Eturivin päättäjät keskustelivat: tunteeko suomalainen yhteiskunta armoa?

 

Jouni Lehikoinen (oik.), Mika Niikko, Päivi Räsänen ja Timo Laaninen keskustelivat Susanna Sarimaan (vasemmalla) ja Mika Falkin (ei kuvassa) juontamassa debatissa. KUVA: MIKAEL ELMOLHODA

Armo ja yhteiskunta oli lauantai-illan debatin aiheena Kansanlähetyspäivillä.

Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) mielestä suomalainen yhteiskunta on moneen muuhun maahan verrattuna armon tunteva yhteiskunta. Käsitys siitä, että jokainen ihminen on arvokas, on kristillisen uskon tuomaa vaikutusta maassamme.

Räsänen kuitenkin sanoi olevansa huolissaan siitä, että nykyisessä keskustelussa usein sekoitetaan armo ja suvaitsevaisuus.

Sansa neliöb 15.2-15.3. MJa

– Armo on paljon enemmän. Armo lähtee siitä ajatuksesta, että on todellista pahuutta, jonka voi saada anteeksi. Silti ihmisen arvo tunnustetaan. Silti häntä voidaan armahtaa. Se ei ole väärien asioiden katsomista läpi sormien. Vaan kyseessä tulisi olla todellinen armahdus. Luulen, että sitä me olemme menettämässä nykyisessä yhteiskunnassa, Räsänen totesi.

Hänen mukaansa tämä näkyy esimerkiksi avioliitto- ja ihmisarvokysymyksistä käydyissä viimeaikaisissa keskusteluissa.

Kansanedustaja Mika Niikko (ps.) jatkoi Räsäsen ajatusta ja totesi, että armo voi muuttua irstaudeksi, kuten Raamatussa ilmaistaan.

– Jos me pidämme kiinni Jumalan sanasta, ja tuomme sen yhteiskuntaan kuuluviin, ihmiset alkavat ymmärtää oikealla tavalla armon. Lainsäädännössä armo voidaan käsittää väärin esimerkiksi siten, että me katsomme liian suopeasti vaikka jotain rikollista, joka toistuvasti tekee rikollista. Kuitenkin hän voi päästä takaisin yhteiskuntaan, vaikkei olisi yhteiskuntakelpoinen, Niikko sanoi.

– Mutta kaikkein suurin asia on se, että armo koettaisiin Jumalan sanan kautta oikealla tavalla. Itse en usko, että yhteiskunta välttämättä kehittyy oikeaan suuntaan, jos me hylkäämme Jumalalta tulevan opetuksen, mitä se armo käsittää, hän jatkoi.

Hyvin- vai pahoinvointiyhteiskunta?

Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen nosti esille kasvavan lasten ja nuorten ja kotien pahoinvoinnin.

– Se kertoo aika vakavaa kieltään siitä, että emme olekaan hyvinvointiyhteiskunta, vaan pahoinvointiyhteiskunta. Se heijastaa sitä todellisuutta, että ihminen on kadottanut armon käsitteen.

Lehikoinen jatkoi myös Räsäsen ajatuksia suvaitsevaisuudesta.

– Kun suvaitsevaisuuden nimiin vannotaan niin paljon erilaisia asioita, samassa hengen vedossa ei suvaita mitään muuta kuin sitä, mitä itse ollaan asioista mieltä.

Puoluesihteeri Timo Laaninen (kesk.) sanoi, että politiikan piirissä peli on hyvin armotonta: jos teet virheen, et saa armoa.

– Ihannehan on se, että eroat saman tien, jos teet virheen. Hyvin vähän on sellaisia puheenvuoroja, jossa olisi tätä armon näkökulmaa.

– Itse tein sitä toimittajana monta kymmentä vuotta. Eihän mikään ole niin herkullista kuin päästä moukaroimaan puoluetta tai poliitikkoa, joka on tehnyt virheen. Niissä tuomioistuimissa ei kyllä armoa anneta. Joidenkin keskustelupalstojen koko sisältö voidaan tiivistää siihen huutoon: ristiinnaulitse.

Laaninen itse sanoi kokeneensa voimakkaan armon kokemuksen kesäkuussa 2003, kun hän toimi pääministeri Anneli Jäätteenmäen avustajana. Suuressa poliittisessa skandaalissa Jäätteenmäki joutui eroamaan tehtävästään.

– Koko se prosessi oli omasta näkökulmastani myös ehkä pahimpia epäonnistumisia työurani aikana. En kyennyt hyvää pääministeriä pelastamaan. Mutta armoa oli se, että sain jatkaa vastaavissa tehtävissä seuraavan pääministerin kanssa. Koin, että siinä armo kävi oikeudesta.

Keskustelu kuullaan uusintana Radio Deissä tiistaina 7. heinäkuuta kello 18–19.