”Fiilishakuisuus ei tuonut onnea”

 

Kalle Mäenpään suurin intohimo on kertoa kestävästä toivosta.
– Iloitsen siitä, että olen saanut johdattaa Jeesuksen tuntemiseen ihmisten silmissä toivottomia tapauksia. Jumalalle he eivät kuitenkaan ole toivottomia vaan hyvin rakkaita. (Sakari Röyskö)

Rikospoliisi Kalle Mäenpään elämässä oli kaikki kohdallaan. Kuitenkin kokemus tarkoituksellisuudesta puuttui.

Jari Olavi Hiltunen

 

Radio Dei Jumis

Kalle Mäenpään lähtökohdat elämään olivat hyvät ja turvalliset. Hän syntyi Keski-Suomen Kihniöön, uskovaan ja rakastavaan perheeseen. Lapsuudenkodissa oli hänen ja Hanna-siskon lisäksi sijaislapsia.

– Se on ollut rikkaus. Oli avartavaa kasvaa eri lähtökohdista olevien lasten kanssa, hän kertoo.

Kodin kristillinen arvopohja ja vanhempien rakkaus jättivät mieheen lähtemättömän vaikutuksen, vaikka hän valitsikin nuorena toisenlaisen suunnan elämälleen.

 

Tyhjyydentunteen pysäyttämä

Lukion jälkeen Mäenpää suuntasi armeijaan. Reserviupseerikoulussa sotilaspoliisipuolella syntyi päätös hakea poliisikouluun. Sen käytyään hän sai työpaikan Porista rikostutkinnasta vuonna 2009.

Kalle Mäenpään elämässä olivat asiat ulkoisesti kaikin puolin hyvin. Hänellä oli vakituinen työpaikka ja oma asunto. Kavereita ja seuraa riitti.

Nuoruudessa omaksuttu elämäntyyli jatkui. Viikonloput kuluivat usein baareissa, ja alkoholia kului. Mies hoiti kuntoaan käymällä ahkerasti kuntosalilla.

– Hain fiiliksiä sekä vapautta juhlimisesta ja urheilusta. Nämä asiat eivät kuitenkaan enää antaneet minulle nautintoa.

Kuusi vuotta sitten Mäenpää rupesi puhuttelemaan elämäntapaansa liittyvä tyhjyydentunne.

– Ajattelin, että jos elämä on vain tässä, se on aivan turhaa. Kaikki päättyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kuolemaan, hän muistelee.

Alkoi elämänvaihe, jolloin mies koki Jumalan kutsuvan häntä voimakkaasti puoleensa. Hän sai jälkeenpäin kuulla, että hänen vanhempansa olivat alkaneet erityisesti rukoilla hänen puolestaan ja olivat pyytäneet myös rukousapua.

– Vaikka elinkin ulkopuolisen silmissä hyvää elämää, tajusin, etten pääse Taivaaseen omilla teoillani. Jumalan lähestyessä minua ymmärsin, kuinka syntinen olin.

Mäenpää halusi ottaa selvää, onko Jeesus todella olemassa ja onko Raamatun sana totta. Hän alkoi rukoilla ja lukea kristillistä kirjallisuutta.

 

Sydämen vallankumous

Maaliskuussa 2012 Kalle Mäenpää lähti Helsingin jäähallissa järjestettyyn hengelliseen tilaisuuteen.

– Kyseisessä tilaisuudessa kysyttiin, onko paikalla ihmisiä, jotka haluavat lähteä seuraamaan Jeesusta. Samalla kännykkäni soi. Tiesin soittajan pyytävän minua baariin juhlimaan. Totesin, että minulla on valinnan paikka edessäni.

Mäenpää antoi puhelimen soida, nosti kätensä ylös ja käveli jäähallin etuosaan.

– Laitoin käteni ristiin ja rukoilin syntejäni anteeksi ja Jeesusta vapahtajakseni. Sydämessäni tapahtui vallankumous. Jumalan Henki kosketti minua.

