisin kautta.

Mikkelissä syntynyt Kaisa Vanhala on kulkenut pitkän tien teologian ja journalistiikan opiskelusta sekä papin työstä taiteilijaksi. Polkuun on mahtunut monta kipeää kysymystä, mutta myös itseymmärryksen ituja ja levosta kasvavaa luovuutta.

− Ihminen voi löytää levon vasta hyväksyessään, ettei voi ymmärtää tai hallita kaikkea. Ei maailmassa, ei muissa eikä itsessään, Kaisa pohtii.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Jos identiteettisi on perustunut yritykseen olla jotain muuta kuin olet, tuntuu sen romahtaminen kuolemalta.

− Luokittelun ja lokeroinnin tie leikkaa aina ihmisestä jotain pois. Meissä on niin paljon: tunne-elämä, muistot, alitajunta, ajatukset ja reaktiot. Usein se, mitä kuvittelemme minäksi, on vain yksi näkökulma sisimpäämme.

Miksi saavuttamaton itsessä sitten pelottaa? Eikö nykyisin hehkuteta juuri itsensä löytämistä ja omanlaisia valintoja? Kaisa ei tarjoa kaiken kattavaa vastausta vaan oman tarinansa.

− Muutosprosessini alussa minulla ei ollut hajuakaan, mikä tai kuka olen. Olin kasvuhistoriani myötä omaksunut sopeutujan identiteetin. Ajattelin, että on riski olla minä, Kaisa kertoo viitaten erityisesti ikäviin kouluaikoihin ja ryhmään liittymisen vaikeuteen.

− Itsensä kehittäminen ja median menestystarinat läpäisevät koko yhteiskunnan. Pitäisi tulla koko ajan paremmaksi, mutta siihen väsyy väistämättä. Jos identiteettisi on perustunut yritykseen olla jotain muuta kuin olet, tuntuu sen romahtaminen kuolemalta.

Kuolema voi kuitenkin kulottaa tyhjyyden, josta pääsee kasvamaan jotain uutta ja omaa. Mistä minä pidän? Mistä saan iloa? Millaisia unelmia minulla oli lapsena?

− Näiden kysymysten kautta olen löytänyt lepoa ja tarkoitustani maailmassa.

Kriisin jälkeen heräsi kauneuden jano

Kriisi iski puun takaa – kahdesti. Kaisan odottaessa esikoispoikaansa, hänen isänsä sai yllättävän syöpädiagnoosin. Seuraavan raskauden aikana syöpää selättikin äiti.

−  Olin kriisissä. Kaikki, mitä olin ajatellut Jumalasta ja elämästä, tuntuikin täysin käsittämättömältä. Mitä Jumalan lupaukset oikein tarkoittivat? Kuinka samaan ihmiseen mahtuu ilo uudesta elämästä ja pelko toisen menettämisestä?

Rukouksen ja painin vellova suo jatkui, kunnes saapui kauneus.

− Aloin reagoida juuri kauneuden kokemukseen äärimmäisen vahvasti. Tuntui siltä, että on hirveä jano, ja jossain on vettä. Sitä on mahdotonta määritellä tarkalleen.

Kauneuden jano sai Kaisan innostumaan kesällä 2015 kudonnasta. Kantoliinoja valmistui usean vuoden ajan myyntiin toiminimellä, kunnes tekstiilipölyallergian oireet pakottivat muuttamaan suuntaa. Osa asiakkaista keksi kysyä tilalle tauluja. Oltiin taas uuden edessä.

−  Veto kauneuteen oli kasvanut kriisini jälkeen niin kantavaksi voimaksi, että päätin yrittää, Kaisa muistelee.

Taulut ovat löytäneet kokijansa. Esikoisnäyttely Ava-galleriassa Helsingissä elokuussa 2022 sai hyvän vastaanoton. Kaisa maalaa myös tilaustöitä asiakkaiden tarinoista.

− Parhaimmillaan teos on symboli tilaajille tärkeistä asioista. Olen maalannut taulun, joka on ollut mukana kosinnassa. Toinen muistuttaa edesmenneestä ihmisestä. Elämän taitekohdissa maalataan suuntaa eteenpäin.

Kauneus onkin taiteilijan mielestä kuin toisenlainen kieli, joka puhuu analyyttisen tiedon läpi. Se on toivon näkyvä ulottuvuus.

