Elämä Pohjois-Koreassa on kuin Orwellin teoksessa “1984”

Pohjois-Korea valmistautuu 70-vuotisjuhlallisuuksiin samalla, kun suurin osa väestöstä on nälänhädän partaalla ja ihmisoikeusrikkomukset ovat yleisiä.
( Kuva: ED JONES/AFP/Getty Images)

Pohjois-Koreassa valmistaudutaan maan 70-vuotisjuhliin. Pohjoiskorealaiset elävät kuitenkin jatkuvassa sotatilassa hallituksen valvonnan alla, sillä vuoden 1953 aselepoon johtanut Korean sota ei ole vieläkään virallisesti ohi.

John Choi (nimi muutettu), Pohjois-Koreasta paennut ihmisoikeusaktivisti kertoo, että elämä siellä on verrattavissa George Orwellin kirjan “1984” tapahtumiin.

“Elämä maassa on hyvin rankkaa. Toistuva ruokapula, sähkökatkot, hirmumyrskyt, tulvat ja muut luonnonkatastrofit ovat vain muutamia haasteita, joita pohjoiskorealaiset kohtaavat. Tämän lisäksi kansalaiset kärsivät ihmisoikeusrikkomuksista, täydellisestä vapaudenriistosta, informaatiosensuurista ja propagandasta”, kertoo Choi.

Kimin dynastian aikana eli 1950-luvulta lähtien tuhansia kristittyjä on lähetetty työleireille, sillä heitä pidetään valtion vihollisina ja näin ollen heidät täytyy hävittää. Choin mukaan monet ovat paenneet, toiset on saatu kiinni ja/tai tapettu. Pieni jäännös on paennut maan alle, ja heidän selviytymisensä on “Jumalankokoinen ihme”.

Choi arvelee, että Pohjois-Koreassa on 200 000-400 000 kristittyä, joista 50 000-70 000 on vangittuna. Muut ovat kyenneet pitämään uskonsa salassa ja he säilyvät uskollisina äärimmäisistä olosuhteista huolimatta. Vankeus, kidutus ja kuolema ovat mahdollisia riskejä sekä kristitylle itselleen että koko perheelle.

Pohjois-Korea on World Watch-listan mukaan kaikkein pahin maa kristittyjen kannalta.

Kristinuskon historiaa

Pohjois-Koreassa on koettu myös aivan toisenlaisia aikoja. Aiemmin Pohjois-Korea on ollut Koreoista avoimempi ja sallivampi. Sen sijainti muun itä-Aasian rajalla on mahdollistanut kaupallisen ja kulttuurisen vaihtokaupan Kiinan ja Mantsurian kanssa. Myös kristinusko kukoisti Pohjois-Koreassa, ja viime vuosisadan alussa Pyongjangia kutsuttiin idän Jerusalemiksi monine kirkontorneineen.

Nykyisen johtajan Kim Jong-unin isoisä, suuri Johtaja Kim Il-sung kasvoi kristityssä perheessä. Hänen isovanhempansa, jotka olivat kirkon diakoneja, kasvattivat hänet, mutta hänen vanhempansakin olivat myös sitoutuneita kristinuskoon.

Kim Il-sungin isä ei välittänyt kommunismista siitä syystä, etteivät kommunistit hyväksyneet kristillistä rakkautta ja tasa-arvoa. Pyongjangin Chilgol-protestanttikirkko on omistettu Kim Il-sungin äidille, Kang Pan-Sukille, jonka nimi tarkoittaa kalliota. Tänä päivänä kirkko on yksi maan neljästä “näyttelykirkosta”, joita esitellään vieraille.

On todennäköistä, että Kim Il-sung kävi perheensä kanssa kirkossa. Tämä saattaa selittää sen, miksi Kimin henkilökultissa ilmenee niin monia viittauksia kristinuskoon. Kultissa esiintyy mm.“kolminaisuusoppi”, Kim Il-sung isänä, hänen poikansa Kim Jong-il poikana ja Juche-ideologia (virallinen valtiodoktriini) on Pyhän Hengen kaltaisessa roolissa. Kim Jong-ilin syntymästä kerrotaan jouluevankeliumin kaltaista tarinaa, ja lauantaisin kansalaisten täytyy käydä paikallisissa Kim Il-Sung-keskuksissa opiskelemassa johtajien kirjoituksia.

Hajota ja hallitse -taktiikka

Mikä sai Kim Il-Sungin kääntymään isiensä uskoa vastaan?

-Yksi syy saattaa olla se, että monet hänen vastustajistaan olivat kristittyjä, sanoo Choi. Toisen maailmansodan ja Japanin valtakauden päättymisen sekä Pohjois-Korean perustamisen välisenä aikana neuvostoviranomaiset auttoivat häntä toteuttamaan kommunistista politiikkaa. Tämä johti opposition nousuun.

-Maahan perustettiin 1940-luvulla kristillisiä ja/tai kristittyjen johtamia puolueita ja Kim Il-Sungin täytyi selvittää välinsä kansallisen johtajan Cho Man-Sikin ja häntä tukevan protestanttisen yhteisön kanssa. Kristityt johtivat suurinta osaa antikommunistisesta toiminnasta tuohon aikaan ja tilanne johti väkivaltaisiin yhteenottoihin kommunistien kanssa, selittää Choi.

Kim Il-Sung pääsi lopulta voitolle ”hajota ja hallitse” -politiikkansa avulla. Monet kristityt johtajat vangittiin ja suuri osa teloitettiin. Cho itse kuoli vankeudessa 1950, pian Korean sodan alkamisen jälkeen, mahdollisesti murhattuna. Pohjois-Korean kristityillä oli kolme vaihtoehtoa: omaksua kommunismi ja hylätä uskonsa, tulla tapetuiksi tai paeta Etelä-Koreaan. Vuosina 1946-1953 jopa puolitoista miljoonaa kristittyä pakeni etelään.

Kim Il-Sung ja hänen seuraajansa eivät ole yrityksistään huolimatta kyenneet hävittämään kristinuskoa Pohjois-Koreasta.

Lähde

Tutustu lisää Pohjois-Korean tilanteeseen.

MNT videomainos