– Oli hieno hetki, kun sydämeni keveni. Tuntui kuin painava reppu, jota olin selässäni pitkään kantanut, oltaisiin otettu pois. Olin todella helpottunut.

Siinä tilanteessa Kalle Mäenpään elämän suunta muuttui. Myös hänen ajatuksensa ja arvonsa muuttuivat toisiksi kuin ennen.

– Olin saanut uudestisyntyä. Aloin rukoilla elämääni Jumalan johdatusta. Kuin vastauksena hän johdatti elämääni uskovia ystäviä, joiden rinnalla sain vahvistua uskossani.

Mies huomasi, että myös Raamattu aukesi hänelle aivan uudella tavalla, kun hän oli tullut uskoon. Lisäksi hän pani merkille, että työtoverit hyväksyivät hänet uskovaisena poliisina.

 

Yllätyksellinen nuortenilta

Mäenpään elämässä alkoi tapahtua muutakin uutta. Pian uskoontulon jälkeen hän meni asuintalonsa alakerrassa olevaan seurakuntaan.

– Siellä minua vastassa oli hymyilevä, kaunis nainen, joka oli juontamassa nuorteniltaa. Tunsin vahvasti hänet tavatessani, että tuo tyttö on tuleva vaimoni.

Kalle ja Marjaana rakastuivat toisiinsa ja kihlautuivat. He avioituivat kesällä 2013. Marjaana työskentelee Noormarkussa erityisopettajana.

– Koen, että Jumala johdatti minulle erityisen puolison. Hänen kilpaurheilutaustansa pesäpallossa tekee hänestä hyvän tiimipelaajan. Marjaana on aito, huomaavainen ja etsii koko sydämellään Jumalan tahtoa.

Pariskunta kaiverrutti vihkisormuksiinsa Psalmin 33:22: ”Herra tue meitä uskollisesti, kun panemme toivomme sinuun.”

Rauha ja ilo, joita Kalle Mäenpää sai kokea uskoon tullessaan, ovat saaneet syventyä.

– Löysimme vaimoni kanssa kotiseurakunnan, jossa olemme saaneet kasvaa uskossa.

 

Jatko-opintoihin

Myöhemmin Kalle Mäenpää innostui jatko-opinnoista, vaikka ei ole aiemmin ollut erityisen innokas opiskelija. Hän kokee, että Jumala laski hänen sydämelleen teologian opiskelun ja antoi myös intoa siihen.

Tällä hetkellä mies opiskelee rikostutkijan työn ohella sekä teologiaa että valtiotieteitä Helsingin yliopistossa. Sen lisäksi hän kiertää eri puolella Suomea puhumassa hengellisissä tilaisuuksissa.

– Heti uskoontulon jälkeen tiesin, että Jumala kutsuu minua viemään ilosanomaa eteenpäin. En aio salakuljettaa uskoani taivaaseen vaan haluan laittaa koko elämäni peliin, niin että minunkin elämäni kautta mahdollisimman moni pääsisi sinne.

Kalle Mäenpää on nähnyt rikollisten löytävän uskon kautta uuden suunnan elämälleen. Osa entisistä asiakkaista palvelee nykyään samaa Jumalaa kuin hän.

– Uskovalle poliisille on todellinen ilo, kun joku rikoksiin lähtenyt henkilö löytää Jeesuksen ja saa aloittaa oikeasti elämänsä uudelleen. Se puhuttelee aina valtavasti.

Mahdollisuutta tarkoituksen ja suunnan löytymiseen hän haluaa julistaa kaikille muillekin:

– Avaa sydämesi Jeesukselle. Hän rakastaa sinua valtavasti. Ota hänet vastaan Vapahtajana ja syntiesi Sovittajana. Saat mielenkiintoisen ja sisältörikkaan elämän. Ja ennen kaikkea: pääset kerran Taivaaseen.

 

Aiheet