Ilman Japania ei olisi Ida Elinaa

Kuva: Sari Savela

Menestynyt kantelevirtuoosi Ida Elina haaveilee kansainvälisestä konserttikiertueesta. Viime syksynä ura oli vaakalaudalla, kun Ida Elina ruoti perimmäisiä motiivejaan.

Ida Elinalla on menossa tiivis keikkaputki. Ehkä jopa liiankin tiivis. Ida Elina eli Päivi Kujanen kertoo, että hänellä on taipumusta pakata kalenteri liian täyteen. Vauhti on melko normaali kahden vuoden takaiseen aikaan verrattuna, silloin kantelevirtuoosilla oli monta keikkaa viikossa samaan tapaan kuin nyt. Vuosi sitten Päivistä tuli äiti ja elämä seestyi hetkeksi.

Ida Elinan ura on ollut nousukiidossa jo jonkun aikaa.

PS Lemmetyinen Kyynel ja kiitos

– Vuosia sitten kirjoitin paperille haaveitani uraan liittyen. Jokin aika sitten löysin paperin ja totesin, että kaikki haaveeni olivat toteutuneet. Ajattelin, ettei se ole voinut tapahtua omin avuin. Olin kyllä rukoillut unelmieni toteutumista.

Uraunelmat on jo päivitetty uudelle tasolle. Haaveissa on kansainvälinen konserttikiertue.

Kannelta Ida Elina alkoi soittaa puolittain vahingossa 13-vuotiaana.

– Siskoni soitti kannelta ja oli siitä innostunut. Kun isäni kysyi, haluaisinko minäkin aloittaa kanteleen soiton, sanoin kyllä ihan vain ärsyttääkseni siskoani, Ida Elina kertoo.

Alkuun Ida Elina ei ollut erityisen innostunut soittimesta, mutta vähitellen soitin alkoi vetää puoleensa. Sisko vaihtoi soittimensa sittemmin huiluun.

– Kannel oli minun spesiaalijuttu. Siihen aikaan Oulaisissa, mistä olen kotoisin, kanteleen soittajia oli vähän.

Ida Elina huomasi, että kanteleen avulla hän saattoi tehdä vaikutuksen muihin, vaikka ei ollutkaan erityisen hyvä soittaja.

Rakkaus pop-musiikkiin

Yhdeksäsluokkalaisena Ida Elina muistaa tokaisseensa vakuuttavasti seurakunnan bändiläisille, että “sitten kun olen kuuluisa kanteleen soittaja.” Enää hän ei edes muista, miten lause jatkui, mutta tilanne on jäänyt mieleen. Siihen hetkeen Ida Elina liittää ensiajatuksen ammattimuusikoksi ryhtymisestä.

Sibelius Akatemiaan pääsy oli parasta, mitä Ida Elinalle oli siihen mennessä tapahtunut, vaikka ovi musiikin korkeakouluun avautui musiikkikasvatuslinjalle eikä kanteleen solistilinjalle. Musiikkikasvatuksen linjalla Ida Elina saattoi opiskella rakastamansa musiikkigenren, pop-musiikin ympäristössä. Jazz-musiikki oli kuitenkin se musiikkilaji, joka arvostettiin korkeimmalle.

– Jos haluaa olla oikea muusikko, pitää soittaa jazzia. Ja päästäkseen jyvälle jazzista sitä pitää kuunnella paljon. Minäkin latasin ipodin soittolistan täyteen jazzia. Joukkoon oli lipsahtanut kuitenkin yksi Michael Jacksonin kappale. Luovutin. Jazz voi olla kuningaslaji, mutta minä pidän popista.

Japani syvensi uskoa

Ida Elina on kasvanut nelilapsisessa kristityssä perheessä. Uskonasiat ovat olleet hänelle tuttuja pienestä pitäen. Uskosta tuli henkilökohtaisempaa ja syvempää kuitenkin vasta kymmenen vuotta sitten, kun Ida Elina lähti vaihto-oppilaaksi Japaniin.

– Olin aina halunnut vaihtoon ja johonkin kauas.

Japaniin saapuminen oli kuitenkin eräänlainen shokki. Ihmiset eivät juurikaan puhuneet englantia, eikä länsimaisia ihmisiä näkynyt missään. Opiskelupaikassakaan ei ollut muita vaihto-oppilaita. Niinpä Ida Elina hakeutui pikimmiten kansainväliseen seurakuntaan.

– En osannut yhtään japania, kun tulin maahan. Se oli virhe, mutta toisaalta se oli hyvä, koska minun piti turvautua Jumalaan. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Hän on minun isäni ja hän kuulee minua.

Japanin vuodesta tuli hengellisesti merkittävä vuosi. Aikaisemmin Ida Elina oli pitänyt itseään hyvänä ihmisenä, mutta ymmärsi siellä, että kaikki ihmiset ovat yhtä lailla syntisiä Jumalan edessä ja tarvitsevat Kristusta.

– Jumala-suhteeni muuttui pysyvästi. Siihen tuli armo. En ole yhtään parempi ihminen kuin joku toinen. Aikaisemmin olin tiennyt asiat, mutta Japanissa ymmärsin sydämen tasolla, mistä uskossa on kyse.

Japanissa Ida Elina sai kokea, kuinka Jumala vastasi rukouksiin. Asunto- ja raha-asiat järjestyivät ihmeellisesti.

Hyppy taitelijan uralle

Rakkaus pop-musiikkiin vahvistui myös Japanissa.

– Elämäni oli aikamoisessa solmussa, kun lähdin Japaniin. Minulla oli poikki mennyt seurustelusuhde. Tuntui, etten osannut mitään erityisen hyvin ja olin opiskelemassa ammattiin, josta en pitänyt. Rukoilin, että Jumala auttaisi minua. Japanissa löysin popin. En olisi tässä, jos Jumala ei olisi avannut ovia.

Jonkin aikaa Japanista paluun jälkeen Ida Elina tapasi nykyisen miehensä. Naimisiin he menivät vuonna 2014.

Vuonna 2012 Ida Elina valmistui Sibelius Akatemiasta pääaineenaan musiikkikasvatus.

– Päätin ryhtyä silloin taitelijaksi, vaikka se näytti epävarmalta vaihtoehdolta. Ajattelin, että jos en nyt uskalla hypätä, en hyppää koskaan, Ida Elina toteaa.

– Mieheni rohkaisi minua musiikin tekoon ja taitelijaksi ryhtymiseen. Olen monesti ajatellut, että jos minulla ei olisi miestä, en jaksaisi tehdä tätä työtä.

Ida Elinan puoliso työskentelee aivan muulla alalla kuin musiikin parissa.

Hukkaanko elämäni musiikkiin?

Kertakaan Ida Elina ei ole katunut valitsemaansa tietä, mutta olemassaolon ja elämän merkityksellisyyden kriisiä hän on potenut.

– Viime syksynä, kun olin juuri saanut uuden levyn ulos, pohdin elämäni merkityksellisyyttä. Mietin omia perimmäisiä motiivejani musiikin teossa ja sitä, hukkaanko elämäni musiikissa. Mietin, onko se mitä teen millään tavoin järkevää.

Vähitellen kuitenkin vahvistui ajatus, että musiikki on edelleen oikea valinta.

– Nautin musiikista ja siitä, että saan olla yleisön kanssa tekemisissä. Tämä on lopulta aika monipuolinen ammatti.

Teksti Sari Savela