Jokaisella paketilla on merkitystä

 

Kymmenet tuhannet Operaatio Joulun Lapsen rakkaudella pakatut lahjat lähtevät vuosittain eri puolilta Suomea ilahduttamaan ja tuomaan toivoa ja Jeesuksen rakkautta Euroopan köyhimmille lapsille. Jokaisella lahjalla on tarinansa.

Viime joulukuussa seurasimme yhden paketin tarinaa: sen valmistumista ja matkaa vastaanottajalle Romaniaan. Lahjan pakanneet Katriina ja Teemu kertovat, miksi he haluavat olla mukana kampanjassa. Saamme myös selville, kenelle juuri tämä lahja saapui tuottamaan iloa.

Joulun Lapsi tuli tutuksi jo kymmenen vuotta sitten

Sansa Neliöb. 14.11.-13.12. MJa

Katriina ja Teemu ovat pienen tytön onnelliset vanhemmat. He ovat saaneet ensikosketuksen Operaatio Joulun Lapsi -projektiin jo kymmenisen vuotta sitten seurakunnassa. Lisäksi Patmoksen lahjavarasto sijaitsi tuohon aikaan Teemun työpaikan läheisyydessä ja Operaatio Joulun Lapsen toiminta tuli sitäkin kautta tutuksi. Katriina ja Teemu ovat tehneet paketteja vuosittain. He ovat joko tehneet paketin itse tai valinneet virtuaalipaketin lahjoittamisen internetin kautta.

Konkreettinen tapa tuoda iloa ja toivoa

– Paketin tekeminen on konkreettinen asia, jolla voi vaikuttaa yhden lapsen elämään kerrallaan. Operaatiosta julkaistut jutut ja kuvat kertovat myös siitä, että lahjat menevät perille ja tarpeeseen. On kivaa päästä valitsemaan leluja ja tarpeellisia tarvikkeita pakettiin, joka tulee varmasti ilahduttamaan lasta, miettii Katriina. Hän myös kertoo, kuinka koskettavaa ja herättelevää on lukea tarinoita ja katsella videoita ja kuvia, joissa kerrotaan lahjoja vastaanottavien lasten elämästä ja köyhistä elinoloista. -Pienellä lahjoituksella voidaan tuoda lämpöä ja hyvinvointia lapselle ja hänen koko perheelleen, unohtamatta joulun tärkeintä sanomaa Jeesuksesta, joka myös kerrotaan perheille.

Hyvän jakamista

– Haluamme ajatella, että voimme tällä tavoin antaa edes vähän omista varoistamme ja ajastamme. Meillä Suomessa asiat ovat pääsääntöisesti melko hyvin, ja yhteiskunta pyrkii huolehtimaan niistä, joilla on vaikeuksia. Kaikissa maissa tällaista järjestelmää ei ole, ja niissä on paljon enemmän köyhyyttä ja huono-osaisuutta, pohdiskelee Teemu. Pienen lapsen vanhempina Katriina ja Teemu haluavat myös opettaa tyttärelleen omastaan jakamisen ja antamisen tärkeyttä. He tiivistävät sen näin: ”Tulevaisuudessa myös tyttäremme saa kasvaessaan olla mukana valitsemassa leluja ja tarvikkeita lahjaan. Uskomme tämän kasvattavan häntä ajatukseen muiden auttamisesta ja omastaan jakamisesta. Lapsellamme on paljon leluja ja vaatteita jo alle kahden vuoden iässä, kun taas monella kenkälaatikkopaketin saavalla lapsella on pulaa aivan perustarpeistakin.”

Suosikkisisältö pakettiin

– Olemme laittaneet joka vuosi lahjaan lelun ja muiden tärkeiden tarvikkeiden lisäksi erityisesti lämpimiä vaatteita, kuten pitkähihaisen paidan tai housut, sukkia, hanskat ja pipon. Tänä vuonna pakettiin pääsivät mukaan vielä villasukat, joiden merkitys korostuu pienen lapsen ulkoillessa talvisäässä.

Pienehkö satsaus, suuri ilo!

– Haluamme rohkaista muitakin mukaan kampanjaan, sillä pakettien tekeminen on hauskaa ja siitä saa myös itselleen auttamisen ilon. Paketin tekeminen on usealle melko pieni taloudellinen satsaus, mutta suuri asia lahjan saajalle! Myös pienen summan lahjoittaminen Operaation kuljetus- ja muiden juoksevien kulujen kattamiseksi on tärkeä asia

Lahja matkaa Romaniaan

Rakkaudella pakattu kenkälaatikkolahja kulki matkalaukussani Suomesta Romaniaan, jonne sain mennä joulukuussa toimittaja Toni Randénin kanssa lahjojen jakelumatkalle. Rukoilin ja mietin, kenelle juuri tämän lahjan antaisin.

Elena – lahjan pieni vastaanottaja

Kolme taloa seisoo samalla pihamaalla. Kuinka kukaan voi asua niin kurjissa oloissa, on ensimmäinen ajatukseni. Piha on rapainen ja täynnä roskaa ja rikkinäisiä tavaroita. Talot ovat vaatimattomampia kuin eläinten tallit.

Ensimmäisessä perheessä on kymmenen lasta ja jo suhteellisen iäkkään näköiset isä ja äiti. Lapset ovat vuodenaikaan nähden aivan liian vähissä vaatteissa ja rikkinäisissä kesäkengissä. Koti on kurjaakin kurjempi. Menemme sisään. Takahuoneessa on lämmintä, sillä siellä on pieni tulipesä. Nuori mies pitää sylissään vauvaa. Kuulemme, että mies on isoveli ja vauva on kaksiviikkoinen perheen kuopus, poikavauva. Kukaan tämänkään perheen lapsista ei käy koulua. Annan yhdelle perheen pienimmistä, pinkkitakkiselle pikkutytölle, Katriinan ja Teemun lähettämän lahjan. Minulle kerrotaan, että tytön nimi on Elena. Hän on vakava ja peloissaan, kun koetan avata lahjaa yhdessä hänen kanssaan. Vanhemmat sisarukset tulevat katsomaan Elenan lahjaa ja vertaamaan sen sisältöä omiin lahjoihinsa. Yhdessä lapset rentoutuvat ja innostus saaduista tavaroista nousee esiin. Rukoilemme yhdessä perheen kanssa ja siunaamme heitä. Kanssamme kodeissa kiertävät seurakunnan edustajat lupaavat käydä perheessä myöhemmin uudestaan.

Teksti: Leena Metsämäki/Patmos Lähetyssäätiö