Elämän taitekodissa maalataan suuntaa eteenpäin.

Naisia ja eläimiä

Taiteilijauransa alussa Kaisa Vanhala maalasi abstrakteja aiheita. Nyt hänen tauluissaan seikkailevat naiset ja eläimet.

− Olen maalannut viime aikoina kotkia, tiikereitä ja leijonia. On kiehtovaa yhdistää nainen ei-feminiinisinä pidettyihin eläimiin. Villi tai tuntematon puoli itsessä on valtava rikkaus, Kaisa kokee.

− Taiteessani heijastuu oma kriisini. Olen matkalla, en valmis. Silti voin uskaltaa takaisin siihen autenttiseen, joka minussa on ollut lapsesta asti.

− Jokin meissä sisällä on tarkoituksenmukaista ja hyvää, mutta hukkaamme helposti sen lokeroimalla itsemme.

Kaisa pitää luonnon kauneutta myös symbolina syvemmästä kauneudesta.

− Mietin välillä, miten voin kristittynä taiteilijana maalata puolialastomia naisia ja eläimiä. Toisaalta mikä voisi olla kristillisempää kuin ihminen, joka on enemmän elossa?

Juuri kauneus kiteyttääkin Kaisan mielestä Jumalasta jotain tärkeää, jota häneen perinteisemmin liitetyt termit eivät tavoita.

− Kauneus on minulle jotain aitoa, totta ja elämää kantavaa. Kauneus synnyttää kuulumisen kokemusta. Se on yksi Jumalan rakkauden ominaisuuksista meissä: Et ole yksin, sinua rakastetaan.

− Luterilaisessa perinteessä yhteys aisteihin on hukattu. Ajattelemme, että Jumala on hyvä, tosi ja oikeudenmukainen. Kysyn silti, mitä menetämme, jollei hän tämän lisäksi ole kaunis? Minulle se on ominaisuus, joka muuttaa koko kokemukseni Jumalasta ja siitä, kuinka hän minut kohtaa.

Uskon, että juuri unelmissa ja ilossa Jumala puhuu tarkoituksestamme.

Matkalla ja muutoksessa

Viivytään vielä kauneuden kokemuksessa, sillä Kaisa Vanhalalle se on esteettisen lisäksi myös transformatiivista.

− Ajattelen, että kauneus sysää meitä johonkin suuntaan: kohti kasvuprosessia, kohti elämää. Uskon, että juuri unelmissa ja ilossa Jumala puhuu tarkoituksestamme, Kaisa pohtii.

− Minulle matka kauneuteen on ollut matka itseeni. Taiteen kanssa pitää istua hiljaisuudessa ja tarkkailla itseä: mitä minussa herää? Mistä unelmoin?

Toisaalta ihminen, joka on levossa itsensä kanssa, häiritsee helposti muita.

− Ihmetellään, miten tuo ilkeää olla suorittamatta niin paljon. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten erikokoisiin kehoihin suhtaudutaan, Kaisa pohtii.

Saavutuksia ja rahaa korostavassa maailmassa voi tuntua radikaalilta jättää akateeminen ura ja panostaa taiteeseen. Kaisa ei ole kokenut satuttavaa taivastelua. Perheen pitkä kesäloma on kuitenkin herättänyt haikeita huokauksia.

− Aika on resurssi, joka muodostaa palkastani ison osan. Raha on vain yksi resurssi.

Mitä Kaisa sitten ajallaan tekee? Iloitsee arjen ihanuuksista, kuten lapsen unisesta halauksesta aa-mulla, auringonlaskuista ja vahvoista väreistä.

− Luonto ja meri ovat meille tärkeitä. Rakastan myös lukemista: hyvin asetettu virke voi saada minut pois tolaltani. Nämä kaikki tuntuvat minulle kirkkailta ytimiltä. Kokemukset, jotka synnyttävät yhteyttä.

Ei ihme, että seuraavaksi Kaisaa kutkuttaa tutkia taiteessaan ihmisten matkaa toistensa lähelle. Sitä, kuinka pääsisi suojakuorien läpi lähelle toista ihmistä. Sitä, miksi se on niin tärkeää. Yhteys ja kauneus.

 

Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2023.