Toivon tietäväni, mitä teet tänä kesänä

 

Ei ole liioiteltua sanoa, että kesällä Suomi herää eloon. Myytin epäsosiaalisista suomalaisista saa heittää romukoppaan heti, jos tutkailee kesäisten tapahtumien määrää valoisan sesongin aikaan. Joukossa menestyvät hyvin myös hengelliset kesätapahtumat. En varmaan ole ainoa, josta hengelliset asiat tuntuvat kesällä elävämmiltä ja helpommilta kuin marraskuun loskassa tarpoessa. On jotenkin helpompi olla kiitollinen. Kesän ja hengellisten asioiden yhdistäminen virren 620 tavoin tuntuu luontevalta, vaikka toisaalta mustimmassa pimeydessäkin Jumala koskettaa erityisellä tavalla.

Hengelliset kesäjuhlat ilmaisevat, herättävät, varjelevat, uudistavat ja kasvattavat uskoa. On melkoinen todistus ulkopuolisille, että tuhannet ihmiset kokoontuvat kesällä monta kertaa Jumalan sanan äärelle. Vaikka valtamedia keskittyykin uutisoinnissaan suurelta osin näkkileipien ja niitä rouskuttavien suiden määriin, uskon, että jo sen tiedon jakamisella mediassa on arvo Jumalan valtakunnassa. Ja kristittyjen on syytä miettiä, miten kertoa kesäjuhlien ydinsanomaa, evankeliumia, niin, että se sopisi uutisaiheeksi muiden joukkoon.

IK neliöb. vko 27-28.MJa

Lukuisa on niiden ihmisten määrä, jotka ovat juuri kesäjuhlilla päättäneet alkaa uskoa Jeesukseen, tulla takaisin Jumalan luo tai lähteä lähetystyöhön. Kesäisin moni liikkuu Suomessa ristiin rastiin. Kristittyjen on pidettävä huoli siitä, etteivät kesäjuhlat ole ”pyhän sisäpiirin” kokoontuminen, jossa jaetaan Jumalan sanaa kummallisella salakielellä. Ilmapiirin, ihmisten jutustelun ja juhlille saapuvalle suodun ystävällisen hymyn merkitystä ei voi väheksyä. Uskon täytyy näkyä juhlilla, eikä sisältö saa olla pelkkää ”uskottelua”, jonkinlaista uskon esittämistä tiettyjen tapojen kautta.

Kesäjuhlilla on myös uskoa varjeleva merkitys. On monia ihmisiä, jotka jostakin syystä ovat ajautuneet kauas Jumalasta tai pois seurakunnan yhteydestä mutta muistavat lapsuuden reissut hengellisille kesäjuhlille. Joku saattaa tulla juhlille tavan vuoksi mutta lähteä uusi uskonkipinä sydämessään pois. Vaikka haastaviin olosuhteisiin lähteminen pienten lasten kanssa on vanhemmilta voimainponnistus, se kannattaa. Oma kokemukseni on, että lapset kyllä viihtyvät juhlilla, jossa on ympärillä paljon hymyileviä aikuisia, ruohokenttää temmeltämiseen ja lapsille myös omaa ohjelmaa. Ruokakin maistuu ulkoilmassa paremmin. Lapsen saamasta hengellisestä annista en suosittele ottamaan paineita, enkä sen koommin omastakaan. Jumala kyllä näkee omiensa kääntymisen puoleensa, tapahtuipa se kirkkoon lähtemällä tai asuntovaunua letkassa vetämällä.

Kesäjuhlien uskoa kasvattava vaikutus voikin alkaa jo siinä autoletkassa, mutta Suomen olosuhteissa se tulee esiin viimeistään silloin, kun ensimmäinen raekuuro iskee juhlapaikalle tai kengät kastuvat lätäköissä. Silloin on pakko ahtautua suojaan ja puheenaihekin on vieressä seisoskelevan uskonsisaren tai -veljen kanssa jo valmiina, vaikka olisi viettänyt edellisen tilaisuuden ruokajonossa.

Vakavasti puhuen, minä en ainakaan voisi kuvitella (uskon)elämääni ilman hengellisten kesäjuhlien antia. Usko ei tietenkään voi perustua kesän hyviin fiiliksiin tai auringon lämpöön, mutta kiitän Jumalaa siitä, että hän sellaisetkin meille antaa. Hengellisten kesäjuhlien sisältö on uskoa kasvattavaa ja uudistavaa.

”Tahdon kiittää mä Vapahtajaa, suven suloisen lahjoittajaa. Olen Herra sun hoidossasi, kuten linnut ja kukkasetkin.” (Konsta Jylhän Suvivirsi, sanat Rebekka Jylhä)