”Jotain on pielessä, jos kirkossa on tylsää”

 

– Olen kerännyt kymmenien vuosien ajan sekä ulkomaisia että kotimaisia tositarinoita, Riitta Lemmetyinen kertoo. Kuva Sari Savela

Teologi Riitta Lemmetyinen rohkaisee kristittyjä koskettavien tositarinoiden kerrontaan. Esimerkkejä niistä löytyy hänen Tuon taivaallista -uutuuskirjastaan.

– Muistan kuin vettä vaan isäni ja setäni kertomia juttuja viidenkymmenen vuoden takaa. He olivat miehiä, jotka osasivat muistella tapahtumia elävästi, hauskasti ja tunteisiin vetoavasti. Pidän itseäni onnekkaana, kun sain syntyä sellaiseen sukuun, toteaa teologian maisteri Riitta Lemmetyinen.

Hän varttui pappilassa, josta oli muutaman askeleen matka kirkkoon. Sinne hän päätyi isän mukana vähintään kerran viikossa.
– Kun isä kertoi saarnatuolista tarinan, se tempaisi minut mukaansa. Muutoin minulla – pienellä tytöllä – oli siellä kyllä aika tylsää!

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Aikuisena Riitta Lemmetyinen eli lähes 20 vuotta saksalaisessa luostarissa. Sen kurissa ja askeettisuudessa tarinoille ei juuri ollut tilaa. Maria-sisaret eivät esimerkiksi juhlineet merkkipäiviä antamalla lahjoja.

– Tapana oli vain antaa taidepostikortti vuosia täyttävälle. Usein kerroin siinä yhteydessä päivänsankarille tarinan, jonka olin keksinyt kuvan teemasta.
Luostarivuosien jälkeen hän pätevöityi Suomessa maisteriksi ja päätyi Akasia-säätiön työntekijäksi. Tarinoista tuli vähin erin merkittävä osa hänen elämäänsä, myös väline ihmisten tavoittamiseen ja hengelliseen työhön:

– Olen kerännyt kymmenien vuosien ajan sekä ulkomaisia että kotimaisia tositarinoita. Niitä on tallessa kansiokaupalla. Saan niitä myös ystäviltäni, jotka tietävät intohimoni kohteen.

Riitta Lemmetyisen uusin painotuote ilmestyi juuri Perussanoman kustantamana: Tuon taivaallista –kirjassa 28 tarinaa kutittelevat nauruhermoja, mutta myös kirvoittavat kyyneliä.
Jokainen niistä yhdistyy Raamatun sanaan.
Tuloksena on puhuttelevaa, elämänmakuista evankeliumia, joka tekee Jeesusta läheiseksi.

Tarinankertojan mielestä hyvä juttu on tiivis ja tunteisiin vetoava. Siinä on myös selkeä alku ja loppu sekä jouheasti etenevä juoni.
– Hengellisessä työssä kannattaa muistaa, miten suuri vetovoima tarinoissa on. Ne eivät unohdu niin helposti kuin tavanomaiset puheet, opetukset ja luennot.
– Todiste siitä ovat Raamatun kertomukset, jotka ovat sekä aikuisten että lasten suosikkeja.

Riitta Lemmetyinen toivoo Tuon taivaallista –tarinoiden päätyvän paitsi yksittäisten lukijoiden iloksi myös seurakuntaelämän rikastuttajiksi.