Kirjoittanut
Mitä tekisit, jos kävelisit kadulla, ja näkisit ryhmän miehiä pitävän väkivaltaisesti kiinni nuorta tyttöä, sylkevän tämän päälle ja haukkuvan tätä huoraksi? Useimmat (ainakin toivottavasti) pysähtyisivät, yrittäisivät puuttua tilanteeseen, ja soittaisivat poliisin.
Miksi tilanne muuttuu, kun ihminen näkee identtisen tilanteen älypuhelimensa ruudulta, pornon välittämänä? Miksi nuoreen tyttöön pornokuvauksissa kohdistuva fyysinen, seksuaalinen ja sanallinen väkivalta muuttuukin yhtäkkiä hyväksyttäväksi ja kiihottavaksi, jopa toivottavaksi?
Seksuaaliterapeuttina teen lähes päivittäin töitä seksi-ja pornoriippuvaisten ihmisten kanssa. Pahimmillaan addiktion tuhovoima on valtava. Käyttäjänsä elämän lisäksi riippuvuus tuhoaa myös addiktin puolison ja lapset.
Riippuvuus ilmenee monin eri tavoin pakonomaisesta pornon katsomisesta seksinostamiseen, nettiseksiin ja irtosuhteisiin, ja taustalta löytyy lukuisia eri syitä tunteidenhallinnan vaikeuksista hallitsemattomaan impulsiivisuuteen, sekä kiintymyssuhdeongelmista ja traumoista porno-ja seksipalveluiden ylitarjontaan yhteiskunnassamme.
Se mikä itseäni huolestuttaa, on lähes 100 %:sti kaikkia addikteja yhdistävä tekijä: riippuvuussuhde pornoon on kehittynyt jo teini-iässä, yleensä 12-13 vuoden iässä.
Visuaalinen, aivoja voimakkaasti stimuloiva, alati uusia muotoja ja akteja esittävä nettiporno koukuttaa lapsen, vaikka se samanaikaisesti kauhistuttaa ja traumatisoi.
Pornon addiktoivan ja traumatisoivan luonteen nosti esiin tämän viikkoisessa haastattelussa myös yksi maailman tunnetuimmista laulajista, Billie Eilish. Radiojuontaja Howard Sternin haastattelussa Eilish totesi, kuinka hänen 11-vuotiaana näkemänsä, väkivaltainen ja naisia hyväksikäyttävä porno tuhosi hänen lapsuuteensa ja nuoruutensa, ja sai hänet suostumaan seksissä asioihin, joihin hän ei olisi halunnut suostua.
Fakta on, että Eilishin tarina on miljoonien muidenkin lasten ja nuorten todellisuutta. Se on kymmenientuhansien lasten ja nuorten todellisuutta myös meillä Suomessa. Yksi nuori asiakkaani totesi minulle seuraavaa (julkaisu asiakkaan luvalla):
“Kun ensimmäisen kerran näin pornoa 12-vuotiaana, olin järkyttynyt. Naista pidettiin kiinni useamman miehen toimesta, ja jokainen vuorollaan kohdensi naiseen aggressiivista seksuaalista väkivaltaa. Minua oksetti, mutta en kuitenkaan pystynyt lopettamaan katsomista. Minä vain tuijotin ja tuijotin, ja tuo ruudulta näkemäni kuva seurasi minua viikkoja pääni sisällä. Lopulta minun oli palattava pornon pariin, nähtävä, oliko se totta mitä olin nähnyt. Porno kuvotti, mutta samalla se kiehtoi. Se oli ensimmäinen kokemukseni seksistä.”
Kaiken tämän keskellä nuorten seksuaalikasvattajana tunnettu Sexpo, samoin kuin monet muut asiantuntijat väittävät, että porno ei ole lapsille ja nuorille haitallista, elleivät he jää siihen koukkuun. Osa jopa väittää, että aikuisten tuomitseva asenne pornoon on suurempi ongelma, kuin itse porno.
Nykyinen nettiporno on kuitenkin jotain täysin muuta, kuin 80-luvun pornolehtien stattiset tissikuvat. Nettiporno on täynnä alistamista, väkivaltaa ja äärimmilleen vietyjä seksiakteja, ja näiden väkivaltaisten kuvastojen pariin pääsee kuka tahansa lapsi ilman minkäänlaista iän todentamista. Mitä lapsillemme ja nuorillemme, heidän mielenterveydelleen, seksuaalisuudelleen ja seurustelusuhteilleen tapahtuu, kun he kasvavat tämänkaltaisen pornokuvaston parissa? Merkit ovat näkyvissä selkeästi jo nyt, jos vain uskallamme katsoa niitä, ja puhua niistä ääneen.
Emme voi suojella lapsiamme, emmekä estää yhä lisääntyvää seksuaalista häirintää ja väkivaltaa, ellemme suostu puhumaan pornokulttuurista.
Yhdistyksemme ja Flipped median tuleva dokumenttiprojekti nostaa keskusteluun pornon haitat lapsille ja nuorille: ahdistuksen ja masennuksen, vääristyneen kuvan seksuaalisuudesta, seksuaalisen hyväksikäytön lisääntymisen, näköalattomuuden, toivottomuuden ja särkyneet ihmissuhteet.
